Kristikunnassa on tänä viikonloppuna vietetty isoja jokavuotisia bileitä. Jopa me hiukan jäyhät luterilaisetkin erehdymme laulamaan iloisia kiitosvirsiä ja toivottamaan toisillemme Kristuksen rauhaa! Etkot pidettiin jo lauantaiyön vaihtuessa varhaiseksi pääsiäisaamuksi. Eilen oli varsinaiset bileet niin että tanner tömisi ja valot välkkyivät. Tänään saamme viettää vielä jatkoja. Nautitaan vielä tästä päivästä joka päättää pitkän viikonlopun, niin että saisimme tämän päivän yhteisestä messusta mahdollisimman paljon eväitä kun palaamme takaisin arkeen.
Kertomus siis jatkuu vielä. Eilen saimme kuulla, miten naiset saapuivat Jeesuksen haudalle. Kun he löysivät tyhjän haudan ja enkeli ilmoitti heille, että Jeesus on noussut kuolleista. Ensin enkeli oli lähettänyt heidät matkaan. Pahimmasta hämmästyksestä toivuttuaan naiset lähtivät riemuiten viemään opetuslapsille viestiä. Ennen kuin he ehtivät saapua perille, he näkivät hämmästyksekseen Jeesuksen tulevan heitä vastaan. Naiset kenties pelästyivät ja luulivat näkevänsä haamun. Mutta kun he juoksivat Jeesuksen luo ja syleilivät hänen jalkojaan he saivat myös koskea häntä. Jeesus oli siis fyysisesti läsnä, ei pelkkä näky tai kangastus pölyisellä tiellä tai kaukainen ääni pään sisällä. Fyysinen kosketus on vahva kokemus. Kristityt tervehtivät toisiaan pääsiäisenä sanoen: Kristus on ylösnoussut! Siihen vastataan: totisesti ylösnoussut! Jos pääsiäissunnuntaina todistettiin että Kristus on ylösnoussut, niin tämän päivän evankeliumi haluaa vakuuttaa että totisesti ylösnoussut!
Myöhemmin Matteuksen evankeliumissa Jeesus ilmestyi myös opetuslapsille Galileassa niin kuin oli ilmoittanut. Matteus kertoo, että kun he näkivät Jeesuksen mutta myös jotkut epäilivät. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, jotta he uskoisivat ja lähtisivät viemään sanaa eteenpäin ja vakuuttuisivat siitä, että ylösnoussut Kristus on läsnä seurakunnan elämässä. Sanotaan, että autuaita ovat ne jotka uskovat vaikka eivät näe, mutta myös epäusko kuuluu elämään. Tunsipa itsensä sitten kuinka kristityksi hyvänsä, kohtaa luultavasti jossain vaiheessa elämäänsä epäilyksen aikoja. Tehokkuuden ja kiireen yhteiskunnassa ei ole tilaa ihmettelylle. Ei ole helppoa uskoa maailmassa, jossa kaikki täytyy perustella ja selittää kun tietoa on tarjolla rajattomasti, ja kulttuurissa jossa kaikki pitää todistaa kavereille kuvilla. Näen jo mielessäni Magdalan Marian ottamassa Selfietä ylösnousseen Jeesuksen kanssa. Ilmestysten oli tarkoitus vahvistaa ylösnousemususkoa. Tyhjä hauta ei vielä todista täysin ylösnousemuksen ihmettä. Evankeliumi tarjoilee vaihtoehtoisen selityksen sille, miksi hauta olisi voinut olla tyhjä. Kuinka paljon helpompaa olisikin vain uskoa siihen, että ruumis vietiin? Tuntuisihan se paljon loogisemmalta selitykseltä. Johaneksen evankeliumin mukaan Magdalan Mariakin epäili sellaista vaihtoehtoa. Mutta todellinen usko onkin luottamusta siihen mitä ei näe, mitä ei ehkä ymmärräkään. Autaita ne, jotka uskovat vaikka eivät näe.
Pääsiäissunnuntaina saimme yhtyä naisten ihmetykseen ja hämmennykseen. Toisen pääsiäispäivän evankeliumissa naiset saavat vahvistuksen enkelin ilmoitukselle kun itse Jeesus kävelee heitä vastaan. Tuliko Jeesus ehkä vahvistamaan heidän uskoaan? Ehkä Jeesus halusi tervehtiä hänelle erityisen läheisiä ihmisiä henkilökohtaisesti. Näillä naisilla oli kyllä rohkeutta. Lähteä nyt juoksujalkaa viemään sanaa siitä, että Jeesus oli noussut kuolleista! Onko meillä samanlaista rohkeutta kristittyinä? Jeesus sanookin naisille, ”älkää te pelätkö!”.
Enkeli lähetti naiset matkaan, niin kuin Jeesus lähetti myöhemmin opetuslapset kaste ja lähetyskäskyssä. Myös te lähdette tänään täältä kirkosta takaisin arkeen. Lähtekää riemuiten ja lähtekää ihmetellen. Älkää pelätkö, sillä ylösnoussut Kristus on meidän kanssamme, myös arjessa. Myös me olemme saaneet kuulla jälleen ilosanoman. Ja juuri sinä olet kuullut sen. Mitä me voisimme kertoa siitä ihmisille jotka kohtaamme arjessamme? Entä mitä jos Jeesus tulisi juuri sinua vastaan vaikkapa tuossa Rauhankadulla tai Siwan kulmalla? Mitä hän sanoisi, minkälaisen tehtävän hän sinulle antaisi? Jeesus tulee meitä vastaan jokaisessa lähimmäisessä jonka kohtaamme. Meidän pitäisi ottaa jokainen ihminen vastaan niin kuin naiset ottivat vastaan Jeesuksen. Avosylin, riemastuneena ja täynnä kunnioitusta. Voimme nähdä jokaisessa lähimmäisessä Kristuksen kasvot.