Juha Tapio laulaa laulussaan ”Poika”:
Poika näkee peilistä isänsä piirteet
usein ne jo lapsena huomattiin
ylpeyttä tunsi kun aikuisiin miehiin verrattiin
Isänpäivä herättää meissä kaikissa tunteita ja ajatuksia riippumatta siitä, olemmeko isiä vai emme. Jokaisella meillä on ollut isä. Itse iloitsen siitä, että pystyin vielä aamulla soittamaan isälle onnittelusoiton isänpäivän kunniaksi. Isäni viettäessä 70-vuotisjuhlia pidin hänelle puheen. Olen ollut aina äidin tyttö ja ajatellut muistuttavani paljon häntä. Puhetta kirjoittaessani tajusin, miten paljon minussa onkaan isäni piirteitä. Puhumattakaan siitä, miten paljon hänen piirteitään on siirtynyt omiin lapsiini.
Tämä isänpäivä on perheessämme erilainen, koska vietämme sitä anopin kanssa. Miehelläni on ensimmäistä kertaa tilanne, ettei isälle voikaan soittaa onnittelusoittoa. Teistä seurakuntalaisista monet ovat joutuneet luopumaan isästä, kun tämä on kuollut. Joukossa voi olla myös niitä, joilla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta edes tavata isää. Teilläkin on silti ollut isä. Olen kuullut monta koskettavaa kertomusta siitä, miten ihminen vielä vaarina ja mummonakin voi kaivata sitä, että olisi itse saanut kohdata oman isänsä. Isänkaipuuta on voinut vähän helpottaa se, jos on saanut kuulla isästä kertomuksia, nähdä valokuvia ja työstää omaa suhdetta isäänsä. Toiset taas ovat saaneet isän tilalle muun rakkaan ihmisen, joka on korvannut isän paikan. Monet odottavat sitä, että saisivat nähdä oman isänsä perillä taivaassa.
Poika näkee peilistä isänsä katseen,
jota oppi varhain jo väistämään
Pienestä sai juurtua tieto jo lapseen:
isää täytyy miellyttää
Isän kohtaaminen ei aina ole helppoa edes isänpäivänä. Juha Tapio kertoo kirjassaan ”Ohikiitävää” (toim. Jaakko Heinimäki) Poika-laulun syntyhistoriaa. Tämä laulu syntyi niiden tarinoiden pohjalta, joita hän oli kuullut seurakuntien miestenpäivillä ja erilaisissa hengellisissä miestentapahtumissa. Monet suomalaiset miehet ja myös naiset ovat saaneet kotona kokea, miten isää täytyy miellyttää. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa ehdottoman ja varauksettoman rakkauden kokeminen on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö. Isän rakkaus on usein pitänyt ansaitsemalla olemalla tottelevainen, ahkera ja menestyvä.
Tämän päivän raamatuntekstit sopivat yllättävän hyvin suomalaiseen isänpäivään. Perinteiset suomalaiset miehiset arvot: koti, uskonto ja isänmaa sopivat hyvin yhteen
tämän päivän epistolaan, joka on Paavalin sanaa roomalaisille. Ainakin minun kokemukseni mukaan monet suomalaiset miehet toteuttavat kristillisyyttään juuri Paavalin ohjeiden mukaan. He kunnioittavat esivaltaa, maksavat veronsa oikein sekä kunnioittavat ja pelkäävät Jumalaa.
Ihailin ”Ohikiitävää-kirjassa” sitä, miten Juha Tapio halusi tinkimättömästi osoittaa teoillaan sen, miten hän on kristitty liikemies. Hän halusi maksaa verot niistäkin levyistä, jotka hän uransa alussa myi itse keikkapaikoilla. Kaveri oli ihmetellyt tuollaista melkeinpä tyhmää toimintaa, kun veronkierrosta ei olisi taatusti jäänyt kiinni. Laulaja halusi kuitenkin Paavalin sanojen mukaisesti suostua esivallan alaisuuteen, ei pelkästään rangaistuksen pelosta, vaan omantunnon vaatimuksesta. Puhtaalla omallatunnolla on niin paljon helpompaa elää.
Jeesus toimi evankeliumitekstissä samalla tavalla. Hän maksoi temppeliveron, vaikka koki, ettei hänen Jumalan Poikana olisi tarvinnut sitä maksaakaan. Temppelihän oli hänen henkinen ja hengellinen kotinsa, minkä vuoksi hän tunsi olevansa vapaa ja lapsen asemassa. Jeesus osoittaa kuitenkin kypsyytensä siinä, ettei hän turhaan ala kapinoida eikä tahdo suututtaa temppeliveron kantajia. Hän ymmärtää, että veronkantajat eivät ymmärtäisi Jeesuksen asemaa. Kertomukseen sisältyy ripaus Jumalan huumoria ja huolenpitoa, kun Pietari saa tehtäväksi hakea Jeesuksen ja hänen oman temppeliveron maksamiseksi tarkoitetun rahan kalan suusta. Ei ihan jokapäiväistä toimintaa!
