Evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen suurista pidoista tai juhlista. Minkälaisissa pidoissa olet ollut? Onko sinulle jäänyt mieleen, jokin sellainen juhla, jossa olit todella onnellinen? Ehkä eilen sellaisia vietettiin eri kodeissa valmistumisien johdosta. Mikä siinä mahtoi olla se tekijä mikä sai sinut onnelliseksi? Me suomalaiset emme yleensä osaa juhlia. Se johtuu siitä, että olemme aika sulkeutuneita. Ilo ja onnellisuus kuitenkin tulee yhteisen elämän jakamisesta – ei sulkeutumisesta vaan avautumisesta. Se tulee konkreettisesti ruuan jakamisesta ystävien kanssa. Mutta myös avoimuudesta ystävien välillä. Ystäviltä ei tarvitse suojautua, heihin voi luottaa. Mutta harvoin suomalaisilla on paljon läheisiä ystäviä. Toki ihmiset ovat tässä erilaisia. Hyvässä juhlassa saa olla vapaasti aito oma itsensä. Tällainen juhla on se, juhla johon Jumala sinut on kutsunut. Siitä kertoo Jeesuksen vertaus.
Kertomus suurista pidoista on Jeesuksen esittämä ver-taus Jumalan valtakunnasta. Juutalaisen ajattelun mukaan Jumalan valtakunnassa aikojen lopulla hurskaat pääsevät Messiaan kanssa suuriin pitoihin – messiaaniselle aterialle. Vertauksessa pidoista oli tulossa katastrofi, sellainen mitä jotkut kutsutuista halusivat häiritä ja pilata.
Evankeliumin tapahtumapaikka on fariseusten johtomiehen kotona. Siellä järjestettiin jumalanpalveluksen jälkeen ateria, johon taitavana ja kiistanalaisena opettajana tunnettu Jeesuskin oli kutsuttu. Sitä en tiedä kuinka arvokkaasti hänet vastaanotettiin. Luukas (7:36-50) tietää tapauksesta, jossa kaikki tervetulorituaalit jäivät tekemättä: jalkojen pesu, tervehdyssuudelma, öljyä hiuksille. Ehkä hänet tässä kuitenkin otettiin arvovieraana vastaan. Ehkä hänet tässä ohjattiin arvokkaalle paikalle isännän viereen tai sitten ei – osoitettiin hänen paikkansa jonnekin kauemmas. Kaikki tällaiset pienet muodolliset seikat olivat jokaisen hyvin tuntemaa kieltä. Ne olivat asioita, joita luettiin, joista tehtiin päätelmiä.
Jeesusta tarkkailtiin huolellisesti, Hänen eleensä, tekonsa ja puheensa punnittiin. Häntä myös testattiin. Se oli aivan tavallista. Sillä tavoin toimittiin kaikkien vähänkään vieraampien ihmisten kanssa. Haluttiin tietää, kuka hän on ja mitä hän oikein edustaa. Kyllä sitä Suomessakin tapahtuu. Kun morsian tai sulhanen tuodaan ensikertaa näytille tms.
Jeesuksen vertaus on vastaus hänelle esitettyyn tokaisuun: ”Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.” Tokaisu oli koepallo, jolla haluttiin tietää, mitä hän ajattelee Jumalan valtakunnasta. Mihin suuntaan hän keskustelua vie.
Sen sijaan, että Jeesus vastasi tavanomaisesti, hän esitti vertauksen pohdittavaksi: Vertauksen suurista pidoista, kutsumisista ja kieltäytymisistä. Jeesuksen vertauksen mukaan ne hurskaat lain noudattajat eivät näyttäneet ollenkaan sellaisilta, jotka sinne halusivat.
Ehkä olet joskus kummastellut, mitä ihmeellistä siinä oli, kun vertauksen kolme ihmistä kieltäytyi tulemasta juhlaan. Heillä oli syynsä. Ei se kai niin suuri ongelma ollut? Kun kertomusta tarkastelee lähemmin, niin asia selviää.
Vertauksen kuulijoille Jeesuksen esimerkit olivat selviä. Nuo kolme kieltäytyjää tekivät tarkoituksella vahinkoa kutsujalle. He halusivat pilata hänen juhlansa. He olivat niitä fariseuksia, jotka eivät itse halunneet mennä Jumalan valtakuntaan eivätkä olisi päästäneet sinne muitakaan. Jumalan kansaan kuuluvina heidät oli kutsuttu, mutta kun Jeesus tuli hakemaan heitä juhlaan, he kieltäytyivät.
Kun suuret pidot järjestetään, kutsu on kaksivaiheinen. Juhlaa edeltävänä päivänä palvelija kiertää taloja esittämässä kutsun ja ottaa tiedon osallistujista: keitä sinne tulee. Puhelimiahan ei ollut. Tämän tiedon perusteella osattiin valmistaa ruokaa riittävä määrä. Tiedettiin, teurastetaanko yksi kaksi vai kolme lammasta, paljonko varataan viiniä juhlaa varten. Viini ja liha olivat tärkeimmät tarjottavat ruokalajit, juuri ne tekivät juhlasta juhlan. Liha oli harvinaista herkkua arkipöydässä. Kun kaikki oli valmista, palvelija meni kertomaan niihin taloihin, jotka olivat myöntyneet kutsuun, että nyt voi tulla.
