3.sunnuntai ennen paastonaikaa, Matt.19:27- 30, Jussi Mäkinen

Jussi Mäkinen
Tampereen eteläinen seurakunta

Mieleeni palaa kokemus eräästä lapsuusvuosieni kirkkomatkasta. Olin tuolloin alle kouluikäinen. Vietettiin serkkuni Joukon kastejuhlaa Kangasalan kirkossa. Muistan sen minkä kaikki pienet pojat muistavat kirkkomatkasta. Vapauttavan hetken kun tilaisuus päättyi.

Tuo hetki oli mieliinpainuva erityisesti siksi, että vanha rovasti Emil Ponsimaa kutsui minut suuren sakastin pöydän ääreen ja kirjoitti minulle muistokortin. Vanha mies huomasi lapsen. Hänen olemuksensa oli valoisa ja turvallinen. Otin innostuneena lahjan vastaan.

Miksi kokenut pappi antoi lahjaksi raamatunlausekortin lukutaidottomalle? En tuolloin ymmärtänyt mitä viesti sisälsi. Mutta tallensin kortin huolellisesti, vaikka sen viesti jäi salatuksi. Myöhemmin osasin lukea kortista kehotuksen:

”Muista Luojaasi nuoruudessasi …” Saarnaaja 12:1

Tapasin Ponsimaan tyttären vuosia myöhemmin ja kerroin hänelle miten hänen isänsä lahjasta oli tullut minulle merkittävä Jumalan sanan viesti. Hän kertoi puolestaan, miten hän usein oli sanonut närkästyneenä isälleen: ”Älä jaa lapsille niitä kortteja, pitävät sinua hassuna … Siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään …!”

Viisas sananpalvelija jakoi Jumalan sanaa kyselemättä mitä hyötyä siitä olisi tai minkä palkan hän siitä saisi. Hän teki työtään rakkaudesta lähimmäiseen, pienimpiinkin!

Tämä on armoa! Jumalan armo kohdistuu meistä jokaiseen ilman omaa ansiotamme tai hyvyyttämme. Armo vaikuttaa meissä myös ilman myötävaikuttamistamme. Kaiken saa aikaan Jumala.

Luterilaisina kristittyinä me opetamme, että yksin Jumalan sana ja pyhät sakramentit herättävät uskon missä milloin Jumala sen hyväksi näkee. Todellisen uskon näkee ja tunnistaa vain Jumala. Meidän ei tarvitse eikä pidä luokitella toinen toisiamme ”meikäläisiin tai toisenlaisiin”.

Päivän evankeliumi osoittaa meille kaksi näköalaa kristittynä elämiseen. Ensimmäinen näkökulma kuvaa Jeesuksen seuraamista ja toinen seuraamiseen liittyvien menetysten korvaamista.

1. Kristuksen seuraamisen suuri tavoite on ikuinen elämä.

Vanhastaan on sanottu: meidän tulee rukoilla ja tehdä työtä! Tai meidän on pidettävä jalat maassa ja sydän taivaassa. Näillä vanhoilla sanonnoilla on jotenkin koetettu pukea sanoiksi sitä uskon salaisuutta, että me voimme jo ennakoivasti elää Jumalan armon avulla uutta elämää tämän ajan keskellä. Tämä tarkoittaa sitä, että elämme kristittyinä todeksi Jeesuksen opetuksia. Tämä on arkielämässä oikeudenmukaisuuteen pyrkimistä kaikissa toimissamme, se on sisäisen elämän rauhaa ja iloa jonka Pyhä Henki antaa!

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2 .Kor.5:17-20

2. Mitä tarkoittaa Jeesuksen sanat: Te saatte satakertaisesti takaisin .. te jotka olette jättäneet kaiken ja seuranneet minua!

Usein kuulee sanottavan, että tuo sana kääntäisi meidän katseemme jonnekin taivaallisiin, silloin kun pitäisi huomata lähimmäisen hätä tai elinympäristömme saastuminen.

Vai saammeko me satakertaisen lahjan silloin kun löydämme seurakunnan piiristä veljiä ja sisaria – yksinäisyys ja unohduksiin jääminen väistyy.

Matteus puhuu uuden maailman syntymisestä … (jae 28). Paavali käyttää samaa alkukielen sanaa kuvatessaan kristittynä elämistä näin:

Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia ja valmiita tekemään kaikkea hyvää.

He eivät saa parjata ketään eivätkä haastaa riitaa, vaan heidän on oltava ystävällisiä ja osoitettava lempeyttä kaikille ihmisille.

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten.

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta.

Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta Tiitus 3:1-6

Paavalin sanassa on samaa kaikua kuin Isä meidän rukouksessa. Me rukoilemme, että Jumalan Valtakunta tulisi keskuuteemme. Sama tuttu rukous huipentuu ylistykseen:

Sinun on Valtakunta ja voima!

Evankeliumiteksti päättyy painokkaaseen mutta – sanaan! Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

Jos unohdamme Kristuksen, katseemme harhailee ja ajaudumme kateuteen ja katkeruuteen.

Kääntyköön siis katseemme Kristukseen, joka luopui omastaan, kärsi ja kuoli puolestamme johdattaakseen meidät iankaikkiseen elämään!

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Matt. 11:28-29