Vaikka tänään sadonkorjuun kiitosmessussa käytämme luomakunnan sunnuntain tekstejä, saarnatekstinä minulla on luomakunnan sunnuntain alle jäävän pyhän – 23. su helluntaista Vanhan testamentin teksti Joosefista ja hänen elämästään ja perheestään. Tämä teksti kertoo anteeksiantamuksesta ja Jumalan työstä ihmisen sydämessä. Ja sisältyyhän kertomukseen Joosefin elämästä myös maanviljelyä; niin huippusatoja kuin täydellisiä katovuosiakin.
Kuvattu tilanne kertoo Joosefin ja hänen veljiensä keskustelusta heidän isänsä Jaakobin kuoltua. Mutta kerrataan ensin lyhyesti Joosefin elämän vaiheita. Muistamme, että Jaakob sai 12 poikaa, joista Joosefista tuli hänen suosikkipoikansaTästä seurasi veljien viha ja kateus häntä kohtaan, ja sitten veljet lopulta halusivat päästä hänestä eroon. Tappamisen sijaan he myivät hänet Egyptiin. Siellä Joosefilla oli monenlaisia vaiheita, mutta lopulta hänestä tuli Egyptin ykkösmies faraon jälkeen. Farao asetti hänet hallitsemaan koko Egyptiä.
Raamattu kertoo että Joosef oli 30v tullessaan faraon palvelukseen, eli samanikäinen kuin Jeesus aloittaessaan toimintansa. Joosefia ja Jeesusta onkin monessa verrattu toisiinsa.
Joosef pääsi ykkösmiehen asemaansa aivan pohjalta, nimittäin vankilasta, minne hän oli syyttömästi joutunut. Kävi niin, että farao näki unen 7 lihavasta lehmästä ja 7 laihasta lehmästä ja halusi unilleen selityksen. Oli huomattu, että Joosefille Jumala oli antanut kyvyn unien selitykseen ja niinpä Joosef tuotiin vankilasta faraon eteen.
Joosef selitti että 7 lihavaa lehmää kertoo siitä, että seuraavat 7 vuotta on suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptissä mutta niitä seuraavat 7 vuotta on niin kovaa nälkävuotta, että koko yltäkylläisyys unohtuu, ja nälänhätä ulottuu yli koko maan.
Unien selityksen yhteydessä Joosef antoi neuvoksi koota satoa varastoon yltäkylläisyyden vuosina, ottaa siitä viidennes talteen että ruokaa riittäisi nälkävuosiksi.
Ja niin Egyptiin tuli 7 lihavaa vuotta. Raamattu kertoo että Joosef varastoi viljaa niin suunnattomat määrät että lopulta sitä oli kuin meren hiekkaa rannalla eikä sen määrää voitu mitata. Eli oikein unelmasato 7vuonna peräkkäin!
Mutta näiden vuosien jälkeen tuli maanviljelijän painajainen: ne 7 katovuotta ja sitä myötä nälänhätä tuli kaikkiin muihinkin maihin. Joosefin viisaiden neuvojen tähden Egyptissä oli kuitenkin syötävää, ja Joosef myi varastoimaansa viljaa egyptiläisille ja myös muiden maiden asukkaille.
Nälänhätä kosketti myös Joosefin lapsuudenperhettä. Niin hekin lähtivät ostamaan viljaa Egyptiin Joosefilta, joka toimi viljanmyyjänä. Joosef tunnisti veljensä heti ja monien vaiheiden jälkeen Joosef paljasti itsensä veljilleen, että hän on Joosef.
Ja näillä sanoilla hän sen tekee: Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. 1. Moos. 45: 4-8:
Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
Mitä olikaan tapahtunut Joosefin sydämessä! Paljon vaikeita aikoja oli Joosef saanut kokea kotoa lähdön jälkeen. Hänellä oli takanaan pitkä kasvutarina hemmotellusta isän suosikkipojasta faraon vastuulliseksi ykkösmieheksi, joka tahtoi toimia kaikessa Jumalan tahdon mukaan. Viisailla toimillaan Joosef oli saanut aikaan sen, että hän ruokki, piti hengissä egyptiläiset ja myös muiden maiden asukkaita.
Mutta tässä oli kuvattuna, ei arvostettu ja kumarrettu faraon ykkösmies, vaan veli Joosef, tavallinen ihminen Joosef, joka oli kaikki nämä vuodet varmasti ajatellut veljiään ja ikävöinyt isäänsä ja lapsuudenkotiaan ja sitten päättänyt unohtaa. Sillä Joosefin poikien nimet kertovat omaa tarinaansa taistelusta Joosefin sydämessä: esikoispojan nimi on Manasse, joka tarkoittaa Jumala on saanut minut unohtamaan –unohtamaan mitä? – kaikki vaivani ja isäni kodin. Toisen pojan nimeksi hän antoi Efraim, joka tarkoittaa Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi – maassa, jossa olen joutunut niin paljon kärsimään.(1. Moos. 41: 51-52)
Liikutus ja jälleennäkemisen ilo oli suuri Joosefin paljastaessa itsensä veljilleen ja samoin tunsivat hänen veljensä. Katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta, kateudesta ei ollut jälkeäkään veljesten kohdatessa toisensa. Kaikki se oli sulanut pois vuosien aikana ja eri vaiheiden kypsyttämänä. Niin Joosefin kuin hänen veljiensä sydämessä oli tapahtunut Jumalan aikaansaamaa kaunista kasvua. Joosef pystyi näkemään: ette te lähettäneet minua Egyptiin, vaan Jumala!
