Jeesuksen vertaus Taivaan valtakunnasta käsittää kolme osaa:
1. Kuningas, joka vaati tilille palvelijan, joka oli velkaa 10 000 leiviskää. Palvelija ei pystynyt maksamaan ja pyysi maksuaikaa. Kuningas armahti palvelijan.
2. Armahdettu palvelija kohtasi kanssapalvelijansa, joka oli velkaa 100 denaaria. Velallinen pyysi maksuaikaa, mutta ei saanut ja armahdettu palvelija heitti hänet vankeuteen.
3. Kuningas heitti armottoman palvelijan vankeuteen, koska tämä ei ollut armahtanut kanssapalvelijaansa.
Vertauksen kolmesta osasta tärkein on ensimmäinen.
Kuningas armahtaa velallisen. Jumala armahtaa syntisen Jeesuksen tähden.
Vertauksen Kuningas on Jumala.
Velallinen palvelija ja kanssapalvelijat tarkoittavat kristittyjä.
Velka tarkoittaa syntiä.
10 000 leiviskän velka tarkoittaa sitä syntiä, jonka ihminen on tehnyt Jumalaa vastaan.
Toisessa osassa oleva 100 denaarin velka tarkoittaa syntiä, jonka ihminen on tehnyt toista ihmistä vastaan.
Velallisen armahtaminen ja velan anteeksiantaminen tarkoittavat sitä, että Jumala antaa ihmiselle synnit anteeksi Jeesuksen tähden.
Orjaksi myyminen, torniin heittäminen ja pyöveleille antaminen velkavankeuteen tarkoittavat synteihin sitomista ja loppuviimeksi ikuista kadotusta eli Helvettiä.
Vertauksen kolmesta osasta ensimmäinen on tärkein.
Kaksi seuraavaa osaa ovat riippuvaisia ensimmäisestä ja vain kertovat miten tulee jatkossa toimia ja varsinkin miten ei tule toimia.
Jeesus sanoo: Taivaan valtakunta on kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.
Kuningas alkoi laskea lukua palvelijainsa kanssa.
Tässä vertauksessa Jeesus puhuu kristityistä.
Myös kaikki muut joutuvat vastaamaan Jumalalle ja kaikki muutkin saavat uskoa syntinsä anteeksi Jeesuksen tähden, saada kasteen ja tulla kristityiksi, mutta näistä ulkopuolisista Jeesus ei opeta ja käske nyt.
Tässä vertauksessa Jumala muistuttaa meitä kristittyjä siitä, että ihminen on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan. Kyse ei ole vielä tämän maailman loppumisesta ja Viimeisestä tuomiosta, koska palvelija jatkaa toimiaan II ja III osassa. Viimeisen tuomion jälkeen ei enää jatketa toimia, vaan siitä eteenpäin on vain muuttumaton ikuisuus eli Helvetti tai Taivas.
Jumala muistuttaa kristittyä siitä, että tämä on rikkonut Jumalaa vastaan.
Kuningas laski lukunsa erään palvelijan kohdalla ja velaksi todettiin 10 000 leiviskää.
Paljonko on 10 000 leiviskää?
Se voidaan laskea tarkastikin, mutta Jeesuksen vertauksien kielessä se on meille käännettynä tuhat miljardia.
Synti Jumalaa vastaan on majesteettirikos ja sen hinta on tuhat miljardia, tuhat miljardia euroa tai tuhat miljardia vuotta vankeutta. Määrätön velka ja määrätön vankeus.
Jeesus käyttää tällaista liioiteltua muotoa, ettei ketään vahingossakaan kuvittelisi pystyvänsä maksamaan – edes osaa.
Palvelijalla ei ole varaa maksaa velkaansa.
Kuningas määrää velalliselle rangaistuksen ja palvelijan vaimoineen lapsineen myytäväksi orjiksi.
Jos ja kun Jumala tuomitsee oikeuden mukaan, niin tällainen on ihmisen tuomio: syntinen ja siitä hyvästä ikuinen rangaistus.
Vertaus jatkuu:
Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
Näin kuuluu toimia: nöyrtyä Jumalan edessä ja rukoilla.
