Juhlapöytä on katettu, kutsu herkkujen äärelle ja ystävien iloisen puheensorinan keskelle, on esitetty. Tällaisen mielikuvan Jeesus tarjoaa meille kertoessaan Jumalan valtakunnasta ja meidän kristittyjen yhdessäolosta. Meillä istutaan saman pöydän äärellä, nautitaan yhdessä samojen tarjoiluastioiden maukkaista mahdollisuuksista ja kohdataan vierustoverit ja vastapäätäkin istuvat ystävinä.
Joskus saattaa kuitenkin kiusaus yllättää? Ehkä haluaisimmekin piirrellä tuon mielikuvan reunoja vähän toisenlaisiksi? Toisinaan meille taitaisi sopia paremmin, että yhden ja yhteisen pöydän sijasta olisi useampia kattauksia ja riittävän kaukana toisistaan olevia pöytäseurueita? Ja voisiko atrioiden sisältöjäkin vähän säätää – ei kai kaikille tarvitsisi tarjoilla koko menyytä? Eikö joillekin riittäisi vähän suppeampi herkkuvalikoima – tokko ihan kaikki olisivat kokonaisen juhla-aterian arvoisia?
Tällaisine mietteinemme taidamme löytää itsemme tuon Antin kertoman vertauksen alkupuolelta. Kaikenlaisia verukkeita kaikki meistä vuorollaan keksivät, kun Jumalan avara armo alkaa epäilyttää, ärsyttääkin. Mitä siitä nyt tulee, jos Jumalan valtakunnan täysi jäsenyys ja kaikki täydet herkkulautaset ovat kaikkien saatavilla? Tarjolla ja saatavilla ilman mitään ehtoja, vailla kontrollia tai edes lupausta kilvoittelun onnistumisesta. Vuorosanat vaihtelevat vuosisadoista toiseen, mutta samaa karsastusta avaralle armolle ja kaikille avoinna olevalle ruokapöydälle tunnistan aina välillä itsessäni ja kanssakristityissäni. Ymmärrettävää sinänsä; kyllähän Jumalan ehtoja asettelematon armo huikaisee, se ravistelee meitä järjestyksen ihmisiä. Onko Jumalan avoin ruokapöytä liian villi ajatus meille?
Jeesus on opetuksessaan kuitenkin ehdoton. Uskon, elämäntavan tai ihonvärin mukaisia erillisiä tarjoilupöytiä ei järjestetä. On yksi Jumala, yksi yhteinen pöytä ja kaikkien ihmisten samanarvoiset istumapaikat.
Tuntuu melkein siltä, että pöydän ympärillä ei ole edes seiniä, turvalukoin varustettuja eteisauloja eikä ovimiehiä varmistamassa kelvollisuuttamme. On vain avoin pöytä ja tervetulotoivotus! Ne riittävät.
Ja vertauksen voima vaan kasvaa, kun kertomus etenee. Juhlapöytään kutsutaan kaikenlaisia tuntemattomia, rupusakkia ja elämän valtaväyliltä syrjäytyneitä. He saavat henkilökohtaisen kutsun ja samalla he saavat myös ihmisarvonsa. He tulevat näkyviksi, tunnistetuiksi, yhteiseen joukkoon kutsutuiksi ja tervetulleeksi toivotetuiksi.
Tätä on kristittynä eläminen – iloa yhteisestä pöydästä, jossa herkkuja tarjoillaan kaikille.
Millainen sitten on Jumalan ruokapöydän ruokalista?
Minä löydän sieltä armon, mitä mikään häpeä, keskeneräisyys eikä syyllisyys turhenna.
Löydän anteeksiannon, joka lohduttaa juuri silloin, kun aioin juuttua menneeseen ja unohdin uuden aloittamisen mahdollisuuden. Löydän kutsun yhteyteen, jossa erilaiset kuuluvat samaan joukkoon. Silloin häpeän halvaannuttamat tai rikkomusten sitomat kutsutaan yksinäisyytensä vankiloista kohtaamisen iloon. Ja jälleen kristinuskon ydinviesti raikuu: tervetuloa! Tervetuloa kaikkien herkkujen äärelle, kaikesta huolimatta tai juuri siksi.
Ystävät, tämä juhlamenyy on voimaa ja vitamiinia meille, jotta jaksamme käyttää sen myös menolippuumme. Kulkea tästä juhlasta sinne, missä armollisuus on unohtunut, ihmisarvo poljettu tai luottamus ihmisten keskinäiseen rakkauteen on rikkoontunut. Juhlapöytämme ruokkii meitä ja sen ravinnon saamme suloisesti sisäistää itsellemme. Mutta Jumalan ruokapöydän salaisuus on siinä, että se avaa asenteemme, ovemme ja kukkaromme. Se suuntaa olemisemme askeleet sinne, missä nälkä, häpeä, pilkkakirveet tai hylkääminen ovat ottaneet ylivallan.
Kaikkea tätä on lähellä ja kaukana. Ihan vierellä ja tosi kaukana. Jumalan juhlapöydän vitamiini rohkaisee meidät ylittämään rajoja ja kaikenlaisia muureja.
Jumalan herkkupöytä on yksi ja yhteinen. Tähän juhlapöytään kutsutut ja tässä ruokapöydässä ruokitut jakavat kokemansa eteenpäin: Jumalan ruokapöydästä ja kristittyjen kokoontumista leviää eteenpäin vapauden, ilon ja luottamuksen tuoksu!
*
Lähetysjuhlilla Messukeskuksessa. Pappisvihkimys ja lähettien siunaaminen