Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Aivan nenän edessä ja samaan aikaan ulottumattomissa. Suorastaan silmäin alla ja sittenkin täysin toisaalla, niin, ihan toisessa maailmassa. Sellaisessa maailmassa, jonka kanssa ei ole mitään tekemistä. Sinne toiseen maailmaan ei ylletä, sinne ei käsi ulotu, sinne eivät sanat kanna – vaikka tuo toinen maailma olisi kosketusetäisyydellä, keskusteluetäisyydellä, silmiin katsomisen ja vilkaisujen vaihtamisen etäisyydellä. Liian kaukana, mutta riittävän lähellä jotta sen välttäminen vaatii jotain. Se vaatii katseen kääntämistä, silmien sulkemista ja korvien kovettamista.
Tällainen läheisyyden ja kaukaisuuden asetelma oli rikkaalla miehellä ja Lasaruksella päivän evankeliumissa. Ensin yltäkylläisyydessä elävän ja hienosti pukeutuneen miehen erotti köyhästä ja sairaasta kerjäläisestä vain se muuri, aita tai seinä, jonka portilla Lasarus virui. Tuskin pääsi rikas mies talostaan ulos näkemättä Lasaruksen kurjaa tilaa – hän oli aivan vieressä, mutta samalla kaukana, aivan toisessa todellisuudessa, sellaisessa, johon ei rikkaan miehen hyvinvointi yltänyt ellei siitä sattunut murusia putoilemaan hänen pöydältään Lasaruksen noukittavaksi kilpaa kulkukoirien kanssa.
Asetelma kääntyy, kun evankeliumi siirtyy kuvaamaan miesten asemaa kuoleman jälkeen. Rikas mies saa osakseen hautajaiset, kun taas köyhästä ei sellaista mainita. Ehkä hänen paiseinen ruumiinsa oli tullut viskatuksi joukkohautaan eläinten kaiveltavaksi. Mutta hän saa kuitenkin enemmän kuin rikas mies: enkelit kantavat hänet lepoon, jonka Jumala on laupeudessaan valmistanut niille, jotka eivät ihmisten laupeutta saa.
Nyt Lasaruksen ja rikkaan miehen välillä on uusi ero: heidän välissään on syvä, ylipääsemätön kuilu. Silti sen ylitse kuuluu ja näkyy. Tuonelan liekeissä kärsivä entinen rikas ei saa siitä mitään lohtua, että näkee Lasaruksen lepäävän Aabrahamin luona ja saa vielä Aabrahaminkin vastaamaan avunhuutoonsa. Lasarusta ei voi lähettää helpottamaan hänen oloaan, sillä pelastuneen puolelta ei enää pääse liekeissä kärsivän puolelle. Löytäköön rikas lohdun vain siitä muistosta, että hänellä oli jo kylliksi hyvää.
***
Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Aivan oven edessä. Samalla kadulla tai samalla asuinalueella. Kenties samassa kaupungissa, kukaties samassa maassa. Ehkäpä samassa maanosassa, mutta silti aivan toisessa maailmassa, sellaisessa, joka ei kuulu meille. Ei kuulu rikkaalle köyhän kärsimys, oli hän lähellä tai kaukana.
Miten monet ovatkaan tarinat, joissa oudon ihmisen saapuminen kortteliin saa naapurit protestoimaan pelätessään kiinteistöjensä arvon laskevan. Aiemmat asukkaat pyrkivät muuttamaan nopeasti pois ettei heidän tarvitse katsella väheksymäänsä vierasta tai varatonta. Pahimmassa tapauksessa hänen kotiinsa hyökätään, töhritään ovea, heitetään polttopullo ikkunaan tai hänet pahoinpidellään pihamaalla, puukotetaan siellä, minne katulamppujen loiste ei kanna. Oli tullut liian lähelle, olisi pysytellyt kaukana!
Suomessa ja varsinkin somessa käydään ankaraa sanasotaa turvapaikanhakijoita sekä heille hyvää tahtovia toimijoita vastaan. Aivan kuin joku olisi tullut uhkaamaan meidän elintasoamme pyrkiessään osaksi siitä rauhasta ja yhteiskunnallisesta vakaudesta, joka on Pohjoismaille ominaista. Euroopassa muutetaan kiireesti lakeja ja pystytetään piikkilanka-aitoja uudeksi rautaesiripuksi pitämään parempaa elämää hakevat ulkopuolella. Älkööt tulko, ellei mukana ole valmiiksi työpaikkaa, korkeaa koulutusta, menestyvää yritystä tai tuhtia pankkitiliä. Mitä lienee Aabrahamilla sanottavaa meille, kun pyydämme laupeutta Lasarukselta?
