Veljet ja sisaret Kristuksessa.
Minulle on suuri ilo olla tällä paikalla pitkähkön tauon jälkeen. Muistan vielä hyvin viiden ja puolen vuoden takaisen läksiäismessun täällä Taulumäen kirkossa. Koin silloin, että minut ja perheeni todella saateltiin rukouksin ja siunauksen toivotuksin uusiin tehtäviin ja uuteen elämänvaiheeseen.
Nykyiset tehtäväni ovat antaneet mielenkiintoisen näköalan koko kirkkomme elämään. Olen kuitenkin pyrkinyt seuraamaan niin tarkkaan kuin mahdollista myös Jyväskylän ja sen seurakunnan asioita. Minulle ja perheelleni tämä seutu ja seurakunta ovat aina sydämessä. Elimmehän täällä lähes 23 vuotta, jona aikana lapset syntyivät ja kasvoivat. Sen vuoksi oli mieluinen asia saada kutsu saarnaamaan tänne tuttuun ja rakkaaseen Taulumäen kirkkoon.
Tämän päivän evankeliumitekstissä on saarnaajalla ja meillä kaikilla pähkinä purtavaksi. On joskus sanottu, että tämä teksti on yksi evankeliumien vaikeimmin tulkittavista teksteistä.
Ehkä moni teistä kiinnitti huomiota siihen, kuinka suoraan sanoen tylysti Jeesus vastaa kananilaiselle naiselle, joka tulee hädissään pyytämään apua. Jeesus vertaa kananilaista naista jopa koiranpenikkaan. Jos eläisimme nykyajassa, tuollainentunnetun julkisuuden henkilön vastaus olisi levinnyt sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Olisi kauhisteltu, miten tällainen kielenkäyttö on mahdollista. Jeesukselta olisi vaadittu anteeksipyyntöä ja selitystä sille, miten arvostettu profeetta kohtelee toista ihmistä tällä tavoin. Asiaa olisi varmasti arvioitu myös mies-nais -näkökulmasta esimerkkinä yhteiskunnassa vallitsevista piilorakenteista.
Paradoksaalista kyllä, nuo kysymyksethän ovat ihan oikeutettuja, jos ajattelemme asiaa omasta ajasta ja sen arvostuksista käsin. Tämä on sinänsä oikeutettu tarkastelukulma, mutta jos jäämme pelkästään siihen, kadotamme kertomuksen syvemmän merkityksen.
Tekstimme kieltämättä yllättävät ja suorasukaiset kommentit vaativat avautuakseen hieman taustaa. Jokaisella neljällä evankelistalla on tietty oma näkökulmansa, josta käsin he Jeesuksen elämää ja opetusta tarkastelevat. Matteuksen evankeliumin, josta saarnateksti on otettu, läpikulkeva punainen lanka on se, että Jeesus on juutalaiselle kansalle profeettojen kautta annettujen lupausten täyttymys. Kun juutalaiset eivät ottaneet Jeesusta Messiaana vastaan, avautuu tie pelastukseen myös muille kuin Israelin kansan jäsenille, siis pakanoille eli myös meille.
Vastauksellaan Jeesus toimintansa tässä vaiheessa, kauan ennen ylösnousemustaan ja lähetyskäskyn antamista, korostaa sitä, että häntä ei ”ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten”. Jeesuksen omassa toiminnassakaan näkökulma ei siis vielä ollut avautunut kaikkiin kansoihin ja maan ääriin asti. Kananilainen nainen edustaa tässä evankeliumin katkelmassa muita, toisiin kansoihin kuuluvia.
Naisen sinnikkyyskuitenkin johtaa siihen, että Jeesus itse asiassa juuri tässä kertomuksessa murtaa ”meidän” ja ”muiden” välisen raja-aidan. ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot”. Tällä vastauksella Jeesus asettaa Israelin kansaan kuulumattoman pakanan uskon esikuvaksi kaikille.
Matteuksen evankeliumin läpikulkevassa ajattelussa tapauskertoo siitä, kuinka Jumalan valtakuntaan nyt kutsutaan kaikkia koska luvattu kansa elää verho silmillään, eikä tunnistanut Jeesuksessa luvattua messiasta. Tämä on aivan kuin ennakointia sille, että saman Matteuksen evankeliumin lopussa ylösnousut Jeesus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Tämän on evankeliumin katkelman ja saarnatekstin aika historiallinen asiayhteys. Mutta älkäämme jääkösiihen, sillä kertomus on myösja ennen kaikkea inhimillinen ja koskettava kertomusta pienen ihmisen hädästä, rukouksesta ja kohtaamisesta Jeesuksen kanssa.
