Olemme kynttilämessussa, johon lapset toivat tullessaan kynttilöiden valon. Kynttilät ovat toivon merkki. Nyt olemme valoisassa kirkossa, mutta pilkkopimeässä yksikin pieni kynttilän liekki riittää muuttamaan ympäristön kokonaan toisenlaiseksi. Sen myötä pimeään tulee valoa ja lämpöä.
Joskus sinusta ehkä tuntuu, että tässä maailmassamme pimeys ja kylmyys lisääntyvät. On kuin kasvottomat voimat tekisivät elämästä yhä vain armottomampaa ja kovempaa, niin että jokainen alkaa puolustaa vain kynsin hampain omaa etuaan toisista välittämättä. Siltä minustakin todella joskus tuntuu. Olet ehkä joskus ollut todella pulassa, kuin kylmässä ja pimeässä etsimässä tietä eteenpäin. Olet ollut epätoivoinen. Kenties silloin oletkin kohdannut ihmisen, joka ottanut huolesi omakseen, rohkaissut sinua luottamaan siihen, että kaikki järjestyy. Ja niin on ennen pitkää käynytkin –tavalla tai toisella. Synkimpänä hetkenä tuo toinen ihminen on muuttanut koko maailmasi. Hänen mukanaan pimeyteen ja kylmyyteen on loistanut lämmin toivon valo. Tällaisia kynttilöitä Jeesus tahtoisi meidän olevan toisillemme. Jumalan valtakunta on siellä, missä toivon ja rakkauden valo loistaa pimeän ja armottoman maailman keskellä. Siksi Jeesus sanoi seuraajistaan vuorisaarnassaan: Te olette maailman valo. Loistakoon teidän valonne ihmisille.
Tästä samasta asiasta Jeesus puhuu tämän päivän evankeliumin kahdessa vertauksessa. Ensin hän puhuu sinapin siemenestä. Täällä Noljakan kirkossa me voimmekin aina katsella sinapinsiementä ja muistaa Jeesuksen sanat. Tuossa Hannu Konolan alttaritaulussa näkyy pieni keltainen ruutu, jonka keskellä on pieni piste. Hannu Konola kertoi, että siihen hän on laittanut sinapin siemenen. Lasimaalauksessa elämän matkaa seurataan alhaalta ylös. Sinapinsiemen löytyy kuvasta Pyhän Hengen kyyhkysen yläpuolelta. Usko on Pyhän Hengen lahja. Se vie kulkijan Kristuksen luokse tielle, jossa kuljetaan hänen kanssaan. Tuo tie näkyy lasimaalauksessakin taivaan kirkkauteen johtavana sinisenä kaistaleena, jossa näemme Kristuksen kasvon piirteet. Itse sinapinsiemen on lasimaalauksessa melkoisesti suurennettuna, koska oikeasti sinappikasvin siemen ei ole milliäkään läpimitaltaan. Se on siis aivan huomaamaton.
Kun tuo huomaamaton siemen pääsee sopivaan maahan ja saa vettä ja lämpöä, sen kirkkaankeltaiset peltokaalin kukkia muistuttavat kukat loistavat kirkkaina satojen metrien päähän. Mitättömästä siemenestä kasvoi Jeesuksen kotimaassa yrttitarhan korkein kukka. Pikkulinnutkin etsivät varjoa sen tuuheiden alalehtien suojasta.
Eihän meistä ole muuttamaan maailmaa, me ajattelemme. Tunnemme olevamme ihan tavallisia, pieniä ihmisiä. Tarvitsemmehan itsekin tukea ja muiden rohkaisua. Samanlaista porukkaa tuntui olevan aikoinaan suuren satamakaupungin Korintin seurakunnassa. Näinhän juuri kuulimme apostoli Paavalin kyselevän rakkaalta seurakunnaltaan: Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Hän muisti aivan tavallisia ihmisiä, jotka olivat kohdanneet toisia samanlaisia ja löytäneet heissä elämäänsä toivon ja rakkauden valon, sanoman Jumalan rakkaudesta. Se oli heidän voimansa ja valonsa pimeydessä. Näin heidän maailmansa oli muuttunut ja elämänsä suunta kääntynyt. Kaikki oli lähtenyt liikkeelle siitä, että Jeesus oli lähettänyt Galilean köyhistä kylistä kutsumansa arat ja taitamattomat seuraajansa, kuin sinapinsiemenet matkaan. Suuri julkisuus ei heitä huomannut eikä pitänyt minään. Siemen iti, kun Jumala antoi sille kasvun. Se tuotti yhä uutta siementä, samanlaista, pientä ja huomaamatonta. Mutta samalla Jumala kasvatti näistä pienistä siemenistä puutarhaansa valon kantajia, kuin sinapin kirkkaita kukkia.
