Miltäs se kuulosti? Ryönänjokiset, joiden kanssa tätä messua on valmisteltu, tuumasivat, että tutulta kuulostaa. Juhliin tai vaikka kylän yhteiseen tapahtumaan saattaa tulla paljon vähemmän väkeä kuin on odotettu. Esimerkiksi lakkiaisiin tulee yleensä ihan mukavasti vieraita, mutta jos järjestääkin seurat, niin ei oikein tiedä monelleko keittäisi kahvia. Jokaisella on tietysti omat kiireensä ja menonsa, eikä kaikkeen ehdi mukaan. Vieraiden määrä kertoo aika paljon siitä miten tärkeänä juhlaa pidetään.
Entäpä sitten nuo kutsusta kieltäytymisen syyt? Eivätkö nekin kuulosta tutulta? Ainakin maanviljelijät tietävät, että välillä on tosi kiireistä aikaa pelloilla tai jos on juuri hankkinut karjaa tai uuden traktorin, kesämökin tai vaikka moottoripyörän, niin eihän sitä nyt millään malta lähteä minnekään. Usein on myös helpompaa jäädä itse pois juhlasta kuin tuoda puoliso tai lapset tai anoppi tai omat kesävieraat mukanaan. Välillä myös kaipaa yhteistä aikaa omien läheisten kesken tai ihan omaa aikaa.
Samantapaisia syitä löytyy 5. Mooseksenkirjasta. Naimisiin meno tai pellon osto olivat päteviä syitä jäädä pois sodasta, koska siellähän saattaisi mennä henki ja sitten joku toinen ottaisikin tämän kaatuneen kihlatun vaimokseen tai nauttisi hänen hankkimansa tilan antimista. Miltähän isännästä on tuntunut, kun kutsutut suhtautuvat juhlakutsuun kuin sotaan ja kaikki muu tuntuu olevan juhlia tärkeämpää.
Miltähän sinusta tuntuisi, jos järjestäisit vaikka grillijuhlat ja näkisit paljon vaivaa, ostaisit, leipoisit, kokkaisit ja koristelisit, siivoisit ja laittaisit pihan kauniiksi ja sitten alkaisi kännykkä piipata ja viestiä tulla. Sori, en pääse, tuli vieraita. Yksi on menossa mattopyykille, toinen kalaan ja kuka minnekin. Mitä tehdä kaikelle ruualle ja pois pyyhkäistylle juhlamielelle? Vieraathan sen juhlan tekevät, eikä tyhjä koti, jossa kaikki on valmiina.
Jeesus kertoo tämän vertauksen suurista pidosta ollessaan aterialla erään fariseuksen kodissa. Hän kehottaa jo alun perin kutsumaan pitoihin köyhät, sokeat ja rammat. Jeesus tietää, että rikkaat ja hyvämaineiset mielellään juhlivat ja ruokailevat keskenään, toistensa luona vuorotellen. Jeesus kyllä aterioi halveksittujen seurassa ja häntä siitä kovasti moitittiin. Nyt Jeesus pöytäpuheessaan kehottaa uskonnollisia johtomiehiä toimimaan samoin. Kun teet hyvää jollekin, jolta et odota saavasi vastapalvelusta, niin silloin toimit Jumalan valtakunnan asialla ja Jumala kyllä palkitsee sinut. Kuulemamme vertaus on Jeesuksen vastaus erään pöytävieraan kommenttiin: Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.
En tiedä halusiko tuo vieras vain kuulostaa hurskaalta ja sanoa jotain viisasta. Ehkä hänellä oli todellinen kaipuu jonnekin kaukaiseen ja ylevään, vaikeasti tavoitettavaan Jumalan valtakuntaan. Miten onnellisia ovatkaan he, jotka sinne kelpuutetaan.
Vertaus osoittaa, ettei vieras ollut oikein ymmärtänyt Jumalan valtakunnan pitojen luonnetta. Autuaita eivät suinkaan ole he, jotka katsotaan kutsun arvoisiksi, vaan he, jotka eivät torju kutsua. Ihmisille ei ole annettu aihetta vihastua, miksei Jumala kutsu minua, miksen minä kelpaa. Jumala sen sijaan suuttuu siitä, ettei hänen tuhlaileva armonsa ja rakkautensa kelpaa. Hän ei suostu juhlimaan yksinään. Hän käskee palvelijaansa kutsumaan köyhiä, taluttamaan juhliinsa sokeita, kantamaan kadulla kerjääviä halvaantuneita pitopöydän ääreen. Kun vielä on tilaa, on mentävä kylien kujille ja puiston penkeille, eikä saa lannistua estelyistä. Isäntä ei välitä tuomisista, juhlavaatteista tai siitä osaavatko vieraat käyttäytyä hienosti. Kaikki juhliin yleensä kuuluva hienostelu on menettänyt täysin merkityksensä. Sen sijaan Jumalalla on palava halu saada jakaa hyvyyttään ja rakkauttaan mahdollisimman monelle. Heitä, joilla tuntuu menevän hyvin ja jotka haluavat itse suunnitella ja hallita elämäänsä, tämä ei kiinnosta. Mutta he, jotka tuntevat omat puutteensa ja kaipaavat syvempää sisältöä elämäänsä, antavat palvelijan viedä itsensä juhliin.
