Johannes Kastaja on mielenkiintoinen henkilö. Hän oli erämaaprofeetta, askeetti. Hänen elämänsä olisi meidän ajan ihmisille kauhistus. Ei paperia ja kynää, tietokonetta, televisiota, ei kännykkää ei älylaitteita, ei videopelejä ei musiikin toistolaitteita (mp3-soittimia), ei saunaa, ei lehtipihviä, ei pullaa, joulutorttua, ei kahvia ei kinkkua ei jäätelöä, ei muotivaatteita, ei verkkareita eikä lenkkareita. Ei parturia, ei lääkäripalveluja, ei päänsärkylääkettä, ei taloa ei autoa eikä autotallia, ei kotia ehkä jokin kalliokolo. Ei lämmintä vettä, ei keittiötä. Ei myöskään säännöllistä työtä, eikä siis palkkaakaan – ei puolisoa ei perhettä elätettävänä. Melkoinen mukavuuksien puutelista. Hän eli erämaassa kuin eläin – sillä, mitä erämaa tarjosi. Hiilijalanjälki oli hyvin pieni. Mutta ei hän aivan ilman mitään asunut. Hänellä oli kattona, lämmityslaitteena ja ruokana: Jumalan sana, jota hän julisti, jota ihmiset suurin joukoin tulivat erämaan laidalle kuuntelemaan. Sinne tuli Jerusalmista myös oppineet arvioimaan Johanneksen.
Johannekselle esitettiin kysymys: Kuka sinä olet? Hyvä kysymys. Kuka sinä olet? Mitä vastaisit. Ehkä kertomalla nimesi, ikäsi, ammattisi – perhesuhteesi, koulutuksesi, harrastuksesi.
Johannes vastasi erikoisella tavalla: Hän sanoi ensiksi, kuka hän ei ole. Kenelle tulisi mieleen vastata kysyjälle samalla tavalla: Minä en ole putkimies, en sairaanhoitaja, en leipuri, en kunnanvaltuutettu enkä Messias.
Johanneksella oli vastaukseen syynsä. Johanneksen kieltävä vastaus oli vastaus kysyjien odotukseen: Minä en ole se, joksi minua luulette ja jota te odotatte. Tilanne pajastaa hyvin sen, minkälaista aikaa tuolloin elettiin. Ihmiset odottivat messiasta. Se levottomuus, jota he tunsivat ajassaan, todisti oikein. Aika oli tullut. Merkkejä hänen tulemisestaan tarkkailtiin ja monenlaisia onnenonkijoita julistautui messiaaksi yleensä huonoin seurauksin. Sitten ilmestyi erämaan profeetta Johannes. Johanneksella oli uskottavuutta tähän tehtävään. Hänet ehkä olisikin hyväksytty Messiaaksi mieluummin kuin Jeesus. Johannes Kastaja oli hyvää papillista sukua. Hänen ulkoisessa olemuksessa oli karismaa. Hän oli erämaan askeetti, joka oli omistanut koko elämänsä Jumalalle. Hänen syntymään liittyi enkeli-ilmestys, jonka pappisisä sai Jerusalemin temppelissä, hän julisti Jumalasta pelottomasti, hänellä oli opetuslapsia ja hän harjoitti kastetoimintaa .. niin ehkäpä tässä on kaikkien odottama Messias. Mutta Johannes sanoi ei.
Papisto tiesi myös että ennustusten mukaan Messiaan edellä kulkee Elia. Jos et ole Messias, arvatenkin olet se, jonka on määrä tulla ennen Messiasta – eli Elia: Mal 3:23 Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian; tai sitten Mooses, jota myös odotettiin: Herra teidän Jumalanne antaa teidän omasta joukostanne nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni 5 Moos 18:15. Johannes kieltäytyi näistäkin rooleista.
Mitä Johannes vastaa. Hän vastaa (Jes 40:3) minä olen ääni, joka huutaa autuiomaassa. Mielenkiintoinen tapa määritellä itsensä ja vastata kysymykseen, kuka olet. Olen vain ääni joka kuuluu autiomaassa. Hän ei sanonut edes omaa nimeään, ettei olisi nostanut sitä liikaa esille.
Ääni määrittelee ihmistä melko hyvin. Meillä on jokaisella tunnistettava ääni. Jos kuulemme tutun ihmisen äänen selkämme takaa, tunnistamme hänet ilman näkemistä.
Ihmisen olisi tärkeä löytää oma äänensä, oma persoonansa. Se on tärkeää laulajalle, se on tärkeää esiintyjälle, se on tärkeää jokaiselle ihmiselle. Löytää oma äänensä oma tapansa ilmaista itseään, lötää oma itsensä ja tehtävänsä. On hyvä vahvistua siinä kuka on, jotta voi seisoa sanojensa takana, kun antaa äänensä kuulua.
Siitä huolimatta – Johannekselle tärkeää ei ollut tärkeä etsiä omaa ääntään, vaan olla jonkun toisen ääni. Hän etsi Jumalan ääntä. ”Hänen tulee kasvaa minun vähetä.” Siinä äänessä hänen syvin kutsumuksensa eli syvin oma äänensä tuli esille.
Pelkkä ääni voi ilmaista tunteia ilman sanoja hyvin paljon: Ääni voi olla lempeä tai käskevä tai vihainen tai rohkaiseva, lohduttava. (Lohduttakaa kansaani, puhukaa lempeästi Jerusalmille Jes 40:1,2)
Johanneksen ääni autiomaassa on ääni, joka huutaa. Miksi ääni huutaa? Se huutaa, koska sillä on pakottava tarve tulla kuulluksi.
