Rakkaat kristityt!
Tänään meidän aiheenamme on anteeksi antaminen. Evankeliumi vaatii pienen selityksen. Talentti tarkoitti Uuden Testamentin aikoina noin 6000 denaaria. Denaari puolestaan oli yhden päivän palkka. 6000 denaria oli siis noin 20 vuoden palkka. Kymmenen tuhatta talenttia oli siis 200.000 vuoden palkka. Sellaisen velan sai kertomuksen velallinen anteeksi. Siis aivan mielettömän ja määrättömän summan. Itse hän ei siis suostunut antamaan anteeksi 100 päivän palkkaa – ei toki pieni summa sekään, mutta ei mitenkään verrattavissa oleva velka hänen omaan velkaansa. Tästä Jeesuksen kertomus lähtee liikkeelle.
Oletko koskaan kuullut, että anteeksiantamattomuudesta olisi seurannut jotain hyvää. Oletko kuullut, että siitä olisi seurannut onnellisuutta, tyytyväisyyttä, sopua, rauhaa… tuskinpa olet sellaista kuullut. Minä ainakaan en ole kuullut koskaan.
Sen sijaan olen monestakin suusta kuullut mitä erilaisimmissa yhteyksissä lauseen: ”En voi koskaan antaa anteeksi.”
Muistan, kuinka Jeesus kysyi joskus Betesdan lammikon äärellä vuosikausia sairastaneelta: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Joskus olen pitänyt kysymystä enemmän tai vähemmän muodollisena. Ikään kuin, ettei Jeesus tässä nyt ihan väkisin ala parantamaan, vaan kysyy siihen asianomaisen omaa tahtoa. Mutta nyt ajattelen, että ehkäpä hän tarkoitti todella sitä mitä kysyi. ”Tahdotko tulla terveeksi?” Ehkä vastaus ei ollutkaan itsestään selvä. Tahdotko parantua? Tahdotko saada apua? Vai onko kenties helpompaa olla sairas. Onko helpompaa kantaa kaunaa? Onko helpompaa sysätä elämäni kivuista syy toisten niskoille?
Olen tavannut monia vaimoja, jotka eivät ole voineet antaa miehellensä anteeksi. Olen tavannut monia miehiä, jotka eivät ole voineet antaa vaimolleen anteeksi. Ja seuraukset on helppo arvata. Yhteys katoaa. Rakkaus katoaa. Ja lopulta avioliitto päätetään purkaa. Koska ei ole voitu antaa anteeksi.
Jörg Zink kertoo kirjassaan Rakkauden tie seuraavan tarinan:
”Eräs nainen, joka ei oikein selvinnyt omassa elämässään, tuli kerran venäläisen erakon luo purkamaan huoliaan. ”En tiedä, mikä minun elämässäni oikeastaan on vialla? Olen aina yrittänyt tehdä oikein, mutta yksinkertaisesti olen onneton.” Vanhus antoi hänen käteensä pussin, lähti hänen kanssaan majan taakse ja kehotti häntä laskemaan kaikki maassa olevat pienet kivet ja tuomaan ne pussissa hänelle. Hetken kuluttua nainen tuli takaisin ja toi pussin täynnä kiviä. – Nähdessään naisen seisovan siinä edessään vanhus virkkoi: ”Ja mene nyt takaisin majan taakse ja pane kaikki kivet takaisin paikoilleen, jokainen siihen, mistä olet sen ottanut.”
Nainen palasi kohta takaisin ja huudahti: ”Mutta isä kulta, sehän on aivan mahdotonta! Miten minä voisin tietää, mihin kaikki nuo monet pienet kivensirut kuuluvat!”
Mitä rakastavan ihmisen pitäisi tehdä?
Pitäisikö hänen suurella vaivalla yrittää
korjata kaikki mitä on tapahtunut?
Ja pitäisikö hänen vaatia sitä toiselta?
Tuollainen kivileikki
voi olla täysin rakkauden vastaista,
yhtä vaivalloista kuin hyödytöntäkin.
Pitäisikö rakastavan ihmisen
saada menneisyys paikoilleen?
Selvitellä, miksi tapahtui niin ja niin?
Selvitellä, kuinka ja mitä
ja kuinka paljon ja milloin?
Minä luulen, että monet vanhat ihmiset
seisovat yhdessä majan takana
kuluttamassa heille vielä suotua kallista aikaa.
Toinen sanoo: Tämän kiven paikka oli tässä!
Ja toinen: Ei, tuollapas!
Ja tässä jokapäiväisessä kiistelyssä
kuluvat vuodet,
jotka on tarkoitettu rauhan vuosiksi.
Mitä on tehtävä?
Rakastava ihminen ei vaadi kivileikkiä.
Hän antaa pussin kolmannelle.
Ainoalle, joka tietää,
missä ja kuinka kaikki on tapahtunut.
Hän sanoo: Ota sinä se meiltä
ja tee meistä vapaita
rakkauteen, jota me tarvitsemme toisiltamme.”
Näin siis Jörg Zink.
Hyvät ystävät. Me tarvitsemme anteeksi antamista ja anteeksi saamista. Ilman noita me katkeroidumme, käperrymme ja kadotamme kaiken elämän ilon. Menetämme yhteyden toisiimme ja kadotamme yhteyden Jumalaamme ja Vapahtajaamme.
Niin kuin olen ennenkin sanonut – sanon taas. Anteeksiantaminen ei ole unohtamista. Anteeksiantaminen ei ole historian muuttamista. Anteeksiantaminen on yhteyden korjaamista ja palauttamista sinne, missä yhteys on katkennut.
Onko se helppoa? Ei toki. Ei millään muotoa. Se on juuri niin vaikeaa, että Jumalan antaakseen meille anteeksi oli uhrattava oma Poikansa. Mutta hän teki sen.
200.000 vuoden palkan suuruinen velka kuitattiin. Tämä siksi, että yhteys palaisi Jumalan ja meidän välillemme. Ja, että me antaisimme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.