Kuinka paljon jälleen kerran on tulvahtanut julki lähimmäisenrakkautta ja toinen toisistamme välittämistä. Kiitän kaikkia teitä, jotka teitte mahdolliseksi Hervannan lukiolle majoitettujen maahanmuuttajien ateriahetken täällä kirkolla viime torstaina! Vieraanvaraisuuden osoittaminen on Jumalan tahto.
”Auttakaa puutteessa olevia… osoittakaa vieraanvaraisuutta!”
Kuinka paljon jälleen kerran on tulvahtanut julki lähimmäisenrakkautta ja toinen toisistamme välittämistä. Kiitän kaikkia teitä, jotka teitte mahdolliseksi Hervannan lukiolle majoitettujen maahanmuuttajien ateriahetken täällä kirkolla viime torstaina! Vieraanvaraisuuden osoittaminen on Jumalan tahto.
”Auttakaa puutteessa olevia… osoittakaa vieraanvaraisuutta!”
Julkisessa keskustelussa elää sitkeästi käsitys, että sivistyksen nimissä esimerkiksi koulujen uskonnonopetus tulisi siirtää kirkon ja eri uskonyhteisöjen omaksi toiminnaksi. Uskonto on yksityisasia. Maahamme tulleet pakolaiset ja työperäiset maahanmuuttajat kiistävät tämän käsityksen ja haastavat meitä keskustelemaan uskostamme.
Uskonnonopetus ja uskonnollisuus yleensä asetetaan usein suvaitsevuuden, järjenkäytön, ajattelukyvyn ja moraalitajun kehittymisen vastakohdaksi. Mutta eihän uskon vastakohta ole tieto – vaan epäusko. Tiedon vastakohta on tietämättömyys asioista, joista voimme tietää!
Olemme usein uskon ja epäuskon rajalla. Herkällä maaperällä. Mitä jumalausko on?
Usko Jumalaan versoo Raamatun opetuksen mukaan Jumalan läsnäolosta. Jumalan olemukseen kuuluu Raamatun mukaan tämä luovuttamaton asia: Jumala antaa itsensä meille!
Ehtoollisen leivässä ja viinissä, Jumalan sanassa, Ylösnoussut Jeesus on läsnä. Hän sanoo meille kaikille tänä aamuna: Minä olen tässä… Minä olen sinun Jumalasi! Älä pelkää mitään pahaa, sillä minä olen voittanut kaikki elämää tuhoavat turmiovallat.
Kuka tämä Jeesus on? Paavali kirjoitti Kolossan kaupungin kristityille seurakuntakirjeen, jossa hän vastaa tähän kysymykseen:
Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.
Kaiken lähtökohta on Jumala itse. Hän näki hyväksi! Tämän Raamatussa useasti eri muodoissa sanotun taakse emme pääse. Kaikki alkaa tästä. Luomiskertomustenkin viesti on tämä: Jumala sanoi ja tapahtui niin… kaikki luotu oli hyvää.
Kaikki Jumalan hyvä ja täydellinen asettui olemaan Jeesus Nasaretilaiseen, joka eli ihmisenä ihmisten joukossa. Tämä on suuri uskon salaisuus. Siksi Hänessä ja Hänen välityksellään Jumala teki jotain hyvin merkittävää ja kaiken entisen mullistavaa.
Jumala teki sovinnon ja rauhan kaiken luomansa kanssa! Tämä oli suorastaan uusi luominen, kertakaikkinen, mullistava tapahtuma. Tämä uusi luominen jatkuu yhä ja tulee kerran täyteen mittaansa.
* * *
Nykyisin kuulee kysyttävän: mikä on seurakunnan ydintehtävä tämän nopeasti muuttuvan ajan keskellä? Tiedämme, että kirkon ja sen seurakuntien toiminta on monipuolisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Työtä tehdään ahkerasti. Vastuunkantajia kutsutaan eri luottamustoimiin. Mutta mikä onkaan ydintehtävä?
Paavali kuvaa kirkon muuttumattoman ydintehtävän näin:
Teidän on pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija.
Hyvä asiakaspalvelu on nykypäivää. Kaikki arvostamme sitä ja edellytämme sen mukaista kohtelua arkisissa asioissamme.
Panitko merkille miten Paavali ja varhaiskirkko määritteli ydinpalvelunsa? Palvelun kohde ei perimmältään ollutkaan toinen ihminen vaan evankeliumi itse!
Mitä tämä tarkoittaa? Onko se vain teologista hienostelua? Kysymys on lopulta hyvin käytännöllisestä asiasta.
Evankeliumin palveleminen tarkoittaa sitä, että me pidämme tarjolla hyvää uutista. Paavali opettaa Filippin kaupungin kristittyjä ja meitä tänä aamuna, kun hän sanoo: ”Te loistatte kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa!”
Toivo ja elämän voima ei ole meidän uskomme varassa. Usko horjuu ja mieli ailahtelee. Ihminen on levoton. Hätäilemme paljosta muustakin mikä olisi tarpeen.
Usko on Jumalaan luottamista. Tämä uskon luottamus herää evankeliumin kuulemisen kautta ja ilmenee toivona. Toivo puolestaan saa aikaan lähimmäisenrakkautta. Paavali kirjoittaa Galatian maakunnan kristityille: ”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko!”
Jumalausko syvin tuntomerkki on sen vaikuttavuudessa. Kaiken elämän muutoksen, uskonelämän vaikuttavuuden saa aikaa evankeliumin sana. Siinä on uutta luova voima itsessään.
”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin ja te tulette olemaan minun todistajiani…” Tässä lupauksessa huokuu vapaus ja uuden elämän voima. Kuin kevättä kaamoksen keskellä!
* * *
Kaikissa edellä lukemissani raamatun lupauksissa on yksi hyvin tärkeä painotus. Jumalan sanan vaikuttavuutta kuvataan ennen muuta yhteisöllisenä tapahtumana. Seurakunta elää jäsenissään!
”Te saatte voiman… te loistatte kuin tähdet… te tulette olemaan…”. Seurakuntaelämän voimanlähde ei ole meidän kuuliaisuudessamme – sitä toki tarvitaan. Voiman uuteen elämään antaa Jumala itse. Hän toimii Pyhän Henkensä kautta aina, kun me pidämme esillä evankeliumia ja antaudumme sen vaikuttavuudelle.
Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. CA V