”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Nämä sanat ilmaisevat kaikessa lyhykäisyydessään, mikä on Kristuksen valtakunta. Sen piirissä kaikuu näet tämä suloinen ääni, nämä äidilliset ja isälliset sanat: Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut. Muunlaisena älköön pidettäkö Kristuksen valtakuntaa, mikäli on kysymys siitä, miten meidän on elettävä suhteessamme Jumalaan.” (Luther, Mannaa Jumalan lapsille, 12.1. SLEY-kirjat.)
UT:n sisältämissä kiistakeskusteluissa Jeesus ei koskaan suostu kyselijöiden ohjattavaksi. Syy ei ole se, että hän olisi, vaan että hän ainoana tietää ja tuntee koko totuuden. Fariseusten kysely ei ollut sinänsä väärää (uteliaisuus on usein hyvä), mutta se oli tarpeetonta, vei sivuun pääasiasta eikä siihen ei ollut ihmiselle annettavaa vastausta.
1. Kysymys ”milloin” muuttuu Jeesuksen vastauksessa muotoon ”miten”. Kyselijät joutuvat syvälliseen ohjaukseen. ”Miten” johtaa pohtimaan Jumalan valtakunnan ja sen tulemisen luonnetta.
2. Jeesuksen vastaus jakeessa 20 on nykytermein sitä, että valtakunta ei tule kehityksen tuloksena, jota voitaisiin tarkkailla ihmisyhteisön lainalaisuuksien ja kulttuurimuutosten myötä. Jumalan valtakunnan tulo on ”jotain täysin muuta” kuin sosiologian, psykologian tai muiden ihmistieteitten havainnot osoittavat. Nämä ovat merkittäviä asioita, mutta Jumalan valtakunta ei selity niiden avulla.
3. Valtakunnan tulossa ei myöskään ole kysymys ihmisten tai eläinkunnan biologisesta kehittymisestä. Evolutiiviset teoriat ovat valtaosaltaan nousseet ateismin lähtökohdista. Samalla kun on löydetty paljon tietoa lisääviä yksityiskohtia ja kytkentöjä, aineiston kokonaistulkinta hapuilee ”ilman Jumalaa, pelkästään kehityslakien tai sattuman mukaan syntyneen ja olemassaoloaan itsenäisesti jatkavan maailmankaikkeuden mieltämisen kahleissa”. Onpa biologisia ”tiedeyhteisöjä”, joissa ansiokas tutkija leimataan epätieteelliseksi, mikäli hän erehtyy lausumaan julki uskonsa persoonalliseen Luojaan (Leisola).
4. Valtakunnan tulossa ei ole ihmisten kuvitellun hyvyyden kasvua. Jokainen päivälehti murskaa kuvitelmat ihmisen kehittymisestä eettisesti paremmaksi, olennoksi, joka voisi jo jättää taakseen kaiken ikävän ja pahan. Poliittisessa uutisoinnissa rehottaa myös valheellinen tulkinta. Kehitystä on onneksi tapahtunut suunnattomasti esim. tekniikan ja lääketieteen alueilla, mistä saamme olla syvästi kiitollisia Jumalalle. Ihmisen langenneisuus ja pahuus eivät ole muuttuneet.
5. Valtakunnan tulossa ei ole kysymys ihmisen ja kehityksen saavuttamasta suuremmasta tehokkuudesta, ihmismielen tai luonnon hallinnasta, vaikka tähän tulee kaikin tavin pyrkiä. Maanjäristyksiä tulee, tsunamit iskevät, pyörremyrskyt raatelevat. Nälänhädät voidaan ennustaa, mutta silti niiden kouriin joutuvat kärsivät nälästä. Synti jatkuu ihmiskunnassa ja ihmisen voimattomuus paljastuu yhä uudestaan. Valistuneet ihmiset antavat esim. kansanmurhien jatkua (Ruanda, Irak, Sudanin Darfur). YK on voimaton tarttumaan niihin (Ahtisaari). Hirvittävät määrät lapsia ja muita kuolee vuosittain sairauksiin ja nälkään, vaikka meillä on kehittynyt lääketiede, ruokaa ja kuljetuskapasiteettia. Jumalan valtakunta ei tule ihmisen luulotellun kehittymisen myötä.
6. Jokin tökkii ihmiskuntaa. Tökkivä aines on synnin aiheuttama läpitunkeva turmelus, mikä ei paranne ihmisvoimin, vaikka kaikkea pahaa vastaan tulee taistella kaikin tavoin ja niin rakentaa maailmaa. Jumalan valtakunta on hänen suuri asioihin puuttumisensa, jonka voimana on Jumalan pelastava rakkaus. Kun pelastavasta rakkaudesta ei välitetä, Jumala pyhyys ja tuomio synnistä nousevat esiin.
7. Aloite Valtakunnan tulemisessa nousee Jumalan hyvyydestä langennutta ihmiskuntaa kohtaan, ja hänen kaikkivaltiudestaan. Jumala antoi Jeesuksen, jota kukaan ei osannut pyytää. Jumala antaa omat suuret maailmanhistorian ratkaisunsa, ihmiseltä kysymättä. Synti ei ole Jumalan ongelma. Synnin projisioiminen Jumalaan on ihmismielen suurinta kuviteltavissa olevaa sokeutta, kapinaa ja pimeyttä ja vastuun väistämistä.
8. Jumalan valtakunnan tulo on yksin Jumalan teko, mutta meidät on kutsuttu päivittäin rukoilemaan sen tulemisen puolesta (Isä meidän), että se tulisi ”myös meidän tykömme” (Luther). Jumalan valtakunta on jo tullut lähelle, evankeliumissa, Jeesukseen sidotussa uskossa, toivossa, rakkaudessa, lähetystyössä. Saamme rakentaa maailmaa, siihen meillä on kutsumus (1 Moos. 1:28; 2:15). Maailma ei kuitenkaan koskaan muutu Jumalan ylihistorialliseksi valtakunnaksi ihmisen toiminnan tuloksena. Niin kuin tämä maailma, niin Jumalan tulossa oleva valtakuntakin on Jumalan uusi suvereeni luomisteko. Nyt se on sydänten tasolla ja keskellämme (21) uskossa ja anteeksiantamuksessa, kerran myös julkinen kuin salaman leimahdus idästä länteen (jae 24).