Tämän pyhän teema kiteytyy kahteen sanaan: ilo ja kaipaus. Seurakunta juhlii riemuiten Herran ylösnousemusta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt edeltä valmistamaan sijaa meille.
Miten voi iloita jos yhtä aikaa kaipaa?
Muistan, miten kuusivuotiaana olin ensimmäisen kerran yökylässä kaverin luona. Se oli jännittävää ja kivaa. Tunsin itseni isoksi tytöksi, kun olin ilman vanhempia yökylässä. Kun tuli nukkumaanmenon aika, minulle tuli ihan kauhea koti-ikävä. Säntäsin yön selkään kotia kohti.
Varmaan Jeesuskin kaipasi kotiin, taivaaseen Isän luo. Sinne, missä kaikki on hyvin. Olihan Jeesus nähnyt kärsimyksen ja pahuuden, jota maailmassa on.
Jeesuksen kaipaus ei ollut kuitenkaan itsekästä kaipausta. Sellaista, jossa ihminen välittää vain oman kaipauksensa täyttymisestä. Jeesuksen kaipaus Isän luo ei estänyt Häntä toimimasta muiden hyväksi. Päinvastoin, Jeesuksen kaikki sanat ja toiminta tähtäsivät siihen, että jokainen eksynyt löytäisi tien takaisin taivaan Isän luo. Poislähdöstään puhuessaan Jeesus lohdutti opetuslapsia kertomalla, että Hän menee Isän luo edeltä. Jeesus lupasi valmistaa kaiken niin, että me muut voimme tulla perässä.
Meidän kaipauksemme on toista maata kuin Jeesuksen. Siitä todistavat vaikkapa suomalaiset tangot ja rakkauslaulut. Pidän monenlaisesta musiikista, mutta monesti ihmettelen, miten naiiveja ja itsekkäitä sanoitukset ovat. Tärkeintä itsekkäälle luonnollemme on oma kaipaus ja sen täyttyminen. Ei pelkästään lauluissa, vaan tosielämässä lähimmäinen, kumppani, ihana elämä, kaikki ne ovat olemassa vain minun tarpeitani varten. Monet mainokset vahvistavat itsekkyyttämme ja iso osa mediasta ruokkii valhetta. Valhetta, jonka mukaan olen kaiken sen arvoinen, juuri minulla on oikeus saada täyttymys kaipauksessani, nauttia ja toteuttaa itseäni muista välittämättä. Synnin vääristämä kolmiyhteys kuuluu näin: Minä, minä, minä.
Meille syötetään niin paljon valhetta, että totuutta on vaikea nähdä. Eksymme väärille teille etsiessämme täyttymystä asioista, jotka pettävät ja jättävät sisimmän tyhjäksi. Kaipauksessaan pettyneelle ja harhateillä ryvettyneelle ihmiselle Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Jeesus itse asettuu tieksi meille. Kristityt ovat Herran tien kulkijoita (Ap.t.9:”). Herra ravitsee meitä itsellään, jotta me jaksamme jatkaa matkaa kohti kaipauksen täyttymistä. Joka pyhä ehtoollisessa uhraamme kiitosuhrin Hänen kauttaan, Hänen kanssaan ja Hänessä. Jeesus on ruoka ja juoma, joka antaa elämän.
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Onneksi kyse ei ole meidän kyvyistämme tai kykenemättömyydestämme. Saamme vapahduksen itsekeskeisyydestämme. Roomalaiskirjeessä (14:7-9) sanotaan: ”Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.”
Rakas lähimmäiseni, joka kipuilet oman elämäsi tärkeiden kysymysten ja kaipausten äärellä. Ei ole olemassa mitään meille liian vaikeaa tietä Jumalan luokse. Usko ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraan riittää.
Kun toimitan hautaan siunaamisia, tunnen itseni pieneksi. Kun näen omaisten kasvoilla surun ja kyyneleet, omassa kurkussanikin tuntuu karhealta. Itselläni ei ole mitään lohduttavia sanoja heille. Mutta minä saan välittää heille Jumalan lupaukset. Ilman niitä olisin turhaan hautajaisissa. Mutta minulla on välitettävänä kaikkein kallein aarre sureville omaisille. Jumalan lupaukset kantavat tässä elämässä ja läpi kuoleman uuteen elämään.
Ihminen ei pysty aina lupauksiaan pitämään, mutta Jumala pitää jokaisen lupauksensa. Tämän totuuden voimme lukea Raamatusta ja muistella ihmiskunnan historiaa. Ei ole tullut uutta kaiken tuhoavaa vedenpaisumusta, Jeesus ei jäänyt hautaan makaamaan, Kristus ei jättänyt meitä orvoiksi, vaan lähetti Puolustajan, Pyhän Hengen keskellemme.
Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille annetut lupaukset ovat täyttyneet. Meille annetut lupaukset tulevat myös täyttymään. Jumala on luvannut, että jokainen joka uskoo Jeesukseen ja kastetaan, pelastuu (Mark.16:16). Jumala on luvannut että onnellisia ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen (Matt.5:4). Se, joka tuntee Jeesuksen, tuntee Jumalan (Joh.14:7). Herra lupaa suojella omiaan nimensä voimalla (Joh.17:11).
Pääsiäisen riemu on keskellämme. Kuolema on voitettu eikä mikään voi erottaa meitä Herrastamme. Jeesuksella oli kaipaus toisenlaisesta maailmasta, Jumalan valtakunnan murtautumisesta meidän keskellemme. Kaiken vajavuuden ja rikkinäisyyden keskellä meillä saa olla sama kaipaus: Jumalan valtakunnan lopullinen toteutuminen. Koti-ikävä.
Jeesus ei lamaantunut kaipauksessaan. Saakoon koti-ikävä meidätkin liikkeelle; rukoilemaan Jumalan valtakunnan toteutumista keskellämme. Ja toimimaan kaikin tavoin sen puolesta! Pikkutyttönä sännätessäni yökylästä kotia kohti äidin ja isän turvalliseen syliin, matkaa oli vain muutama sata metriä. Nyt en tiedä matkan määrää, mutta päämäärä on selvä. Kotimatkalla tässä ollaan – yhdessä teidän kanssanne.