Joosefin oleminen isän lellikkinä ja siitä seurannut veljesten välinen eripura ja katkeruus ja kateus, joka oli aikanaan johtanut siihen että veljet tahtoivat päästä eroon Joosefista, oli kyllä ollut rumaa ja julmaa. Joosefin katoaminen oli ollut suuri onnettomuus ja suru veljesten isälle Jaakobille.
Mutta niin kuin Joosef itse sanoi, se oli koitunut siunaukseksi koko perheelle , ”te kyllä tarkoititte minulle pahaa muta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset jäisivät henkiin.”
Nämä sanansa, jotka ovat siis saarnatekstinä, Joosef sanoi siis tilanteessa,. kun isä oli jo kuollut ja veljet alkoivat pelätä taas uudestaan Joosefin kostoa.
Mutta tässä tulee ilmi se, mitä kaunista Joosefin sydämessä oli päässyt syntymään ja miten suuri on hänen uskonsa Jumalaan.
Ajatella! Ihmeellinen, suuri Jumala! Te tarkoititte pahaa, mutta Jumala käänsi senkin siunaukseksi, ei vain meidän takiamme, meidän perheemme hyväksi, vaan että ihmiset Egyptissä ja lähiseudulla jäisivät henkiin.
Mikä suuri Jumala! Jumala on niin rakkaudessaan suuri, että hän voi kääntää siunaukseksi senkin, että ihminen tahtoo pahaa toiselle. Tämä menee jo yli käsityskykymme.
Jumala antoi siis sen tapahtua, mikä tapahtui. Että voisi oikeaan aikaan voisi kääntää sen hyväksi, että monet jäisivät henkiin.
Jos jotain pahaa tapahtuu elämässämme, ei kaikki ole siis vain siinä kuin mikä sillä hetkellä tilanne näyttää olevan. Vielä vuosien, vuosikymmenenkin päästä saamme ehkä vasta tietää ja nähdä kuinka Jumala kääntää sen hyväksemme ja jopa niin että se on siunauksena muillekin ihmisille.
Suurempi kuin sydämemme, Jumalan on rakkaus, suurempi kuin oma tahto, kutsujan on laupeus.
Ja kuten sanoin Jeesusta ja Joosefia verrataan toisiinsa. Joosef on Jeesuksen esikuva.
Jos Joosef olisi jäänyt isän helmaan hänen erityisenä lellikkinään, ei se kasvutarina olisi tapahtunut hänen sydämessään ja hänen veljiensä sydämessä, kuin mikä nyt vaikeuden vaiheiden kautta tapahtui ja samalla monet ihmiset Egyptissä ja muissa maissa olisivat kuolleet nälkään.
Jos Herramme Jeesus, Jumalan Poika olisi jäänyt Isän helmaan taivaaseen, ei olisi tapahtunut sitä mitä tapahtui, hän kun suostui tulemaan tähän maailmaan: että monet ihmiset jäävät henkiin hänen kauttaan, pelastuvat: pääsevät taivaaseen, Jeesuksen kautta, kun uskovat häneen.
Armollisen Jumalan tahto oli että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta., Hän joka on kaiken Luoja ja perustaja, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Hebr. 2:9-10.
Koska meillä ihmisellä tämä elämä sisältää kärsimystä tässä syntiinlangenneessa maailmassa, Jeesuksen piti kärsiä että hän tietäisi Jumalan välimiehenä ja sovittajana, mikä on ihmisen osa.
Ja Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla ristillä myös ja ennen kaikkea siksi, että niiden ihmisten kärsimys, jotka uskovat Jeesukseen, loppuisi kerran, loppuisi taivaassa.
Ja tämä Jeesuksen kärsimys tuottaa hedelmää ja satoa joka kerta kun joku kääntyy Jeesuksen puoleen ja huutaa häntä avukseen. Sinun huutosi siis kuullaan!
Entä miten selviämme elämämme vaikeuksissa? Useinkaan ei meistä tunnu siltä, että elämämme kärsimys ja vaikeudet tuottaisivat hyvää hedelmää. Eikä varsinkaan tunnu siltä, että omien huonojen ja väärien valintojen kautta, syntien kautta voisi syntyä jotain hyvää, niin että Jumala voisi kääntää sen hyväksi ja jopa niin että monet jäävät henkiin.
Mutta kyse ei olekaan meistä , meidän uskostamme ja kyvyistämme vaan Jumalasta jolle kaikki on mahdollista. Joosefin elämänvaiheet todistavat: Jumalalle on kaikki mahdollista.
Anna Jumalalle kaikki mitä sinulla on, kaikki mitä haluaisit olla, anna ilonaiheesi ja huolesi, syntisi ja puutteesi, terveytesi ja sairautesi, itsesi ja läheisesi. Hän pystyy pitämään sinusta huolta.
Meidän Jumalamme on ikiaikojen Jumala. Hän on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Hän on Joosefin Jumala, hän on sinun Jumalasi.