2. sunnuntai joulusta, Luuk. 2:41–52, Marita Koivunen

Marita Koivunen
Loimaa

Saarnateksteinä tämän pyhän Psalmi 84 sekä Uuden testamentin tekstit Ilmestyskirjan4. luvusta ja Hebrealaiskirjeen 3.luvusta.

Tänä sunnuntaina ylistämme Herran huoneen ihanuutta. Erityisesti tässä Kanta-Loimaan kirkossa ollessamme siihen ylistykseen voi todella sydämestään yhtyä. Kun tätä Kanta-Loimaan kirkkoa vihittiin käyttöön v. 1837, vihkimisjuhlassa laulettiin virttä 200 Oi, kuinka ihana on huonees Jumala. Tänään liitymme vihkimisjuhlaa viettäneiden ihmisten joukkoon, kun laulamme tätä virttä kolehtivirtenä. Voi, kuinka paljon tämä kirkko onkaan nähnyt ja kuinka paljon seinät ovat kuulleet rukousta, huolta, rukousta ja ylistystä. Tämä kirkko on ollut lähes 180vuotta loimaalaisten ylpeys. Ja vuodesta 1891 asti, kun kirkkomme saatiin kunnostettua 1888 tapahtuneen tulipalon jälkeen, on se saanut välttyä tuhoilta ja vahingoilta.

Vanhan testamentin teksti on kuvausta juutalaisten temppelin vihkimisjuhlasta.

Jos tämä kirkkomme on ihana ja taivaallisen kaunis, niin juutalaisten temppelit olivat suorastaan loistokkaita, päällystetty kullalla jne.

Tässä Kuningasten kirjassa kyseessä oli juutalaisten ensimmäinen temppeli, jonka Daavidin poika, Salomo, Israelin kolmas kuningas rakennutti. Juutalaisilla on ollut Jerusalemissa kaikkiaan kolme temppeliä:

Ensimmäinen oli siis tämä Salomon rakennuttama temppeli 900-luvulla, ja tämä temppeli tuhottiin, kun kuningas Nebukadnesar valloitti Jerusalemin.

Toinen temppeli oli se, jonka Baabelissa pakkosiirtolaisuudessa olleet ja sieltä palanneet juutalaiset rakensivat 500-luvulla.

Tämä temppeli kärsi pahoja vaurioita, kun sotapäällikkö Pompeius valloitti Jerusalemin v. 63 eKr.

Kolmas temppeli oli täydellisesti kunnostettu ja uudelleen rakennettu toinen temppeli. Kolmannen temppelin nimi Herodeksen temppeli tulee siitä, että kuningas Herodes Suuri antoi käskyn aloittaa työn ja hän myös laajensi temppelialueen kaksinkertaiseksi. Tämä rakennustyö jatkui yhä Jeesuksen toiminnan aikaan, ja työ tuli valmiiksi v 64jKr, vain 6 vuotta ennen kuin roomalaiset tuhosivat kaupungin ja myös temppelin. Tuolloin temppeli tuhoutui täydellisesti ja lopullisesti. Herodes Suuri oli muuten se Herodes, joka alle 2-vvuotiaat poikalapset Jeesuksen syntymän aikoihin ja joka koetti petkuttaa Itämaan tietäjiä. Herodeksen esimerkki kertoo, että eipä siis temppelin rakennuttaminen todella tee ihmisestä hyvää ja pyhää.

Tämän kolmannen temppelin tuhoamisen jälkeen ei ole enää ollut temppeliä juutalaisilla. Temppelin tuhoutumisen jälkeen lähinnä temppeliä oleva pyhä paikka on Itkumuuriksi sanottu paikka. Tuo muuri on Herodeksen temppelin tukimuurin läntinen osa. Siellä juutalaiset ja myös kristityt pyhiinvaeltajat ympäri maailmaa yhä käyvät rukoilemassa. Rukouslappuja voi jättää muurin väliin. Kerran vuodessa ne rukouslaput otetaan pois.

Itkumuurissa vanhimmat ja alimmat kivet (kahdeksan alinta kerrosta ja myös 20 metriä maan alla) ovat Herodeksen rakennuttamia eli ne kivet ovat Jeesuksen ajalta. Juutalaisten suruksi temppelin paikalla on viime vuosisadat ollut muslimien kaksi moskeijaa: Kalliomoskeija, joka rakennettiin v.691jKr ja joka on muslimien vanhin ja kolmanneksi pyhin rakennus sekä Al aksa moskeija, joka rakennettiin v. 714jKr.

Ja itse asiassa se kaikkein pyhin paikka juutalaisille on se paikka, missä temppelin Kaikkein Pyhimmän uskotaan olleen. Se on se paikka, minne pappikin sai mennä vain kerran vuodessa uhraamaan ja syntejä sovittamaan. Se paikka on aivan lähellä Kalliomoskeijaa mutta sinne juutalaiset eivät uskalla mennä, koska Kaikkein Pyhimmän ihan tarkkaa paikkaa ei tiedetä.