***
Jeesuksen kertomuksesta on etsitty valaistusta kysymykseen, mitä on kuoleman jälkeen. Se tekisi mieli tietää, vaikka kertomuksen tähtäyspiste ei ole tuon- vaan tämänpuoleisessa elämässä. Näyttää kuitenkin, että kuolemassa tapahtuu jako pelastuviin ja hukkuviin. Näyttää myös, että sekä kadotuksen vaivat että pelastuksen lepo ovat todellisia kokemuksia, suorastaan ruumiillisia tuntemuksia. Edelleen näyttää, että ainakin kadotetut tietävät toisten päässeen osallisiksi pelastuksesta, vaikkei yhdeltä puolelta päästäkään toiselle.
Mutta tällaiset päätelmät voidaan jättää sivuun. Niissä tehdään helposti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, suorastaan arvailuja kuolleiden tilasta. Ei Jeesus tätä kertomusta kertonut tyydyttääkseen tiedonjanoamme Jumalan salaisuuksista vaan kerratakseen sitä, minkä jo muutenkin tiedämme Jumalan tahdoksi. Huomio on kohdistettava siihen, miten eletään täällä eikä siihen, millaista elämä voi olla tuolla.
Meiltä ei puutu tietoa siitä, miten lähimmäiseen tulee suhtautua. Ei puutu tietoa siitä, että rikkaan tulee lievittää köyhän hätää, että sen, jolla on kyllin, tulee jakaa omastaan. Emme ole tietämättömiä siitä, että tulee osoittaa vieraanvaraisuutta ja vastaanottavaisuutta. Meille on selvää, että jos itse olemme hädässä, odotamme toisten kääntävän huomionsa meihin ja osoittavan meille laupeutta. Emmekä silloin koe sitä toisen taholta vapaaehtoisesti valinnaiseksi laupeudeksi vaan suorastaan meille kuuluvaksi oikeudeksi – meistä on oikeudenmukaista, että meitä autetaan, jos olemme hädässä. Ymmärrämme suureksi vääryydeksi, jos joku sellainen, joka voisi auttaa, on meistä piittaamaton.
***
Ei hyödytä, vaikka joku palaisi kuolleista varoittamaan rikkaan miehen viittä veljeä. Ei heitä ihmekään vakuuttaisi muuttamaan elämäntapaansa. Sellaisen täytyy perustua sisäiseen muutokseen. Siksi Aabraham lausuu: heillä on Mooses ja profeetat, kuulkoot heitä. He ovat jo kyllin näistä asioista opettaneet. Eivät tuonpuoleiset muuta ihmisten asenteita, elleivät siihen pysty tämänpuoleiset. Miten se, mikä tuntuu olevan kaukana, voisi vaikuttaa siihen, miten suhtaudutaan lähellä oleviin, ellei sitä saa aikaan se, mikä aivan silmien edessä?
Tänään kaksitoista uutta työntekijää vihitään virkaan. Sekä teitä että muita, jotka ovat ottaneet osaa seurakuntien uusien työntekijöiden valmennukseen, kutsutaan ylittämään kuilua kaukaa lähelle. Teillä on erityinen tehtävä rakentaa siltaa Jumalan tahdosta ihmisten toimintaan. Kysymys on myös matkasta sanoista tekoihin, uskosta rakkauteen, opista elämään. Teidän tehtävänne on herätellä rikasta miestä ja hänen viittä veljeään ja johtaa heitä huomaamaan Lasarus ja hänen tarpeensa. Sillä lähimmäisenrakkaus ei ole ulkoistettavissa vain virkamiehille. Se on jokaisen kristityn ja jokaisen ihmisen tehtävä.
Samalla teidän tehtävänne on auttaa myös heitä, jotka tämän kertomuksen valossa tunnistavat olevansa menossa väärään suuntaan. Te saatte näyttää rohkeasti oikeaa suuntaa armollisen Jumalan luo. Sillä kukapa voisi kehua pääsevänsä Abrahamin helmaan sen perusteella, miten paljon hyvää tietää tehneensä? Pikemminkin jokainen tietää, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Siksi ainoaksi toivoksi pelastuksesta jää Jumalan armo.
Tänään luetussa Johanneksen kirjeen kappaleessa vakuutettiin: Jumala on rakkaus. Rakastava Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan. Jumalan rakkaudessa voimme myös tuomion päivänä astua rohkeasti esiin, kuten Johanneksen kirjeessä sanottiin (1. Joh. 4:16-17). Te saatte julistaa Hänen rakkaudestaan Jeesuksessa Kristuksessa ja osoittaa sitä myös teoin. Niihin tehtäviin käymme nyt yhdessä rukoilemaan teille Pyhän Hengen voimaa.
– – –
Saarna diakoniksi ja papiksi vihkimisessä