Mutta nykyaikana kuten monena muunakin aikana on toimittu toisin. Nykyaikana, sen sijaan, että anottaisiin armoa taivaalliselta Kuninkaalta, huudetaan, että kuningasta ei ole, Jumalaa ei ole ja jos se myönnetään, että Jumala on, niin huudetaan, että velkaa ei olla, syntiä ei ole tehty, ei ainakaan kovin paljoa ja helvettiä ei ole, ja jos on, niin Jumala ei sinne tuomitse.
Tällaiset ihmiset Jumala opettaa tuntemaan syntinsä lakinsa avulla ja jos he eivät sitä opi, he kuolevat synteihinsä kuten myös heidän opettamansa ihmiset.
Lopulta ihminen on Jumalan edessä ja joutuu toteamaan
1) tehneensä syntiä Jumalaa vastaan ja
2) olemaan kyvytön sovittamaan millään tavalla syntiään.
Tätä kuvaa se, että palvelijalla ei ollut varaa maksaa.
Varaton palvelija ei maksa velkaansa kuninkaalle.
Syntinen ihminen ei sovita syntiään Pyhälle Jumalalle.
Palvelijan pyyntö on kahtalainen:
1) Hän tunnustaa olevansa velallinen ja kuninkaan olevan kuningas ja hänellä olevan oikeus toimia ja tavallaan palvelija pyytää armoa.
2) Palvelija pyytää lisää maksuaikaa. Tämä on merkityksetöntä puhetta: edelleenkään varaton ei maksa valtavaa velkaansa, vaikka saisi kaiken ajan, ja toiseksi myöhemmin, vertauksen toisessa osiossa armahdettu palvelija ei millään tavalla kuuntele, kun häneltä itseltään pyydetään maksuaikaa samalla pyynnöllä.
Palvelijan pyynnöillä ja vakuutteluilla ei sinänsä ole väliä.
Sillä on väliä, että Jumala armahtaa.
Jumalan armo on suuri ja Jumalan viisaus on suuri ja Hän omistaa koko maailman.
Kuten kuollutta hevosta ei kannata piiskata, eikä täysin varatonta ihmistä kannata laittaa vastaamaan suunnattomasta velasta. Jumala ei ajattele kuten ihminen.
Ihminen ajattelee kuten vertauksen II osassa tulemme näkemään: aina kannattaa yrittää kiristää vähän rahaa ja mieluummin heti.
Jumala ei ajattele niin. Jumala haluaa oikeudenmukaisuutta ja laupeutta, Hän ei tarvitse hieman kulujaan takaisin tai Hän yritä päästä omilleen.
Jumala ei halua syntisen kuolemaa, vaan Hän haluaa, että syntinen kääntyy ja saa elää.
Siksi Jumala antaa synnit anteeksi Jeesuksen tähden.
Siksi kuningas armahti palvelijansa ja antoi velan anteeksi.
Tässä on vertauksen tärkein osa:
Pyhä Jumala antaa ihmiselle anteeksi sen, että ihminen on tehnyt syntiä Jumalaa vastaan.
Sen, mitä me emme voineet tehdä, sen Jeesus on tehnyt sovittamalla ristillä verellään syntimme.
Suunnaton velka on pyyhitty pois ja majesteettirikos on sovitettu.
Lisäksi on ymmärrettävä tämä: palvelija on kuninkaalle arvokas. Ihminen on Jumalalle arvokas. Tämä Jumalan arvostus piilee 10 000 leiviskässä. Tähän miten arvokas ja rakas ihminen on Jumalalle palaan seurapuheessa.
Ei arvoton tai paha saa velkaa niin suurta summaa. Kuningas oli luottanut palvelijaansa ja laittanut hänet asemaan, jossa hän oli voinut käyttää suurta valtaa. Ongelma oli se, että hän oli käyttänyt sitä väärin. Jumala ei ajattele, että ihminen on paha ja surkea, vaan Hänen luotunsa ja asettanut ihmisen tärkeisiin tehtäviin, mutta ongelma on se, että ihminen nousee Jumalaa vastaan ja tekee syntiä.
Mutta.
Kuningas armahti palvelijan.
Jumala armahtaa syntisen Jeesuksen veren tähden.
II OSA
Vertauksen tärkein osa oli ensimmäinen. Jeesus ei kuitenkaan päätä vertaustaan sanomalla, että tehkää tekin samoin ja antakaa toinen toisillenne anteeksi. Miksi ei?