Äiti on hädissään tyttärensä puolesta, jota vaivasi paha henki. Me länsimaiset valistuksen lapset olemme aina hieman hämillämme kun puhe tulee pahoista hengistä. Paljon luontevampaa näistäkin asioista oli puhe thaimaalaisilla ja kambozalaisilla kristityillä, joita tapasin parin viikon takaisella työmatkallani Aasiassa. He elävät koko ajan henkien ympäröimässä kulttuurissa, joten myöskään puhe pahoista hengistä ei ole heille kaukaista teoriaa.
Olipa nyt sitten tässä tapauksessa kyse henkivalloista tai jonkinlaisesta psyykkisestä sairaudesta, koskettavaa kertomuksessa on äidin hätä lapsestaan. Voi hyvin kuvitella kuinka äitiin itseensäkin sattuu katsella lapsensa kärsivän. Silloin kun hätä on suuri, ihminen ei mieti edes sopivaisuussääntöjä. Jos kannatverta vuotavaa lastasi sairaalan ensiapuun, et ota vuoronumeroa laitteesta ja istu kiltisti odottamaan vuoroasi. Ei, sinä ryntäät suoraan hoitajan tai lääkärin puheille ja vaadit, että lastasi autetaan viivyttelemättä.
Näin tekee tämä hädissään oleva knanilainen nainen. Ei mitään väliä, vaikka hänen sydäntä särkevä huutamisensa näkyy häiritsevän Jeesuksen lähipiirissä olevia opetuslapsia. Käyttäytymisetiketit entävät romukoppaan, kun nainen lähestyy Jeesusta, jonka hän uskoo kykenevän auttamaan. Hän vain jatkaa avun pyytämistä.Opetuslasten vaientamisyrityksistä huolimatta ”nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ’Herra, auta minua!’”.
Naisen hätä ja hellittämätön rukous saa Jeesuksen näkemään sovinnaisten kansallisuusrajojen yli. Hän ei enää näe naisessa vain vaahto suupielessä huutavaa vieraaseen kansaan kuuluvaa ihmistä, vaan hän näkee hädissään olevan, mutta uskossaan lujan äidin. Jeesus näkee naisen, joka panee kaiken toivonsa siihen, että Jeesus voi auttaa, vaikka muilta ei apua herukaan. Ja niinnainen saa kuulla vapauttavat Jumalan Pojan sanat: ”’Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Ja evankeliumi jatkaa: ”Siitä hetkestä tytär oliterve”.
Henki ja elämä –lehden toimittaja Kaarina Heiskanen kysyi minulta tätä saarnaa koskevassa pienessä ennakkojutussa ”uskotko sinä, että usko voi parantaa sairauden”. En ajattele, että usko voi parantaa, muttavastasin Kaarinalle, että uskon kyllä, että Jumalalle kaikki on mahdollista. Jumala voi kyllä parantaa, ei meidän uskomme. Jumalalle ei ole toivottomia tapauksia.Se, mitä me ihmiset kutsumme ihmeeksi ei Jumalan maailmassa tietenkään ole ihme. Joskus vain tapahtuu asioita, joita me emme kykene selittämään järjellämme.
Jumalan toimintatapa on kuitenkin vahvasti ja pääsääntöisesti ihmisten käsien kautta toimiminen. Siksi ajattelen, että lääkärinkin kautta tapahtuva paraneminen on Jumalanparantavaatyötä. Joskus ”paranemista” on se, että saa voimaa kantaa sairauden taakkaa, vaikka sairaus ei poistuisikaan.Joskus myös suurinta uskoa on se, että me emme odota ihmettä, vaan se, että pyydämme Jumalalta voimia kantaa vaikeaa asiaa elämässämme. Englannin kielen sana ”healing” itse asiassa kuvaa laaja-alaisemmin paranemista ja eheytymistä kuin suomen kielen sana ”parantuminen”. Kun Jumala parantaa, hän koskettaa ja hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti, myös silloin kun fyysinen sairaus jää jäljelle.
Jos pystymme näkemään evankeliumin kertomuksessa olevan kananilaiseen naiseen kohdistuvan karkean kielenkäytön taakse, huomamme, että evankeliumissa on kyse hellittämättömän uskon ja kestävän rukouksen ylistyksestä.
Naisen esimerkki rohkaisee meitä luottamaan siihen, että Jeesus kuulee pyyntömme, vaikka pitkään aikaan ei näyttäisi tapahtuvan mitään. Sinua, joka olet rukoillut jotakin asiaa pitkään, kananilainen nainen 2000 vuoden takaa rohkaisee jatkamaan rukoustasi. Jeesus kyllä vastaa. Ei välttämättä juuri toivomallasi tavalla, mutta hän vastaa.