”niin kuin Maria”
Yes, sisaret ja veljet, sellainen Herra meillä on! Hän muutti veden viiniksi ja pelasti hääjuhlan. Meillä on Herra, joka voi ja pystyy muuttamaan maailmaa – Herra, joka muuttaa kuoleman elämäksi.
Vesi viiniksi, kuolema elämäksi, tuomio armoksi – sellainen on meidän Herramme, sisaret ja veljet.
Ja tällaisen Herran kanssa saamme elää ja olla, sillä Hän on läsnä, Hän on täällä tänäänkin. Ei Hän ole kaukana meistä, ei taivaan tuolla puolen, vaan Hän on vierelläsi. Hän on sydämessäsi uskossa.
”Ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen”, kuten evankelista kertoo. Aivan samoin me saamme uskoa ja luottaa läsnä olevaan, armolliseen, meitä rakastavaan Herraan.
Luottaa kuin äiti Maria.
Sillä tämän meille perin tutun Kaanaan häiden kuvauksen keskiössä ei ole yksin Kristus ja Hänen tekemänsä ihme, vaan siellä on nainen, äiti, joka sai kulkea Poikansa vierellä syntymästä kuolemaan asti.
Äiti, joka sai kilvoitella uskon ja epäuskon keskellä.
Äiti, joka varmasti oli monissa tilanteissa huolissaan Poikansa puolesta.
Äiti, joka kätki sydämeensä kaiken, mitä Pojastaan sanottiin.
Äiti, joka seisoi Poikansa ristin juurella.
Tänään äiti-Maria saa olla uskon esikuvana meille jokaiselle. Hän luottaa Poikaansa niin täysin, että sanoo palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se”.
Mitä hän teille sanookin, tehkää se.
Ei äiti-Marilla ollut mitään käsitystä siitä, mitä Poikansa voi ja saattaa tehdä. Hän tiesi vain sen, että hääjuhla on menossa pilalle viinin loputtua. Ja hän luotti niin ehdottomasti Poikaansa, että Hän voi tehdä jotain pelastaakseen juhlan ja isäntäväen häpeältä.
Äiti-Maria luotti Poikaansa. Ehdottomasti, täysin – tietämättä, mitä Häneltä voi tässä hetkessä edes odottaa. Äiti-Maria uskoi Poikansa mahdollisuuksiin.
Me, jotka elämme viikon kolmannen päivän, ylösnousemuksen päivän tiedossa, uskossa ja riemussa, me tiedämme, kuka ja millainen Herra Kristus on. Edelleen Hän voi muuttaa veden viiniksi. Edelleen Hän muuttaa kuoleman elämäksi. Edelleen Hän muuttaa meidän purppuranpunaiset syntimme puhtaan villan valkoisiksi – jos sydämissämme asuu edes ripaus uskoa ja luottamusta, niin kuin äiti-Marialla oli.
Tätä uskoa ja luottamusta me jokainen tarvitsemme arkiseen elämäämme. Tarvitsemme sitä kipeästi tämän muuttuvan maailman keskellä, jossa pahan valta tuntuu kasvavan ja voittavan kaiken hyvän. Kuulemmehan jatkuvasti uutisia ihmisen pahuudesta: tuolla tapahtuu terroritekoja, siellä ja täällä ahdistellaan naisia ja lapsia. Tuolla soditaan ja viha vain kasvaa. Tuolla lapsi itkee yksin eikä kukaan lohduta häntä. Illan tv uutiset ovat yhtä kuvausta ihmisen pahuudesta – eikä se pahuus koskaan ole kaukana meistä kenestäkään.
Pahuus kun asuu minun sydämessäni. Jos rohkenen katsoa itseäni ja syvimpiä ajatuksiani, niin löydän ihmisen, jonka käsi puristuu vihasta nyrkkiin. Ihmisen, joka osaa katkeroitua, pettyä, vihata, ahnehtia, himoita – kaikki se asuu minussa, minun sydämessä.
Siksi kaiken pahuuden vastainen kamppailu alkaa vain ja ainoastaan minusta, minun sydämestäni. Se alkaa siitä, että tarvitsen Kristusta ja Hänen jumalallista voimaansa voidakseni vastustaa pahan valtaa itsessäni. Veden muuttaminen viiniksi on pikku juttu sen rinnalla, että Kristus pesee minut puhtaaksi synnistä ja lahjoittaa minulle armonsa ja anteeksiantamuksensa. Ja auttaa voittamaan pahan vallan itsessäni.
Yhä edelleen niin täällä kotimaassa kuin ympäröivässä maailmassa kristillinen kirkko saarnaa armoa, anteeksiantamusta ja rakkautta. Yhä edelleen Kristus näyttää jumalallisen voimansa koskettaessaan sydämiämme ja pestessään ne puhtaaksi niin, että saamme armahdettuina ja rohkein mielin nostaa katseemme. Saamme katsoa Ylösnousseeseen, kuoleman voittaneeseen Herraan. Ja Häneen luottaen saamme astua tielle huomiseen, tuo se vastaamme mitä tahansa – kunhan sydämissämme on ripauskin äiti-Marian uskoa ja luottamusta.
Onko sitä minun sydämessäni?