2. sunnuntai loppiaisesta, Mark. 1: 14–15, Olli Hallikainen

Olli Hallikainen
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta

Maahamme valitaan lähiviikkoina uusi presidentti. Kun hän aloittaa valtakautensa, hänen ensimmäistä puhettaan odotetaan jännityksellä. Mitä hän sanoo kansalle? Mitkä ovat hänen painopisteensä? Miten hän suhtautuu ihmisiin ja maailmamme tulevaisuuteen?

Päivän evankeliumiteksti sisältää Jeesuksen julkisen toiminnan ”avajaispuheen”. Se on hyvin lyhyt, kuin pelkkä otsikko. Tähän asti hän on valmistautunut tulevaan tehtäväänsä. Tästä merkkinä Johannes on kastanut hänet Jordan-virrassa. Nyt alkavat tositoimet. Puhe on dramaattinen. ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.”

Miten Jumalan valtakunta tuli lähelle? Mitä Jeesus tarkoitti?

Tekstin jälkeen Markus kertoo miten ihmiset olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta. Edelleen Markus kertoo miten Jeesus vapautti saastaisen hengen vallassa olleen miehen, kuumetaudissa viruneen Pietarin anopin ja monia erilaisten tautien vaivaamia. Lisäksi hän ajoi ulos pahoja henkiä. Näin Jumalan valtakunta oli tullut lähelle.

Myös toinen evankelista Luukas kertoo Jeesuksen ohjelmapuheesta. Se tapahtui Nasaretin synagogassa. Siinä Jeesus luettelee uuden aikakauden merkit. Köyhät kuulevat hyvän sanoman. Vangit vapautetaan. Sokeat saavat näkönsä. Sorretut päästetään vapauteen. Kaikille julistetaan Herran riemuvuotta. Tässä Jeesus viittaa profeetta Jesajan ennustukseen tulevasta pelastuksen ajasta. Nyt aika oli täyttynyt. Jeesuksen mukana uusi aika oli alkanut.

Meillä on alkanut uusi vuosi. Kun laskemme aikaa, lähtökohtana on Jeesuksen syntyhetki. Herramme ei siis todellakaan liioitellut sanoessaan: ”Aika on täyttynyt.” Jeesuksen mukana alkoi uusi tapa laskea aikaa. Hänen mukanaan tuli myös uusi käsitys Jumalasta. Jeesuksen työn tuloksena maailmaan tuli uusi käsitys ihmisen ehdottomasta arvosta ja lähimmäisen rakastamisesta.

Jeesuksen ohjelmajulistuksen tuloksista myös me suomalaiset nautimme 2000 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. Olemme rakentaneet tänne kylmään Pohjolaan maan, jossa on lämmintä elää. Mitä nyt myrskyt vähän koettelevat sähkön jakelua. Mutta köyhimmänkin on täällä mahdollista kokea, ettei häntä hylätä. Suomalainen hyvinvointivaltio on luterilaisen uskomme hyvä hedelmä. On syytä ponnistella, että välittämisen kulttuuri säilyy myös vastaisuudessa. On syytä rukoilla että tuleva presidenttimme osaltaan puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja tekee työtä sen eteen.

Aika on täyttynyt. Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Lähelle. Ennen Jeesusta taivas oli kaukana. Kristinuskoa edeltäneissä uskonnoissa Jumala ja taivas olivat kaukaisuudessa ja tavallisella maan matosella ei ollut sinne juuri pääsyä. Jumalaa tuli lähestyä suoritusten ja monenlaisten uhritoimitusten kautta. Korkeimman suosio tuli ansaita lepyttelyllä ja ponnistuksilla. Taivaan portaita oli työlästä kavuta. Moni maan hiljainen jätti tämän kiipeämisen kesken.

Aikojen käänne tapahtui, kun Jumala itse laskeutui alas taivaasta pojassaan Kristuksessa. Nyt ei enää tarvita vuorikiipeilijän taitoja päästäkseen Jumalan luo. Kiipeilijät eivätkä kiipijät olekaan ensi sijalla Jumalan valtakunnassa. Jumala on laskeutunut alas, maan alimpiin paikkoihin, köyhien ja vaivaisten luo, aina tuonelaan saakka. Jeesus on alas tulleen Jumalan hahmo, inkarnaatio.