Jos se haluaa tulla kuulluksi, miksi se ei huuda kaupungissa, missä on paljon ihmisiä. Kaupungissa on kaupungin äänet ja maailman houkutukset. Siellä huutavankin ääni hukkuisi. Se ei pysty kilpailemaan kaupungin markkinaäänien ja mainosvalojen kanssa. Autiomaassa Johannes on äänen ottanut vastaan. Se on Jumalan ääni. Siellä se kuuluu niille, joille se jotakin merkitsee.
Johannes kasvoi autiomaassa. Elämä voidaan omistaa Jumalalle myös Jerusalemin temppelissä. Mutta Johanneksen esiintymisessä oli samalla pieni kritiikki virallista temppelilaitosta kohtaan. Se ei täyttänyt täysin sitä tehtävää, mihin se oli rakennettu – siitä oli tullut osa maailman meteliä. Autiomaassa Jumalan ääni kuului.
Miksi sitten kastat? – Johannes Kastaja tunnettiin erityisesti kastetoiminnastaan – siitä hänen nimensäkin tulee. Kaste ei ole mikä tahansa rituaalipesu, vaan se käsitettiin Messiaan aikaan kuuluvaksi puhdistukseksi. Johanneksen kastetta edelsi syntien tunnustaminen. Kaste oli parannuksen kaste, joka valmisti ihmisen Messiaan saapumiseen. Kun Messias tulee, alkaa kansan seulominen, jossa jyvät erotetaan akanoista. Turvassa ei ole pelkästään sillä, että kuuluu juutalaiseen kansaan, vaan kirves on puiden juurella. Parannuksen kasteella ihminen haluaa sitoutua Jumalan puolelle. Johannes ei ole Messias. Hän on se, joka valmistaa kansan sydämet kuninkaan saapumiselle. Kyselijät saivat vastauksensa
Epäonnistuiko Johannes tehtävässään. Hänen oli määrä valmistaa kansa vastaanottamaan Messias. Johannesta tultiin joukolla kuuntelemaan ja ihmisiä otti kasteen, mutta kansa ei kääntynyt.
Mutta kuten Johannes sanoo: Keskellänne seisoo hän jota ette tunne. Jeesus tuli omaan maailmaansa eikä hänen omansa ottaneet häntä vastaan. Kansa kuunteli hetken Jeesustakin, otti häneltä ilmaisen viinin sekä eväät, leivän ja kalan, sairaiden parantaminen oli ok. Mutta sapatin rikkominen oli huono ja huonomaineisten seuraan hakeutuminen on iso miinus. Messias joka tuli, ei ollut heidän mieleen. Se ei kehunut heitä tarpeeksi. Heidän isänmaallinen ja uskonnollinen ylpeytensä tuli loukatuksi. Jeesus oli liian iso muutostekijä.
Jeesus tuli, häntä ei otettu vastaan. Ihmisen odotukset eivät täyttyneet. Jeesusta ei otettu vastaan, koska ihmiset eivät olleet valmiita muuttamaan ennakkokäsityksiään.
Kirkko on 2000 vuotta julistanut Jeesusta. Joskus hänet on otettu iloisesti vastaan. Joskus taas ei. Nyt vaikuttaa siltä, että hän seisoo keskellä aikaamme, mutta häntä ei tunneta. Odotukset eivät ehkä täyty. Ihmiset eivät edes odota Jeesusta he haluavat lisää viihdettä. Mutta ehkä he tarvitsisivat autiomaan hiljaisuutta.
Me odotamme hänen paluutaan. Meidänkin olisi hyvä raivata esteet pois. Tehdä tilaa joulun Herralle. Se on suurin asia: vastaanottaa joululahjoista tärkein
Myös tämän päivän vaikeisiin kirkollisiin kysymyksiin pitäisi lähteä tärkeimmän kautta. Mikä tahansa kysymys on, vastausta pitää hakea kysymällä: mikä vaihtoehdoista osoittaa rakkautta Jumalalle yli kaiken. Ei siis kysytä vielä lähimmäisrakkautta, vaan tärkeintä rakkautta: rakkautta Jumalaan. Vastaus tähän ei ole koskaan ennalta kirjoitettu. Kysymysten kanssa on mentävä autiomaahan – ja kysyttävä vain Jumalan rakkauden perään. Onko ääni, jota meille vastaukseksi tyrkytetään, onko se maailman vai Kristuksen ääni. Kirkko voi seurata vain Kristuksen ääntä. Kun se tiedetään, meillä ei ole voittajia ja häviäjiä. Silloin on vain voittajia. Kristuksen ääni on kaikille paras. Sekä niille jotka ovat uuden lain puolella ja niille, jotka ovat olleet sitä vastaan.
Hyvä ystävä. Jeesus tarvitsee tänään myös niitä Johanneksia, jotka antavat äänensä hänelle. Ihmisiä, jotka eivät korota itseään, vaan osoittavat Jeesukseen. Tasoittavat tietä hänen tulemiselleen tähän aikaan.
Voisitko sinä olla ääni joka puhuu Jeesuksesta, voisitko olla sormi, joka osoittaa häneen; tai kun sinulta kysytään kuka sinä olet, voisiko vastauksesi olla: en ole muuta kuin sydän, joka sykkii Jumalalle, silmä, joka kostuu kyynelistä evankeliumille.
Kuka sinä olet? Kuka sinä olet?