Jeesuksen opetus oli havainnollista ja helposti muistiin tarttuvaa. Monia tärkeitä asioita hän opetti yksinkertaisten ja koskettavien kertomusten avulla. Vertausten keskeinen sanoma, sen ydin, ei aina kuitenkaan avaudu helposti; ei varsinkaan meille, jotka yleensä kuulemme kertomuksen irrallaan siitä tilanteesta ja keskustelusta, jossa Jeesus sen kertoi. Ja muistammehan, että Jeesuksen opetuslapsetkin joutuivat joskus kysymään opettajaltaan, mitä hän vertauksellaan oikein tarkoitti.
Mitä Jeesus halusi tähdentää kertomuksellaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta?
Kautta aikain ihmiset ovat olleet uteliaita tietämään, millaista on kuoleman rajan tuolla puolen. Millaisia onkaan ne taivas ja helvetti, joista Raamattu puhuu? Raamattu ei kuvaa yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti sitä, mitä ei voi kuvata ihmisen kokemuksen pohjalta. Tätäkään kertomusta meidän ei pidä lukea tuonpuoleisen kuvauksena. Jeesus puhui kertomuksessaan kahdesta paikasta, joiden välillä oli näkö- ja kuuloyhteys, mutta joita erotti ylipääsemätön kuilu. Toiselle puolelle, tuskan ja vaivan paikkaan joutui kertomuksen rikas mies. Toiselle puolelle, levon paikkaan, Abrahamin helmaan, pääsi kertomuksen kerjäläinen Lasarus. Jeesus käyttää tässä tuonpuoleisesta kuulijoittensa omia ilmaisuja ja mielikuvia. Niiden avulla hän kuvaa tilanteen äärimmäisen yksinkertaisena ja pelkistettynä, jotta kertomuksen pääasia tulisi selväksi.
Toinen kertomuksen yksityiskohta, johon voidaan väärällä tavalla takertua, on kertomuksen päähenkilöiden rikkaus ja köyhyys. Toinen on mahtava talonisäntä, toinen sairas ja osaton ryysyläinen. Edellinen päätyi vaivan paikkaan, jälkimmäinen taivaan iloon. Niinpä saatetaan kovin suoraviivaisesti päätellä, että kuoleman jälkeen elämän-osat käännetään vain nurin päin. Hyväosaiset päätyvät vaivaan ja osattomuuteen ja täällä paljon kärsineet saavat moninkertaisen korvauksen vaivoistaan. Hyvin useinhan näin ajatellaan: ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!” Tällaista mekaanista osien vaihtoa Jeesus ei kertomuksel-laan meille kuitenkaan opeta. Rikkaus ja köyhyys ei silti ole kertomuksessa toisarvoinen asia.
Kertomuksemme liittyy Luukkaan evankeliumissa jaksoon, jossa Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta. Se on Jeesuksen mukaan yhteyden valtakunta, jossa elämän lahjat jaetaan yhdessä. Se on juhla, jonne kutsutut ovat osallisia yhteisestä ilosta ja kaikesta Jumalan hyvyydestä. Tämän valtakunnan ulkopuolella jumalan hyvyys ei ole enää jaossa. Siellä jokainen on yksin ja vain oman itsensä varassa.
Jeesus opettaa, että hänen Isänsä valtakunta on jo keskellämme. Jotakin oleellista Jumalan valtakunnasta toteutuu aina siellä, missä Jumalan antamat lahjat jaetaan rakkaudessa niin, ettei kukaan jää sivulliseksi eikä osattomaksi. Jumalan valtakunta on siellä, missä kukaan ei ole omassa varassaan muista piittaamatta tai muilta osaansa saamatta. Ennen kaikkea Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumala itse jakaa lahjojaan ja kutsuu jokaista juhlaansa, yhteyteen ja elämän lahjojen jakamiseen.
Ei rikkaus sen enempää kuin köyhyyskään ole ansio, joka avaisi tien Jumalan valtakuntaan. Sinne ei yksinkertaisesti päästä ansioilla eikä omassa varassa. Jumalan valtakunta ei ole saavutettujen etujen turvaamista, mutta ei myöskään menetettyjen etujen korvaamista korkojen kera. Omista eduista, muka itse ansaitusta, kiinni pitäminen voi paaduttaa yhtä hyvin rikkaan kuin köyhänkin. Toisesta voi tulla ylpeä ja piittaamaton, toisesta katkera ja kova. Olellinen ero kertomuksen rikkaan miehen ja köyhän Lasaruksen välillä olikin se elämänasenne, johon heidän elämänosansa oli heitä kasvattanut.