Näissä juhlissa ongelmaksi tuleekin se, että kun viedään kutsu saapua paikalle, vieraat yksi toisensa jälkeen kieltäytyivät tulemasta. Yhtäkkiä olikin tullut muka jokin muutos.
Ensimmäinen osti pellon ja meni katsomaan sitä. Toinen osti viisi härkäparia ja meni niitä koettamaan. Verukkeet olivat kömpelöitä. Kolmannen kieltäytyjän jälkeen palvelija ei enää kuuntele loukkauksia isäntäänsä kohtaan. Hän palaa kotiin kertomaan tilanteen. Tämä oli suunniteltu ja järjestetty juttu.
Kun Lähi-idässä kuumassa ilmanalassa ostetaan pelto, se ei tapahdu hetkessä. Kauppaa käydään puoli vuotta tai koko vuosi. Ostaja on tutkinut tarkoin maata, tuottaako se hyvin satoa, onko se pengerretty, onko se aurinkoon päin. Ennen ostopäätöstä, hän on selvittänyt pellosta kaiken. Sama asia härkäparien kanssa. Niitäkään ei osteta sokkona postimyyntiluettelosta. Siinä vaiheessa, kun kauppoja tehdään, ostaja on jo koetellut niitä huolellisesti. Hänen ei enää tarvitse niitä koetella, koska hän tietää, mitä on ostanut. Tuollaisessa tilanteessa he olisivat olleet vapaita tulemaan juhlaan. Kolmas mies on avioitunut. Hän ei edes pyydä anteeksi poisjäämistään. Eikö hän ensimmäisen kutsun yhteydessä tiennyt sanoa, että ei pääse. Tosiasiassa he kaikki valehtelivat ja esittivät tekosyyn, josta kaikki myös tiesivät heidän tarkoituksella loukkaavan pitojen isäntää. Tärkeämmältä näyttää se, että he voivat julkisesti kieltäytyä ja saattaa pitojen isäntä huonoon valoon.
Kysymys on siis vertauksesta. Kutsusta Jumalan valtakuntaan, jonne arvovieraat fariseukset, saddukeukset ja lainopettajat eivät halunneetkaan tulla, kun Jeesus tuli pyytämään aterialle. Mitä sitten tapahtuu? Sen sijaan, että isäntä alkaa kostotoimenpiteet, hän laajentaa kutsun alaa. Hän laajentaa siihen osaan yhteiskuntaa, joka on ollut halveksittu, joita pidettiin epäkelpoina ja syntisinä. He ottavat kutsun vastaan suurena armon ja arvon osoituksena.
Mutta vielä ei ollut talo täysi. Isäntä antoi palvelijalle ohjeen lähteä kaupungin ulkopuolelle maantielle etsimään ihmisiä ja vaatimaan heitä juhlaan mukaan.
Tätä vaatimista on tulkittu toisinaan väärin. Se ei ole pakkokäännyttämistä. Kutsuja on sillä tavoin psykologisesti viisas, että tietää, miten vieraat ja tuntemattomat ihmiset suhtautuvat tällaiseen kutsuun. Heille täytyy osoittaa riittävän vahvasti, että he ovat aidosti kutsuttuja rikkaan isännän juhlaan. Jumalan kutsu koskee heitäkin. Tässä kohtaa vertauksen on nähty avautuvan jo pakanakansojen puoleen.
Mitä vertaus meille sanoo tänään? Se riippuu myös siitä, keitä me tässä vertauksessa olemme. Olemmeko niitä ylimielisiä, joille Jeesuksen esittämä kutsu ei kelpaa, vai olemmeko niitä köyhiä jotka arkaillen tulevat. Olemmeko niitä, jotka ovat olleet Jumalasta kaukana emmekä voi uskoa, että kutsu koskisi myös meitä.
Jumala kutsuu meitä suureen iloon – sellaiseen juhlaan jossa tulemme nähdyksi ja vastaanotetuksi niin lämpimällä tavalla, että sydämemme sulaa. Meidän on vaikea uskoa, että meille on järjestetty tällainen juhla, koska Jumala rakastaa meitä. Juhla on pelastettujen kiitosateria. Sinun nimellesi on pöytä varattuna ja katettuna parhaalle paikalle. Karitsa on teurastettu ja viini on laadukkainta mitä saa. Juhlat ovat alkaneet jo täällä. Jumala näkee ja tuntee sinut. Hän haluaa antaa sinulle parasta: iankaikkisen elämän, synnit anteeksi ja osallisuuden katoamattomasta perinnöstä. Se tapahtuu ehtoollisella ja kerran taivaassa suuressa juhlassa. Sinut on kutsuttu. Sinutkin joka arkailet, joka pidät itseäsi mahdottomana juhlaan. Vain ylpeät jäävät pois, sillä he eivät halua tulla.
* * *
Saarna on tehty kiireessä ja siksi ammentaa suoraan Kenneth E. Baileyn kirjasta: Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin: vertaus suurista pidoista 325-337