Juhla kaikille
Pitäisikö tämän tekstin kohdalle pitäisi laittaa K-16, sisältö haitallinen alle 16-vuotiaille? Kertomus on sen verran ahdistava ja väkivaltainen. Iloisen hääjuhlan valmistelu ja kutsujen lähettäminen kääntyvät siinä pettymykseksi. Juhlavieraiden iloinen odotus muuttuu vihaksi ja väkivallaksi niitä kohtaan jotka torjuivat kutsun. Kuningas on heille armoton ja julma.
On syytä kysyä mikä on tämän karun tekstin tarkoitus. Onko sillä muuta sanottavaa kuin että kuninkaan kostoa on pelättävä ja hänen kutsuaan on syytä noudattaa? Muuten seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Mihin Matteus tähtää kertomuksella?
On tarpeen huomata tekstin alku: ” Jeesus jatkoi vertauspuheitaan…” On siis kyse vertauksesta, kertomuksesta. Se kuvaa hääjuhlan valmisteluja ja sen tapahtumia mutta sen pointti on muualla.
Jeesus aloitti: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen.”
Vertaus kertoo siis jotain taivasten valtakunnasta. Sen kuningas on Jumala. Vertaus kuvaa sitä kuka Jumala on ja miten hän kohtelee ihmisiä, taivaan hääjuhlan kutsuvieraita.
Juhla on laitettu pojan, Jeesuksen kunniaksi. Hän on juhlan päähenkilö. Jeesus on taivasten valtakunnan prinssi jota juhlitaan iloisesti ja riehakkaastikin. Sellaisiahan tuon ajan hääjuhlat olivat. Niissä syötiin, juotiin, laulettiin ja tanssittiin.
Jeesuksen myötä taivasten valtakunnan juhla oli tullut ihmisten keskelle. Hän paransi sairaita. Hän vapautti ihmiset pelosta ja syyllisyydestä iloon ja vapauteen. Hän hyväksyi kaikki lähelleen. Kaikki eivät katsoneet tätä ilonpitoa hyvällä.
Tämän vertauksen edellä on teksti joka kuvaa Jeesuksen tilannetta. Uskonnolliset johtajat vastustivat häntä koska hän vaati heiltä hyvyyttä ja oikeamielisyyttä, oikean tien kulkemista. Se tarkoitti että kaikki ihmiset olivat Jumalan luomia ja yhtä arvokkaita. Erityisesti muiden hyljeksimät ja köyhät olivat lähellä Jumalan sydäntä.
Omasta mielestään muita paremmat fariseukset ja lainopettajat katsoivat karsaasti näitä, elämässään sivupolulle joutuneita. Jeesus moitti heitä ankarasti kovasydämisyydestä ja väärästä ylpeydestä. Hän sanoi ylipapeille ja fariseuksille (Matt. 21):
”Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Publikaanit ja portot pääsevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te.”
Matteus kuvaa kuulijoiden reaktiota näin:
”Tämän kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.”
Ylipapit ja fariseukset olivat vertauksessa niitä jotka kieltäytyivät taivasten valtakunnan kutsusta, Jeesuksen juhlasta. He jäivät ulos ja kohtasivat kolkon kohtalon .
Mikä on taivasten valtakunta nyt? Miten se tulee näkyviin keskellämme?
Jeesuksen työ jatkuu kirkossa. Jokainen meistä on saanut kutsun valtakunnan juhlaan. Meillä on varmasti ajatuksia siitä millainen kirkko on. Ja vielä enemmän, ajatuksia ja unelmia siitä millainen kirkon tulisi olla?
Te nuoret olette vastanneet tähän kysymykseen isoskoulutuksessa. Teidän unelmanne seurakunnasta tulee esille seuraavissa kommenteissa:
”Kaikki hyväksytään mukaan. Ketään ei syrjitä. Kaikki pystyy olemaan omia itsejään.”
”Kaikki tuntee itsensä tervetulleiksi.”
”Seurakunta tarjoaa tukea ja ruokaa.”
”Vähemmän pelottava.”
”Yhteistyötä esim. ulkomaalaisten seurakuntanuorten kanssa.”
”Tyynyjä kirkon penkeillä.”
”Messut eivät olisi niin kaavamaisia.”
Mielestäni näissä kommenteissa tulee esille samoja asioita joita Jeesus opetti puhuessaan taivasten valtakunnasta. Hän sanoi mm. (Matt. 11:28):
”Tulkaa minun luokseni kaikki, te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Ehkäpä Jeesus olisi levittänyt tyynyjä kirkon penkeille jotta täällä voisi levätä ja istua mukavasti.
Hän myös opetti (Matt. 20:26-27): ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.
Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Kukaan ei kirkossa ole toista korkeammalla, kaikki olemme yhtä arvokkaita. Tai näin ainakin pitäisi olla.
Evankeliumin lopussa on karu ja kysymyksiä herättävä kuvaus siitä mitä tapahtui yhdelle häävieraalle jolla ei ollut juhlapukua päällä. Hänen kätensä ja jalkansa sidottiin. Hänet heitettiin kylmästi ulos, pimeään ja kylmään. Hampaiden kirskunta kuvaa hänen kohtalonsa kauheutta.
Mitä tästä pitäisi ajatella? Ensi reaktio on kapina. Jos Jumala on tuollainen tyranni, en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Jos hän rankaisee väärästä vaatetuksesta, miten hänen edessään voi selvitä? Kenellä on oikeat vaatteet?
Ankara kuvaus nostaa juuri kysymyksen vaatteista. Mitä Jeesus sillä tarkoittaa?
Jeesuksen aikaan oli tapana, että häävieraat saivat juhlapuvun isäntäväeltä juhlaa varten. Omassa puvussa ei saanut juhlaan tulla.
Eikö tästä avaudu aivan toisenlainen kuva Jumalan toiminnasta kuin mitä vertaus päällisin puolin esittää? Jumalalta saamme kutsun taivasten valtakunnan riemujuhlaan. Siellä meitä odotetaan. Kaikki on valmiina. Jumalalta saamme myös juhlavaatteen. Se puetaan kasteessa yllemme, puhtaan valkoinen vaate. Kastemekko kuvaa taivaan valtakunnan juhla-asua.
Itse asiassa Jumala antaa vaatteen myös arkea varten. Raamatun alussa on syntiinlankeemuskertomus. Ihminen rikkoo Jumalaa vastaan ja saa rangaistuksen. Hänet karkotetaan paratiisista kylmään ja armottomaan maailmaan. Jumala kuitenkin valmistaa nahasta vaatteet ihmiselle. Näin ihminen selvisi hengissä. Elämä jatkui.
Mitä enemmän voisimme Jumalalta odottaa? Hän antaa voimaa arkeen, hoitaa ne tehtävät jotka ovat vastuullamme, elää niin että toisten on helppo olla lähellämme.
Eikö näin taivasten valtakunnan kuvaus kuulosta aika samalta kuin isosnuorten unelmat seurakunnasta? Kaikki on kutsuttu. Kaikille annetaan ruokaa ja vaatteet, juhlasali ja juhla. Missä olisi tämän parempaa tarjolla?