Tänään on anteeksiantamisen sunnuntai. Matteuksen evankeliumiin kirjoitetut sanat eivät tunnu olevan mikään ilosanoma, pikemminkin ankara varoitus siitä, miten käy, jos ei anna anteeksi. Sen sijaan Vanhan testamentin lukukappale, joka kertoo Joosefista ja hänen veljistään, on kaunis kuva siitä, mitä hyvää anteeksiantamus saa aikaan.
Muistattehan Jaakobin poikien välisen eripuran. Nuori Joosef oli isänsä suosiossa, mutta sai juuri siitä syystä osakseen veljien kateuden. Se meni niin pitkälle, että veljet aikoivat työntää Joosefin kaivoon päästäkseen tästä eroon. Lievempi ratkaisu kuitenkin voitti ja Joosef myytiin orjaksi Egyptiin. Siellä hän menestyi ja kohosi faaraon hovissa huomattavaan asemaan. Kun veljet sitten nälänhädän vuoksi joutuivat pyytämään Egyptistä apua, osat vaihtuivat. Isän eli Jaakobin kuoleman jälkeen veljet pelkäsivät, että Joosef kostaisi veljilleen heidän tekonsa.
* * *
Miten Joosef toimii, kun veljet lähestyvät häntä pyytääkseen anteeksi? Raamatussa on ainakin neljä kaunista ja lohduttavaa piirrettä Joosefista.
1. Kun veljet pyytävät Joosefilta anteeksi, tämä alkaa itkeä. ”Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun.” Raamattu ei selitä, miksi Joosef itki. Ihmisillä on monta syytä itkeä. Martti Luther sanoo, että Joosef itki, koska hänen sydämensä oli täynnä rakkautta veljiä kohtaan.
2. Mitä Joosef ensimmäiseksi sanoo veljilleen? Hän näkee, että nämä ”lankeavat hänen eteensä” ja lupaavat ryhtyä orjiksi. Joosef katsoo veljiä kokonaan toisesta näkökulmasta ja sanoo kahteen kertaan: ”älkää olko peloissanne”, ”älkää siis enää olko peloissanne”. Rakkaus karkottaa pelon.
3. Joosef ei ole epärehellinen; veljet ovat tehneet väärin. Joosef ei tee halpaa eikä helppoa sovintoa. ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa…” Vääryys ei kuitenkaan saanut viimeistä sanaa, sillä Jumala käänsi sen hyväksi. Silloin kun ollaan pahan tai väärän kanssa kasvotusten, toivottomuus voi vallata mielen. Myöhemmin, ehkä vasta pitkien aikojen jälkeen, voi kuitenkin osoittautua, että pahakin muuttuu hyväksi. Jumalalla on valta myös pahan yli.
4. Lopuksi Joosef ilmaisee tahtonsa huolehtia veljistä, myös heidän perheistään. Täysin odottamatonta on, miten hän suhtautuu niihin, jotka olivat tehneet häntä kohtaan väärin. Joosef ”rauhoittelee” ja ”puhuu lempeästi”.
* * *
Rakas veli Mikko. Kun sinusta nyt on tullut Rekolan kirkkoherra, haluan jättää Joosefin sinulle matkakumppaniksi.
Ei sinun tarvitse ryhtyä itkemään työtovereittesi kanssa, mutta anna rakkauden hallita sydäntäsi. Niin kuin Joosef osoitti rakkautta veljiään kohtaan, osoita sinäkin rakkautta seurakuntalaisiasi kohtaan.
Toimi niin, että ihmiset voisivat päästä peloistaan, sekä turhista että aiheellisista peloistaan.
Luota siihen, että Jumala voi kääntää vaikeatkin tilanteet hyväksi. Kirkkoherrana tarvitset aivan maallisia taitoja ja asenteita, oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta. Johtamista ei pidä väärällä tavalla hengellistää. Mutta syvimmältään: luota siihen, että Jumala, Kristus ja Pyhä Henki johtavat seurakuntaasi.
Ja lopuksi: huolehdi koko laumastasi. Niin kuin Joosef pidä huolta myös perheestäsi, rouvastasi ja lapsistasi. Siihen kirkkoherralla pitää olla aikaa. Kun puhut seurakuntalaisille ja työtovereille, ”rauhoittele” ja puhele lempeästi – eli edistä sovintoa ja yhteisymmärrystä.
* * *
Vielä yksi merkillinen kohta Joosefin vastauksista veljille: ”Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala.” Mitähän Joosefin mielessä oli, kun hän lisäsi nuo sanat: ”enhän minä ole Jumala”? Varmaan se, että ihmistä ei pidä pelätä niin kuin Jumalaa.
Joosefin sanat saavat minut kuitenkin miettimään sitä, että Jumala itse taitaa toimia meidän ihmisten kanssa niin kuin Joosef toimi veljiensä kanssa. Jumalan sydän on täynnä rakkautta ja ehkäpä hän itkeekin rakkaudesta väärin toimineita ihmisiä kohtaan. Jumala haluaa poistaa kaikki pelot. Jumala lupaa kääntää lopulta kaiken hyväksi. Jumala huolehtii, rauhoittelee ja puhuu meille lempeästi.
Kertomus Joosefista ei ehkä olekaan vain esimerkki siitä, miten meidän ihmisten tulisi toimia suhteessa toisiimme. Raamattu ei anna vain toimintamallia tai ohjetta. Syvimmältään Joosef voi välittää viestin siitä, miten Jumala toimii meitä ihmisiä kohtaan. Kertomus Joosefista ei ole vain käsky, vaan evankeliumi, ilosanoma.
Kun siis meille käy niin, että meidän sydämemme ei olekaan täynnä rakkautta, kun me emme pysty poistamaan pelkoja, kun emme jaksa luottaa Jumalan johdatukseen ja kun emme jaksa puhua lempeästi – silloin on hyvä muistaa, että Jumala tekee meille ja koko maailmalle kaiken tämän.
Olkoon siis kertomus Joosefista paitsi esimerkki myös lahja, lupaus ja lohdutus, niin sinulle, rakas veli Mikko, kuin meille kaikille.