Minua on puhutellut kovasti Jeesuksen elämänasenne. Jeesus on upea esimerkki siitä, miten toimii vapaa ja ehjä ihminen. Jeesus noudatti perinnäissääntöjä, jos ne edistivät aitoa, rakkaudellista ja Jumalan tahdon mukaista elämää. Sen sijaan Jeesus tarvittaessa kapinoi rajustikin isien perinnäissääntöjä vastaan, jos ne eivät olleet lähimmäisen parhaaksi eivätkä Jumalan tahdon mukaisia. Pari lukua ennen evankeliumitekstiämme Jeesusta syytetään siitä, että hänen opetuslapsensa rikkovat isien perinnäissääntöjä. Silloin Jeesus puolustautuu kuvaamalla sitä, miten fariseukset ja lainopettajat kehottivat ihmisiä luopumaan yhdestä Jumalan käskystä ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” opettamalla ihmisiä sen sijaan antamaan vanhemmista huolehtimiseen tarkoitetut rahat uhrilahjaksi. Jeesuksen viesti fariseuksille ja lainopettajille on raju: Te tekopyhät!
Samanlaisen viestin Jeesus olisi ehkä sanonut niille uskovaisille, jotka lähestyivät Juha Tapiota tuomitsevilla sanoilla ja viesteillä tämän siirtyessä gospelmusiikista ns. maalliselle puolelle. Kirjassa suosittu laulaja kertoi siitä, miten johonkin aikaan häntä pelotti aukaista sähköposti, koska ei voinut tietää, minkälaisia haukkumaviestejä ja tuomioita siellä taas olisi kristityiltä. Ihmiset asettautuivat taas kerran Jumalan asemaan tuomareiksi ja unohtivat lähimmäisenrakkauden. Lukijana minusta tuntui kohtuuttomalta, että lauluntekijän ja laulajan kutsumuksen omaava mies yritettiin laittaa liian tiukkaan muottiin.
Vaikka olen piirtänyt tässä saarnassa Juha Tapiosta silotellun ja kauniin esikuvallisen kuvan, se ei tietenkään ole koko totuus. Kirjassa tulee esille se rosoisuus ja epätäydellisyys, joka meidän jokaisen ihmisen elämään kuuluu riippumatta siitä, olemmeko idoleita vai tavallisia ihmisiä. Tärkein asia on kuitenkin kunnossa, kun laulaja kertoo uskovansa ja turvaavansa Vapahtajaan. Mekin voimme ottaa idoliksemme Jeesuksen, joka on synnittömyytensä vuoksi loistava esimerkki vapaasta, aidosta ja rakastavasta ihmisestä
Palataan vielä Poika-lauluun. Sen kerrossa sanotaan:
Harteillaan vuosien hiljaisuus
Kuka pyyhkiä pois ajan virrasta vois?
Haavat polvesta polveen ne siirtyy
Kuka armahduksen tois kun työt isien
poikien poikiin piirtyy?
Kuka armahtaa?
Raamatusta löytyy vastaus sille, kuka armahtaa. Jumala armahtaa. Tänäänkin isänpäivänä on tarjolla armahdusta, armoa ja rakkautta suomalaisille isille, pojille sekä pojanpojille, mutta myös meille naisille. Epistolatekstimme perässä Paavali antaa ohjeen: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne.- -Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.”Room. 13:8, 10 Jumalan tahto on siis se, että isät rakastavat lapsiaan eivätkä tee heille mitään pahaa. Kyvyttömyys osoittaa rakkautta kulkee kuitenkin monissa suvuissa raskaana perintönä, ja haavat siirtyvät polvesta polveen, jos niitä ei hoideta.
Jumala tahtoo parantaa ja hoitaa kaikkia niitä, jotka ovat tulleet satutetuiksi ja haavoitetuiksi suvussaan tai muualla. Johanneksen ensimmäinen kirje käsittelee upeasti rakkautta. Siinä sanotaan, että Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:16). Jumala tahtoo uudistaa ja parantaa meitä rakkaudellaan. Hän ei odota, että me olisimme kilttejä, menestyviä tai ahkeria. Hän rakastaa meitä ehdottomalla rakkaudellaan. Hän ei vaadi meiltä mitään, vaan antaa meille kaiken. Päivän evankeliumiteksti osoittaa sitä, miten Jumalalla on kaikki asiat hallussaan. Jos hän laittaa kalan suuhun rahan temppeliveroa varten, voi hän johdattaa myös meitä hyvin eri tavoin. Hän ei pakota meitä mihinkään muutoksiin, mutta hän lempeästi kutsuu meitä tielle, jossa saamme kasvaa aikuiseen ja kypsään uskoon ja elämään.
Jumala lähetti meille oman poikansa Vapahtajaksi. Jeesus on Vapahtajana sekä pelastaja että parantaja. Hän rakastaa meitä kokonaisina ja tahtoo kohdata meidän kaikki tarpeemme. Hän ei ole kiinnostunut vain hengellisestä elämästämme, vaan hän on kiinnostunut koko elämästämme. Hän voi tyydyttää meidän fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeemme. Usein hän tarvitsee tähän työhön avuksi toisia ihmisiä. Me voimme pyytää, että Jumala lähettäisi elämäämme niitä ihmisiä, jotka vievät meidän kasvuamme ihmisinä eteenpäin. Ja saamme myös rukoilla sitä, että me voisimme olla avuksi ja iloksi niille ihmisille, jotka tarvitsevat meidän apuamme. 1. Johanneksenkirjeessä sanotaan: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa kaiken pelon.” (1. Joh. 4:18)