Jeesus sanoi sinapinsiemenestä muutakin: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen vertaa, te sanoisitte tällä vuorelle: Siirry täältä tuonne. Ja se siirtyisi.” Kipeät epäonnistumiset ja elämän haavat, monet vaikeudet ja elämän uhkatekijät, häpeä ja syyllisyys ovat korkeita vuoria, jotka peittävät taivaan ja pimentävät näköalat. Jos Jumala saisi istuttaa meihin uskon siemenen ja se saisi kasvaa meissä, vuoret alkaisivat siirtyä. Toivon valon säteen pääsisivät esiin ja alkaisimme nähdä maailman Luojan antamissa kauniissa väreissä. Kysymys ei ole meidän voimastamme ja valostamme, vaan Jumalan.
Perinteinen itämainen leipä on litteä kuin rieska, suoraan arinalle kypsymään leivottu ohut leipä. Leivän juuren, hapatteen avulla kohotettu leipä oli ulkomailta opittu kaupunkien herkku. Pääsiäisen tullessa taikinatiinut oli pestävä tarkkaan puhtaaksi hapatteesta, että olisi saatu perinteistä ja aitoa happamatonta leipää. Jeesuksen puheissakin hapate on usein kielteisessä merkityksessä, se on jotain joka pilaa aidon elämän maun ja puhtaan uskon. Fariseusten hapate oli lakihurskautta, teeskentelyä ja ulkokultaisuutta. Se uhkasi pilata Jumalan armoon ja uskollisuuteen luottavan uskon. Saddukeusten hapate oli vain tässä ajassa elämistä, iankaikkisuus ja Jumalan näkymätön todellisuus oli sille tuntematon ulottuvuus. Herodeksen hapate oli raakaa vallankäyttöä, ahneutta ja mukavuudenhalua, jonka pinnalla oli koristeena silaus hurskautta. Jokaisella ajalle lienee oma hapatteensa, joka antaa vieraan sivumaun yhteiselle elämällemme. Epäilemättä tälläkin ajalla on oma hapatuksensa, joka tiedotusvälineiden kautta tunkeutuu entistäkin helpommin tajuntaamme itsemme sitä huomaamatta.
Evankeliumissa Jeesus kääntääkin kuvan toisinpäin. Jos elämän pinnallisuus, valheellisuus ja rakkaudettomuus huomaamatta hiipii kulttuureihin ja yksityisten ihmisten elämään, kuin huono hapate, miksei silloin myös kaikki hyvä: oikeudenmukaisuus, totuus, vapaus, rakkaus, ilo, rauha ja mitä kaikkea muuta Jumalan valtakunta Jeesuksen mukaan onkaan, voisi toimia kuin hyvä hapate. Hapatteena ovat ne, jotka elävät Jumalan rakkauden ja uskollisuuden varassa häneen luottaen. He ovat hyvä hapate, joka hapattaa ympäristönsä. Tämä vähäisten ja pienten joukko muuttaa vähitellen kulttuureja ja yhteiskuntia ja tuo niiden keskelle jotakin Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Vertauksen nainen sekoitti hyppysellisen hapatetta kolmeen vakalliseen jauhoja. Raamatun mittojen selitysten perusteella voimme laskea, että jauhoja oli 36 litraa. Siis melkoinen saavillinen.
Mihin Jeesus pyrki kertomalla nämä vertaukset opetuslapsilleen? Mihin hän pyrkii kertomalle ne meille? Hän haluaa rohkaista meitä. Hän haluaa rohkaista meitä luottamaan Jumalaan ja elämään hänen rakkaudestaan. Hän rohkaisee meitä olemaan Jumalan rakkauden heijastajia tässä maailmassa, aidosti, kuvittelematta itsestämme liikoja mutta myöskään itseämme vähättelemättä.
Tulevina viikkoina saamme nauttia kirkkaista keväthangista. On hyvä muistaa, että lumikin, sen jokainen pieni kide, heijastaa vain saamansa valoa, ei omaansa. Sellaisia pieniä kiteitä Jumala tahtoo meidän olevan.