Jeesus sanoo ”eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Hän ei väkisin tuupi Jumalan luo heitä, joille riittää ajallinen onni ja menestys. Sen sijaan hän tuli johdattamaan Jumalan yhteyteen heidät, joille armo kelpaa – jotka tuntevat omat puutteensa, jopa oman mahdottomuutensa. Hän vakuuttaa tänäänkin ehtoollispöydässä: Kaikki on valmiina.
Mihin meitä sitten oikein kutsutaan? Tänään meidät on kutsuttu tähän jumalanpalvelukseen ja saamme kutsun pitopöytään anteeksiantamuksen aterialle. Ryönänjokiset ovat ahkerasti kutsuneet väkeä. Minä olisin paljon helpommin antanut periksi ja ajatellut, että ihmisillä on varmaan lomareissuja tai peltokiireitä, hyvä kun saadaan kolehdin kantajat ja tekstin lukijat. Sen sijaan vastuuryhmällä oli näky yhteisestä juhlasta, jossa on paljon palvelijoita ja jota saamme isolla joukolla toteuttaa. Näinhän sen tulee olla ja sillä tavoin on päivän aihetta eletty todeksi. Olen siitä iloinen ja kiitollinen.
Joukossamme on myös heitä, joiden läheinen on haudattu tänä viikonvaihteena. Joskus kukkatervehdysten tai addressien yhteydessä sanotaan: ”Kaunis on kuunnella kutsua Luojan, nukkua pois, kun jo uupunut on.”
Toki meille kaikille kerran koittaa kutsu iankaikkisuuteen ja sitä ennen joka sunnuntai kellot kutsuvat meitä jumalanpalvelukseen, mutta sittenkin päivän aiheessa on kyse vielä jostain muusta.
Messun aluksi kuulimme laulun Jumalan kutsusta. Vihollinen vääristää tuota kutsua valehtelemalla, että usko kahlitsee meitä ja vie elämästä ilon ja että pitäisi olla joku pyhimys tai superihminen, että kelpaisi Jumalan joukkoihin. Ei, vaan Jumala kutsuukin meitä vapauteen ja iloon, luottamaan hänen armoonsa ja siihen, että sovinto on tehty ristinpuulla. Kaikki on tehty valmiiksi. Kaikkia tuhlaajalapsia, joiden sydän on vieraantunut Jumalasta, pitojen isäntä itse juoksee vastaan ja sulkee syliinsä. Meitä kutsutaan kuulemaan kuinka Jumala kaipaa yhteyttä meihin ja puhuu sydämellemme. Meitä kutsutaan elämään kastettamme todeksi, turvaamaan Jumalaan, eikä omiin tekoihin, suunnitelmiin ja aikaansaannoksiin. Arkipuuhienkin keskellä voi rukoilla ja tehdä työtään Jumalan kunniaksi. Täällä kirkossa Jumala ruokkii meitä ja saamme nauttia hänen hyvyyttään, levätä hänen läsnäolossaan valmiissa pidoissa. Täältä meidät lähetetään palvelemaan häntä iloiten, niin että Jumalan valtakunta saisi tulla todeksi meidän arjessamme.
Entä jos me näkisimme toiset ihmiset, myös heikot ja haavoittuneet, kirkosta vieraantuneet ja kunnon ihmisten porukoista pois sysätyt Kristuksen silmillä? Emme arvostelisi toisiamme ja katselisi nenän vartta pitkin, jos Kristus saa antaa meille tuota näkökykyä – Jos hänen tahtonsa saa tulla meille rakkaaksi. ”Menkää kiireesti ja tuokaa heidät minun luokseni pitoihin, taluttakaa, kantakaa, hoivatkaa ja auttakaa”. Ainakin rukouksessa voi ketä tahansa kantaa Jumalan eteen. Keitä ihmisiä Jumala haluaisi laskea erityisesti sinun sydämellesi? Se voi olla oma lähipiiri, oma kylä, lähetyskenttä, kehitysmaat, vankila, sairasvuoteet, mitä tahansa – tärkeää on kuunnella Jumalan kutsua. Hän ei kutsu meitä itsekkääseen elämään, niin että vain oma pelastus ja oma hyvinvointi kiinnostaa, vaan hän kutsuu meidät jakamaan hänen tuhlailevaa hyvyyttään, rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Kun Kristus itse saa Pyhän Hengen kautta toimia meissä, niin huomaamme olevamme pidoissa, joissa tarjottava ei lopu ja jossa on vielä paljon tilaa.
Jumalan hyvyydestä ja pelastusteoista kiitollisina nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.