Jeesuksen ystävä Simon Fariseus oli merkillinen mies. Hänen mieltään painoi tosi raskaasti, jos hän oli rikkonut yhtäkään ihmissääntöä vastaan. Mitä ihmiset nyt ja nyt sanovat. Suoritin kiellettyjä askareita sapattina.Nyt sytytin tulitikun sapattina. Nyt otin kielletyn määrän askeleita sapattina. Nyt kotiini tuli ateriayhteydestä erotettu henkilö. Simon rukoili joka päivä Jumalalta anteeksi näitä kuviteltuja syntejään. Tällaiseen ihmissäntöjen orjuuteen voidaan joutua, vaikka ei oltaisi uskonnon kanssa tekemissä. Nykyaikana turhat ihmissäännöt ovat ajaneet monia ahdistukseen ja pakkoneuroosiin. Kristuksen löytäneet ovat alkaneet niistä pikkuhiljaa vapautua. Tosin ahdasmielisissä uskonnollisissa yhteisöissä raskaita ihmissääntöjä on tullut tukuttain lisää.
Simon oli kutsunut Jeesuken aterialle. Kuitenkin hän oli kalman kalpea ja vapisi ja änkytti. Kun ei vain Jeesuksen perässä tulisi niitä iänikuisia häntäkärpäsiä. Jeesuksen perässä hänen kotiinsa tuppautuisi tietenkin kaikenlaista epäpuhdasta porukkaa ja taas hän saisi pyytää sitä anteeksi Jumalalta. No kuinkas muuten. Tietenkin yksi ilotyttö oli puskaradiosta kuullut, että Jeesus on Simonin kodissa. Ilotyttö oli kaikkien tuomitsema. Ei yhtään ystävää. Hänen itsesyytöksensä olivat valtavat. Hän tiesi vain, että on yksi, joka ei työnnä häntä luotaan. Jeesus Nasaretilainen hyväksyy ehdoitta ja on tavallisen kansan ystävä. Vaikka hän olisi millainen, Jeesus Nasaretilainen on jo etukäteen armahtanut hänet. Tämä on päivänselvää. Siksi ilotyttö tuppautui Simonin kotiin. Hän oli hankkinut kalliin hajuvoiteen ja sen varjolla astui näyttämölle. Hän kostutti Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi hiuksillaan ja voiteli tällä kalliilla voiteella.
Mutta isännän otsa rypistyy ja pian lyijykynän paksuinen verisuoni pullottaa otsasta. Simon pettyy Jeesukseen. Miksi hurskas Jeesus ei aja naista pois? Simon huolestuu tosissaan. Hänen idolinsa ei voi olla oikea Jumalan mies. Simon rukoilee päivittäin Pyhää Jumalaa, mutta ajattelee, että Kristus ei ole tarpeeksi pyhä. Eräs suomalainen uskoon tullut oli lukenut Raamttua ja sanonut Eerik Ewaldsille: ”Olen huolissani.” ”Mistä?” ”Jeesus oli liian vapaamielinen.”
Jeesus on ystävällinen ylipyhälle Simonille. Hän ei sano pahasti Simonin ajatuksista, vaikka aihetta olisi. Jeesus kertoo pitkään Simonille merkillistä laskuoppia: ”Toinen oli velkaa pienen summan toinen suuren. Molemmat saivat anteeksi. Kumpi oli kiitollisempi ja kumpi rakasti enemmään?.” ”Se joka sai enemmän anteeksi.” Simon oli rukoillut anteeksi vähäpätöisiä kuviteltuja ihmissääntöjen rikkomuksiaan. Ilotyttö oli saanut anteeksi sen ajan lainopettajien mukaan kaikkein suurimmmat rikkomukset. Pitkän laskuopin tunnin jälkeen Simon alkaa tajuta jotain.
Niinkuin Jeesus oli pitkämielinen Fariseus-Simoninille, niin Simon Pietarikin on pitkämielinen juutalaiskristityille. Hän selittää Apostolien tekojen 11:ssä luvussa uutta ajattelua kärsivällisesti ja ystävällisesti vuonna 48 apsotolien kokouksessa. Hän selittää pitkään, kärsivällisesti ja rakastavaisesti fundamentalisitisille koville juutalaiskristityille, että pakanakansojenkin jäsenet saavat kääntyä kristityiksi. Tämä oli ensimmäinen kirkollinen uudistus. Sen jälkeen uudistuksia on ollut kirkossa lukemattomia. Uudistuksia ei ole aina osattu selittää yhtä kärsivällisen rakastavaisesti kuin Jeesus ja Pietari selittivät. Siksi kirkossa on kautta aikojen ollut skismoja. Koska ei ole selitetty ystävällisesti, ei ole ymmärretty.