Tosin Jeesukseen uskovat juutalaiset, messiaaniset juutalaiset, ymmärtävät että uhraamisen tarve ja sitä myötä temppelinkin tarve lakkasi sinä hetkenä, kun Jeesus, Uhrikaritsa antoi henkensä ristillä. Yhdeksi merkiksi Jeesuksen sovituksesta temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia ylhäältä alas asti ja Kaikkein Pyhin paljastui kaikkien nähtäväksi, mikä oli suuri järkytys. Ei ollut sattumaa se, että juuri Jeesuksen kuoleman hetkellä esirippu repesi ja vielä ylhäältä alas. Se kertoo: pelastus tulee ylhäältä, pelastus on nyt valmis ja suoritettu, esikuvia eli eläinuhreja ei enää tarvita.

Jeesuksen antama uhri oli täydellinen, riittävä ja kertakaikkinen koko maailman niin juutalaisten kuin kaikkien muidenkin kansojen, kaikkien ihmisten puolesta.

Temppelit ja kirkot ovat siis tärkeitä meille ihmisille ja niitä tarvitaan. Ja onhan suorastaan Jumalan korottamista ja Jumalan luonteen esilletuomista sekin, että hänelle rakennettu temppeli tai kirkko on ihana ja kaunis ja viimeisen päälle laitettu yksityiskohtia myöten ja että siitä pidetään hyvää huolta niin kuin tästäkinkirkostamme on pidetty.

Mutta se että kirkkomme on ihana, ei saa jäädä vain siihen. Ja kolme asiaa, mihin sen tulisi johtaa.

Kirkon tarkoitus on suunnata katseemme ja sydämemme Häneen, jota varten se on rakennettu, Häneen joka on temppeliäkin paljon ihanampi. Kaikki mikä on tässä maailmassa ihmiskäsin tehty, on kuitenkin vielä vajavaista. Parasta mitä kirkossa ja temppelissä voi tapahtua on että siellä syntyy ja vahvistuu usko Jeesukseen Kristukseen ja rakkaus lähimmäiseen. Se on kirkkorakennuksen korkein ja tärkein tehtävä, siksi se on rakennettu. Siksi tämäkin kirkko on rakennettu.

Toiseksi; uudessa liitossa, sen jälkeen kun Jeesus tuli ja sovitti meidät, me häneen uskovat olemme Jumala huone ja rakennus niin kuin tämän pyhän toisessa vaihtoehtoisessa epistolassa Hebrealaiskirjeessä sanotaan, 3. luvussa:

Jokainen talo on jonkun rakentama, mutta Jumala on rakentanut kaiken. Mooses oli kyllä uskottu ”kaikissa hänen huoneensa asioissa”, mutta silti vain palvelija, elävä todiste siitä, mitä Jumala oli myöhemmin puhuva. Kristus sen sijaan on Poika, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me,kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme. Tai niin kuin Paavali korinttilaiskirjeessään: te ja teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli. Jumalan palvonta ei ole sidottu paikkaan, vaan uskon kautta Jeesus asuu meissä, siksi olemme Pyhän Hengen temppeli, hänen huoneensa, eläen hänen kunniakseen.

Ja sitten kolmas asia: tässä maailmassa kauneimmatkin kirkot, temppelit ja jumalanpalvelukset ovat vasta esimakua tulevasta, taivaallisesta jumalanpalveluksesta ja taivaan kirkkaudesta ja kauneudesta.

Siitä antaa kuvan Ilmestyskirjan 4. luvun kohta jonka kuulimme. Taivaassa ilo on ylimmillään! Kirkkoraamattu (KR 33/38) kuvaa jopa kuinka valtaistuimen ympärillä olevat vanhimmat heittävät kruununsa, eivätkä vain asettele niitä niin kuin nykykäännös sanoo.

Taivaassa ei ole mitään mikä estäisi meitä ylistämästä. Ei ole syntiä, epäilyksiä, epäuskoa, pelkoa tulevasta, syyllisyyttä, ahdistusta, murhetta, kipua, huolta, hätää, kyllästymistä.. Siellä saamme synnistä vapaana ylistää täysin palkein, koko sydämestämme Jumalaa.

Siksi Jumala antaakin suuren arvon sille, että ylistämme jo täällä murheen maassa, missä meitä koetellaan ja ahdistetaan monin tavoin. Tämä elämä on harjoitusta, tämä elämä valmistaa meitä. Tämä elämä koettelee uskoamme ja luottamustamme Jumalaan ja rakkautta lähimmäiseen.

Ja siksi tarvitsemme voimaa ja lohdutusta. Ja siksi on olemassa kirkkoja ja temppeleitä, rukouksen ja ylistyksen ja Jumalan kohtaamisen paikkoja.

Päivän psalmi 84 kuvaa hyvin iloa siitä, että saamme olla Herran huoneessa:

”Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon,
kun tulen elävän Jumalan eteen. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.
Miten onnellisia ovatkaan ne,jotka saavat asua sinun huoneessasi!
He ylistävät sinua alati.”

Toivottavasti tämä kirkko saa olla todellisena Jumalan kohtaamisen paikkana ja että tässä kirkossa saadaan kokea esimakua taivaallisesta jumalanpalveluksesta.