Siksi ei, koska Jeesus tuntee kristittynsä ja Luoja tuntee luotunsa, myös syntiinlangenneina. Hän tuntee meidät ja tietää, että kasteen uudestisyntymisestä huolimatta vanhalla ihmisellämme on kova pää ja kylmä sydän. Toiseksi Hän opettaa ja käskee miten Hänen seurakunnassaan, kirkossaan toimitaan ja miten ei toimita, miten kristityt kohtelevat toisiaan. Jeesus ei salli isojen, lihavien lampaiden sotkea pienempiä. Hän ei salli meitä sitoa toinen toistamme synteihin ilman syytä, vaan käskee armahtamaan ja antamaan 7×70 kertaa anteeksi lähimmäiselle.
Jeesus jatkoi vertausta.
I osassa oli kyse ihmisen synneistä Jumalaa vastaan. Tässä II osassa on kyse ihmisen synneistä toista ihmistä kohtaan.
Armahdettu palvelija lähti kuninkaan luota ulos ja kohtasi kanssapalvelijan, joka oli hänelle velkaa.
Kohtaaminen ei mene kuin kauniina kesäpäivänä: armahdettu palvelija ei hyppelehdi polulla hyräillen iloissaan saatuaan suunnattoman velan anteeksi ja tervehtien kukkia ja lintuja ja liitäessään kotiin auringonpaisteessa huikkaa kanssapalvelijalle, että ”Ihanaa nähdä sinuakin ja anna sen satasen lainan olla”.
Ei.
Ihminen on paha ja tarvitsee tämän Jeesuksen kovan varoituksen, jotta ihminen toimisi Jumalan tahdon mukaisesti.
28 Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.
Kiitollisuutta ei ollut. Oli kuin mitään ei olisi tapahtunut kuninkaan luona. Armahdettu palvelija kuristi kaulasta, tukehdutti kanssapalvelijaansa ja vaati sataa penninkiään.
Periaatteessa hänellä oli oikeus velkoa saataviaan, mutta toisen kuristamiseen hänellä ei ollut oikeutta. Armahdettu palvelija kuristi kanssapalvelijaa satasen lainan takia, vaikka hetki sitten oli saanut suunnattoman velan anteeksi.
100 penningin velka oli totta ja kanssapalvelija myönsi näin olevan. Kyse oli suhteellisen pienestä summasta, 3-4 kuukauden palkasta. Kyse oli summasta, joka ei ollut mitätön, mutta mikä olisi jokaisen työmiehen maksettavissa ja se oli yleisesti tiedossa.
Kanssapalvelijan pyyntö on järkevä ja toteuttamiskelpoinen: Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
Alle vuodessa velka olisi maksettu. Lisäksi pyyntö oli sanasta sanaan sama kuin minkä palvelija oli esittänyt kuninkaalle. Tosin sillä erolla, että siinä tapauksessa kaikille oli selvää, että palvelija ei milloinkaan, eikä mitenkään tulisi velkaansa maksamaan, eikä kanssapalvelija puhuttele armahdettua palvelijaa Herraksi.
Sama Pyyntö: kuningas armahti, mutta palvelija ei armahda. Kanssapalvelijan pyytö ei saa vastakaikua. Palvelija ei anna anteeksi 100 penningin velkaa, eikä anna edes maksuaikaa, vaan heittää kanssapalvelijan torniin.
Tämä kuvaa sitä, kun ihminen rikkoo ihmistä vastaan. Nekään synnit eivät ole mitättömiä, mutta
1) aivan eri koko luokkaa kuin Jumalaa vastaan tehdyt ja
2) tavallaan sovitettavissa.
Jeesus opettaa ja käskee, että koska me olemme saaneet anteeksi Jumalalta myös meidän on annettava anteeksi toisillemme. Me emme saa toimia niin, että meidät armahdetaan ja me jatkaisimme armotonta toimintaa.
III OSA
Tämä vertauksen III osa käsittelee rangaistusta ihmisen armottomuudesta.
31 Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli.
Tämä vertauksen osa kertoo siitä, että Jumala tietää, mikään ei ole salassa Häneltä. Kaikki on tiedossa Hänelle. Kun alamme hautoa mielessämme syntiä, niin Hän tietää jo ennen meitä itseämme mitä seuraavaksi tapahtuu. Niin lapsellisesti ei kannata ajatella, etteikö Jumala tietäisi ja näkisi.
32 Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit:
33 Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua?
Palaamme I osan armahdukseen. Kuningas antoi kaiken velan anteeksi palvelijalleen. Koko velka oli poissa ja unohdettu.
