2. sunnuntai loppiaisesta, Luuk 4:16 – 21, Juha Parjanen

Tehtäväksi anto.
Päivän evankeliumi piirtää eteemme Kristuksen työn ja tehtävän. Eikä mitään heppoista tehtävää Herramme Isältä Jumalalta saanutkaan, ei totisesti.
Tehtäväksi anto.
Kristuksen saama tehtävä vie Hänet keskelle ihmiselämää, sen erilaisia vaiheita ja tapahtumia. Hänen eteensä tuodaan niin köyhät kuin sairaat, niin vangitut kuin sorretut. Ja Hänen tehtävänsä on yksinkertaisesti vapauttaa kaikki sorretut, syrjityt, sairaat ja kolhitut – vapauttaa meidät kaiken pahan vallasta.
Kristuksen tehtävänä on siis saattaa kaikki ihmiset vapauteen, todelliseen vapauteen, josta kumpuaa elämän ilo, armo, anteeksiantamus, toivo ja elämisen rohkeus. Melkoinen tehtävä, suorastaan mahdoton tehtävä. Mutta tämän tehtävän Kristus suoritti, täytti sen viimeistä piirtoa myöten ristillään ja ylösnousemuksessaan.
Kuten kastekaavassa vanhastaan ja edelleen sanotaan: ”armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta”. Vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta – voiko sen suurempaa ja parempaa vapautta olla?
Sisaret ja veljet, me elämme vapaudesta ja vapaudessa. Kristillinen seurakunta on aina elänyt todellisesta vapaudesta, eikä mikään paha saa tai voi riistää meiltä tätä vapautta. Vapauteen Kristus vapautti meidät – olemme kasteemme ja uskomme perusteella vapaita Jumalan lapsia.
Ja tästä vapaudesta kumpuaa kaikki länsimaiset kansalaisvapautemme: uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, matkustusvapaus, poliittinen vapaus demokratia, sananvapaus jne, jne – kaikkien kansalaisvapauksiemme pohjana on Kristuksen meille ristillään ja ylösnousemuksellaan hankkima todellinen vapaus.
Tehtäväksi anto – vapaus.
Mutta kuten hyvin tiedämme, tässä maailmassa vapaus ei ole mikään itsestään selvä juttu. Monin keinoin ja monin tahoin pyritään vaikuttamaan ihmisten vapauteen. Juuri nyt käydään maassamme keskustelua uskonvapaudesta, siitä rikoslain kohdasta, jossa puhutaan ”uskonrauhasta” eli ns ”Jumalan pilkka” pykälästä. Jokaisen tulisi ymmärtää se, ettei Jumalaa voi pilkata, koska meidän sanamme eivät voi koskaan loukata Häntä – siksi Jumala, Kaikkivaltias, ei tarvitse rikoslain suojaa. Mutta siinä missä poliittisiin vapauksiimme kuuluu kokoontumisenvapaus kaikille poliittisille ryhmille oikealta vasemmalle, siinä myös uskonnonharjoittamiseen tulee olla vapaus. Rikoslain ns ”Jumalan pilkka” pykälä haluaa suojata uskonnonharjoituksen vapautta, ja sitä, ettei jonkun pyhäksi tuntemaa asiaa saa turhaan pilkata ja loukata.
Laki siis turvaa meille kokoontumisvapauden kirkkoon ja oikeuden häiritsemättä harjoittaa uskontoa. Mutta kuten lehdistä olette lukeneet ja televisiosta katsoneet, niin tietyt tahot haluavat poistaa lain suojan uskonnon harjoittamiselle. Jos niin tapahtuu, niin silloin olemme poikenneet vanhasta länsimaisesta oikeusperiaatteesta.
Tehtäväksi anto – vapaus
Mutta paljon suuremmasta asiasta oli ja on kyse Pariisissa, jossa terroristit hyökkäsivät lehteen ja juutalaisten kosher –kauppaan. Kaiken terrorin tavoitteena on luoda turvattomuutta, herättää pelkoa, saada vaikenemaan ja muuttaa meidän vapauksiamme, saada meidät pelon varjolla toimimaan toisin.
”He sylkivät vapauden kasvoille”, toteaa tätä sanomalehden sivu, ja on aivan oikeassa. Terrori sylkee aina vapauden kasvoille, koska sen tavoitteena on murtaa meidän vapautemme, estää meitä elämästä Jumalan lasten vapaudessa ja ilossa. Vapauden vastapoolina kun on juuri pelko: pelkään, en siis uskalla mennä kirkkoon, en uskalla käyttää ristiä, en uskalla kertoa olevani kristitty. En uskalla tunnustaa väriäni – pelko rajoittaa ja riistää vapauden elää kristittynä.
Sananvapaus on yksi keskeinen kristillisestä uskosta nouseva luovuttamaton vapaus. Ilman sananvapautta ei ole kristillistä kirkkoa, koska uskomme perustuu myös kirjoitettuun ja painettuun sanaan, Raamattuun. Ei siis ihme, että itäblogin totalitaarisissa maissa Raamattu oli kielletty kirja: sehän on kirja ihmisen vapaudesta. Siellä, missä ei ole sananvapautta, siellä ei ole Raamattua, eikä siellä ole kristityillä sen enempää kuin muillakaan uskonnonharjoittajilla vapautta. Eikä siellä ole myöskään kokoontumisen vapautta, oikeutta mennä kirkkoon tai moskeijaan tai temppeliin. Sananvapaudesta riippuu todellisesti monet muut vapautemme – siksi terroristit iskivät sananvapauteen.
Oikeus sanoa, oikeus piirtää ja oikeus vapaasti painaa kirjallisia tuotoksia on meille kristityille luovuttamaton vapaus. Emeritus-piispamme Kalevi Toiviainen totesi kerran, että saarnatuoli on vapauden symboli ja vapauden julistamisen paikka. Saan vapaasti julistaa Jumalan sanaa, pelkäämättä, kenenkään estämättä. Tämä on huikea vapaus.
Sananvapauteen kuuluu myös se, että meillä on oikeus arvostella, arvioida – ja myös pilkata. Kristus itse joutui pilkan kohteeksi – eikä Hän nostanut kättään pilkkaajiaan kohtaan, ei edes murhaajiaan kohtaan.
Mitä Herramme tekeekään synkimmällä hetkellään pilkattuna, häväistynä, kipeää kuolemaa tehden: Hän antaa anteeksi. Hän antaa anteeksi pilkkaajilleen. Hän antaa anteeksi ristiinnaulitsijoilleen. Hän antaa anteeksi meille, jotka emme uskalla elää vapaudesta ja vapaudessa.
Vapauteen Kristus vapautti meidät – älkää antako minkään riistää teiltä teidän vapauttanne. Älkää antako pahan estää vapauttanne, Älkää antako periksi pahalle, älkää antautuko edes terrorin edessä – julistakaa rohkeasti vapautta, joka vapauttaa vangitut ja sorretut, saa sokeat näkemään ja koko maailma saa viettää Herran riemuvuotta, vapauden ja yhtenäisyyden vuotta