Jeesuksen viesti oli: ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” Sitä seurasi kehotus: ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.”

Vuoden vaihtuessa alkoi tipaton tammikuu. Monelle se on tarkoittanut pysähtymistä, ryyppyputken katkaisemista, kääntymistä tuhoavasta juomisesta raittiuteen tai kohtuukäyttöön. Voisiko Jeesuksen kehotus kääntymiseen tarkoittaa laajemminkin riippuvuuksista irti pyrkimistä? Voisiko uusi suunta tarkoittaa elämää kahlitsevista addiktioista vapautumista? Netin käytön vähentämistä, shoppailun rajoittamista, suklaansyönnin kohtuullistamista.

Ja vielä syvemmin: Miten voisin päästä irti huonoista asenteista, itsekeskeisyydestä? Elämästäni löydän paljon tunteita jotka kuluttavat: kateutta, katkeruutta, vihaakin. Miten oppisin käsittelemään hankalia tunteita lyömättä ja haavoittamatta toista?

Kääntyminen on vaikeaa, sen tunnemme kyllä, yhtä vaikeaa kuin uudenvuodenlupausten toteuttaminen, pysyvän elämänmuutoksen aikaansaaminen. Omin voimin elämän parannus onkin työlästä. Kiusaus on jäädä hellimään riippuvuuksia ja pitää kiinni kaunasta joka sisällä elää. Mutta eikö silloin muutos jää toteutumatta? Uudistuminen ja hyvä jäävät selän taakse.

Jeesus sanoi: ”Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma.” Usko hyvään sanomaan merkitsee kääntymistä poispäin pahasta, pois omista heikkouksista ja riippuvuuksista kohti Jumalaa, kohti Kristusta, kohti toista vierellä.

Sisin saattaa epäillä ja masentaa kuten tutussa sloganissa: No can do! Ei onnistu, et kykene! Mutta evankeliumi rohkaisee: Yes, we can! Kyllä, muutos on mahdollinen Kristuksen kanssa, Jumalan avulla!

Kun käännymme kohti Jumalaa, valoa, silloin pimeä puolemme jää kuin itsestään selkämme taakse. Kun etsimme hyvää ja kiinnitämme katseen siihen, paha ei enää pääse hallitsemaan elämää. Huomaamme, että Jumala ei olekaan jossain kaukana, vaan aivan liki meitä, ihan vierellä. Jumala on Kristus, joka itse on läsnä ja lähellä. Hän liikkuu tänäänkin täällä kirkossa. Hän kulkee penkistä penkkiin ja sanoo: ”Minä tunnen sinut ja elämäsi. Minä kuuntelen, lohdutan ja autan sinua elämän ahdingoissa. Käänny, katso minua ja usko hyvä sanoma!”

Luukas kertoo miten Jeesuksen avajaispuhe päättyi yhtä voimakkaasti kuin se oli alkanut. Jeesus kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Voimme aavistaa, mikä jännitys ja tarkkaavaisuus synagogassa vallitsivat. Nasaretilaisen puusepän poika oli sanonut ennenkuulumattomia. Hän oli väittänyt, että itse Jumala oli lähettänyt hänet. Ja että köyhät, sorretut, sokeat ja vangit saavat vapautuksen taakoistaan. Se oli väite, joka järisytti kuulijoita. Jeesus päätti puheensa: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Tänään! Juuri nyt on oikea aika, tänään on pelastuksen päivä. Tänään Kristus on keskellämme. Kohtaamme hänet ehtoollispöydässä ja Jumalan sanassa. Kristus tulee meihin, kun kuulemme sanan ja nautimme ehtoollisen. Kuulemme inhimillisiä sanoja. Mutta uskomme korvat kuulevat niissä kuiskauksen taivaasta. Näemme leivän ja viinin, nautimme ne. Ne koskettavat huuliamme. Mutta uskon silmämme näkevät niissä Kristuksen. Jumalan valtakunta on tullut keskellemme. Muutos ja uudistuminen on mahdollista. Käänny siis ja usko evankeliumi!