Ei voi ajatella, että onko Jumalan armo sittenkin ehdollista. Ei ole. Kaikki synnit on annettu anteeksi Jeesuksen tähden. Palvelija oli armahdettu ja 10 000 leiviskän velka poissa.
Mutta jos Jumalan armo sotketaan jalkoihin kuten Hebrealaiskirjeessä varoitetaan Jeesuksen veren sotkemisesta jalkoihin tekemällä tietoisen synnin tai joku pilkkaa Pyhää Henkeä, sitä syntiä ei anteeksi anneta.
Nyt ei saa ahdistua ja alkaa vatvomaan mielessään, että olenko nyt sitten tehnyt tällaisen synnin. Nyt kuuluu Jumalaa peläten kuulla mitä Jeesus opettaa ja käskee:
33 Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua?
Jumala on armahtanut sinut Jeesuksen tähden ja sinun pitää armahtaa toinen ihminen eli antaa anteeksi hänen syntinsä.
Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.
Sama ajatus toisin sanoin on apostoli Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä:
Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.
11 Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.
Miks ja miten antaa toiselle anteeksi.
Miksi antaa toiselle ihmiselle anteeksi?
Ensiksi: Jeesus käskee tehdä niin.
Toiseksi: Meidät on armahdettu ja siksi meidän tulee armahtaa.
Miten antaa toiselle ihmiselle anteeksi?
Monia mietityttää, että miten antaa anteeksi sydämestään, kun on niin loukattu, ja miten unohtaa.
Kyse ei olekaan ensisijaisesti muistamisesta tai tunteista. Kun Jeesus käkee antamaan anteeksi sydämestään, Hän ei tarkoita tunteita. Me omassa kulttuurissamme miellämme tunteet sydämeen jne., mutta hebrealaisessa kulttuurissa se tarkoittaa sisintä. Tämä sydämestään anteeksiantaminen tarkoittaa sitä, että antaa kokonaan ja tosissaan anteeksi.
Sydämestään anteeksiantaminen ei siis viittaa ensisijaisesti tunteisiin. Toiselle ihmiselle tulee antaa anteeksi, tunteista riippumatta. Tunteet korjaantuvat mahdollisesti ajallaan tai sitten eivät korjaannu tämän elämän aikana. Sinun tulee antaa anteeksi, vaikka siltä ei tuntuisi tai se tekisi kipeää tai liian kipeää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tunteiden kieltämistä. Terveen ihmisen tunne-elämän kuuluu olla voimakastakin, eikä tunteita saa tukahduttaa, mutta anteeksiantoa ei saa sitoa tunteisiin.
Ihminen ei ole Jumala. Kun Jumala antaa anteeksi ihmiselle Jeesuksen tähden, se synti katoaa ja unohtuu. Ihmisen anteeksianto on epätäydellistä kuten muukin olemisemme ja me muistamme omia syntejämme ja toiselle anteeksiannetut synnit ja helposti nostamme kerran anteeksiannetut synnit toista vastaan. Kerran anteeksiannettuina ne onkuitenkin laitettava pois uudelleen ja uudelleen.
Jeesuksen vertaus opettaa, että anteeksianto ei ole kevyt työkalu ihmisten keskinäisissä suhteissa ja suhteessa Jumalaan.
10 000 leiviskän suunnaton velka ja sen anteeksiantaminen opettavat meille, että anteeksianto on järeä ja se viimeinen väline. Se, mitä ei voi sovittaa, se, mitä ei voi korjata, on annettava anteeksi. Anteeksianto on se viimeinen äärimmäinen toimi, kun mitään muuta ei voida enää tehdä.
Jeesus tiesi tämän anteeksiannon äärimmäisyyden.
Getsemanessa Jeesus pyysi Isältä, että ristiinnaulitseminen ja syntitaakan sovittaminen ei tulisi Hänen niskaansa. Mutta ei ollut enää muuta keinoa ja Jeesus joutui maksamaan jokaisen ihmisen 10 000 leiviskää.
Jeesukselle ei annettu anteeksi, vaan Hän joutui sovittamaan koko maailman syntivelan omalla verellään ja kärsimyksellään.
Jeesus ei käske meitä sovittamaan itse itseämme, vaan uskomaan Häneen ja antamaan toinen toisillemme anteeksi koko sydämestämme.
Amen.