Todellinen synti, niin ilotytöllä kuin Fariserus-Simonillakin, oli ollut masennuksesta nouseva oman itsensä kadottaminen, huonon roolin päällejääminen ja synkkämielisyys ja välinpitämättömyys ihmisistä. Ilotalo on todellisuudessa surutalo ja dogamaattisuus noitavainojen kaltaista kauheutta. Ihmiskunnan perisynti on alusta asti ollut pelokkuus ja se että ihmisillä on liian vähän iloa. Siksi ihmiset ovat synkkiä koviksia. Tänään ihmiset pelkäävät sotaa ja kaikkea pahaa. Huolestuneisuus luo synkän ilmapiirin. Masennus synnyttää ahdasmielisen kristillisyyden. Pelko ajaa kohteeseensa. Pelko ja huoli tekevät kantajansa synkäksi. Simoninkin elämä oli pelokasta ja raskasta. Jumala voi kuitenkin muuttaa huolestuneen iloiseksi. Jumala voi tehdä kaiken uudeksi. Kristus teki ystävyydellään ilotytyön elämän uudeksi. Tämän jälkeen tuon naisen hyvä ja rakentava toiminta oli ylitsepursuavan rakentavaa ja iloista.
Simon oli ollut sisäisesti hukassa. Dogmaattinen asennoituminen oli tuhonnut aidon ja luonnollisen ja iloisen ja rakastavan Simonin luonteen. Sen takia hän oli kova ja töykeä. Synkkys ajaa yksinäisyyteen ja yksinäisyys vallanhaluun. Dante kuvaa Jumalaisessa näytelmässään, että suurin synti ei ole irstaus vaan vallanhalu, erityisesti uskonnollinen vallanhalu.
Saulus Tarsolais- Paavalilta dogmaattinen asennoituminen oli vienyt kaiken naurun ja elämänilon. Synkkyydessään Paavalista tuli alkuseurakunnan vainoaja. Alkuseurakunta ei hänen mukaansa osannut noudattaa olleenkaan lakia. Alkuseurakunta koostui syntisistä publikaaneineen ja porttoineen. Evankeliuimeissa kerrotaan kuinka Fariseusten yläluokka sanoi: ”Tuo tavallinen kansa, joka ei lakia tunne on kirottu.” Nyt tuo kirottu kansa oli alkanut kokoontua kristillisiin jumlanpalveluksiin ja käyttää juutalaisten pyhiä kirjoituksia. Opillista syistä opillisesti asennoitunut Paavali raastoi alkuseurakuntalaisia oikeuteen ja kivitettäväksi. Mutta Kristus rakasti Paavalia oppikiihkoilijanakin. Kirkas valoilmiö Damaskon tiellä: ”Minä olen Kristus jota sinä Paavali vainoat”. Paavali joutui ihmettelemään kuinka Ylösnnoussut Kristus saattoi rakastaa häntä, jonka pää on umpiluuta. joka ei näe sydämmellään mitään. Opillisella asennoitumisella ei näe mitään. Vain sydämellä näkee hyvin. Sydämellä nähtynä maailma on kaunis ja kaikki ovat ystäviä. Tätä on rakkaus. Kun Paavali kohtasi Kristuksen hänestä tuli sydämellä näkevä. Hän katsoi itseänsä. Voi kauheata. Olenko minä tässä kauniissa maailmassa hyvien ihmisten keskellä ainoa synkkä mörökölli. Miksi tällainen typerys, joka on kaikista ihmisistä pahoin, on armahdettu. Suuren armahduksen tähden Paavali oli loppuelämän velassa kaikille. Hän tunsi tehneesä toisille pahaa ja tahtoi korvata sen. Hän auttoi ja palveli mukiloinneista huolimatta. Merkillinen laskuoppi. Paavalille oli annettu eniten anteeksi ja hän rakasti eniten.
Suuri anteeksiantamus merkitsi, että syntinen nainen ja Paavali olivat uusia luomuksia. He tekivät loputtomasti hyvää tuntien olevansa loputtomassa velassa. He tiesivät, että kaikki on annettu anteeksi, ennenkuin he ehtivät anteeksiantamusta pyytääkkään. Siksi he olivat loputtomassa velassa.
Arpa lankesi suomalaisille ihanasta maasta. Ylenpalttisen aineellisen hyvyyden lisäksi olemme osallisia taivaaseen asti ulottuvasta anteeksiantamuksesta. Häpeämme lottovoittoamme, näkeväthän
muut nälkää. Politiikotkin kertoivat häpeävänsä Suomen kehitysavun pienuutta. Koska olisimme voineet syntyä nälkäänäkevään maahan mutta saimmekin lottovoiton suomalaisina olemme velassa. Loputon syyllisyys painaa ihmiskunnan yhteisessä syyllisyyden verkostossa. Olemme syyllisiä hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen ja luonnon saastumiseen ja kurjuudesta syntyviin sotiin. Hyvinvoinnissakin olemme kuitenkin armahdettuja Kristuksen tähden. Syyllisyyden velka on maksettu. Siksi olemme loputtomassa velassa kärsivälle ihmiskunnalle. Henkisesti vapautettuina etsimme keinoja miten voisimme velkaamme maksaa. Parhaillaan toteutettava Yhteisvastuukeräys on yksi keino. ”Anna anteeksi velkamme, niinkuin mekin annamme velalliselimme anteeksi” tarkoittaa leivän jakautumista ihmiskunnassa. Merkillinen laskuoppi: Kellä eniten varallisuutta, sillä eniten velkaa.