Jeesus ei yllensä antanut vertauskertomustensa henkilöille nimiä. Sairasta kerjäläistä hän kuitenkin kutsui Lasarukseksi. Heprea El-azar merkitsee ”Jumala pitää huolen.” Ehkä Jeesus halusi tällä nimellä kuvata köyhän miehen elämänasennetta. Sairas ryysyläinen, jolla ei ollut mitään houkutusta luottaa omiin voimiinsa ja mahdollisuuksiinsa, oli oppinut kiittämään Jumalaa niistä vähäisistäkin muruista, joita hän sai syödäkseen. Lasaruksen asenne näkyi myös siinä, että hän jaksoi odottaa ihmisiltä myötätuntoa ja välittämistä. Hän luotti siihen, että Jumala voi auttaa myös heidän kauttaan.
Israelin profeetat olivat joskus kovin sanoin varoittaneet kansaansa rikkaan miehen elämänasenteesta. Rikkaita oli varoitettu asettamasta aineellisia arvoja elämän päämääräksi, itseisarvoiksi. Heitä oli varoitettu kovasydämisyydestä ja piittaamattomuudesta. Jos mooseksen laki oli varoittanut nostamasta maallista mammonaa epäjumalaksi. Se oli opettanut yhteisvastuuta ja Jumalan lahjojen oikeudenmukaista jakamista.
Rikas mies ei voinut sanoa, etteikö häntä olisi varoitettu. Hän ei vain ollut ottanut varoituksia vakavasti. Hän havahtui liian myöhään. Liian myöhään heräsi myös vastuu veljistä. Hän pyysi, että Lasarus olisi lähetetty varoittamaan veljiä. Abraham oli kuitenkin ehdoton. Onhan heilläkin laki ja profeetat. Kuulkoot niitä.
Tässä on vertauksen poitti, sen ydin. Meillä on laki ja profeetat. Ja meillä on Kristus itse, Poika , jonka Isä Jumala on lähettänyt varoittamaan meitä ja samalla kutsumaan meitä jakamisen, yhteyden ja armon valtakuntaan. Meillä on mistä tarkistaa elämänasennettamme. Katsokaamme siis ympärillemme ja itseemme. Elämmekö itse yhteisvastuun, keskinäisen jakamisen ja armon valtakunnan periaatteitten mukaan? Vai elämmekö rikkaan miehen tavoin omavaraisina, omastamme tiukasti kiinni pitäen ja itsekkäästi. Kysymys on uskosta ja siitä, miten se näkyy elämässä. Jeesuksen mukaan niitä ei voi erottaa toisistaan.
On aika tarkistaa, millaisista arvoista käsin elämämme ja toimintamme ohjautuu. On aika tarkistaa, keneltä saamme kaiken sen, minkä turvin elämme ja keiden hyväksi saamamme lahjat käytämme. On aika tarkistaa, onko meillä lopultakaan edellytyksiä päästä Jumalan valtakuntaan ja saada Lasaruksen osa. Evankeliumimme perusteella voimme päätyä vain yhteen johtopäätökseen. Meillä ei ole edellytyksiä, omia edellytyksiä. Ainoa toivomme on armo, siis El-Azar, ”Jumala pitää huolen”. Parhaistakin yrityksistä huolimatta joudumme turvautumaan Kristuksen armoon päästäksemme perille. Tarvitsemme myös Jumalan ja toistemme apua kasvaaksemme kohti oikeaa elämänasennetta ja elämäntapaa.
Kulkukoirien nuoleskelema, paiseita täynnä oleva nälkiintynyt ryysyläinen on meille vieras näky. Koko maailmaa ajatellen Lasaruksen kohtalotoverit eivät kuitenkaan ole harvinaisia. Yhä selvemmin maailma on jakaantunut kahtia. Suomalaisina kuulumme taantuman-kin keskellä maailman vauraimpien kansantalouksien joukkoon. Köyhien maiden sisarilta ja veljiltä meillä on paljon opittavaa Jumalan huolenpidosta ja elämänlahjojen jakamisesta. Kevättalvella uutisoitiin kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan kansankuntien vauraus on näyttää olevan kääntäen verrannollinen kansalaisten uskonnollisuuteen.
Myös oma yhteiskuntamme on yhä selvemmin jakautunut kahtia: Niihin, jotka voivat omiin voimiinsa ja mahdollisuuksiinsa luottaen katsoa luottavasti tulevaisuuteen ja niihin, joiden ainoana toivona on luottamus ihmisiä rakastavan Jumalan oikeudenmukai-seen huolenpitoon.
Aineellisesti olemme monia veljiämme ja sisariamme paremmassa asemassa, mutta myös toisessa suhteessa: Meillä on laki ja profeetat Ja meillä on evankeliumi, armollisen Jumalan kutsu yhteyden ja jakamisen valtakuntaan. Aabraham ei suostunut lähettämään Lasarusta tien näyttäjäksi rikkaan miehen veljille. Kristus sen sijaan lähetti opetuslapsensa liikkeelle, lähelle ja kauas, ettei yhdenkään tarvitsisi jäädä armosta osattomaksi.