1. Vasara ja nauloja koko rahalla
Miten asuinsija rakennetaan? Tai koti? Tai talo, josta tässä Jeesuksen jäähyväispuheeseen sisältyvässä vertauskuvassa alun perin puhutaan? Paikasta iankaikkisuuden tuolla puolen, paikast, josta useimmiten kai puhumme taivaana, siitä Jeesus nyt puhuu talona. Talona jossa on monta huonetta, siis asuinsijaa.
Talon rakentaminen on vaivalloista puuhaa. Niin olen ainakin ymmärtänyt. Itse olen välttynyt taloprojekteilta, mutta niiltä jotka ovat näitä hankkeita läpi vieneet, olen kuullut että kyseessä on useimmiten haastava hanke.
Haastava niin rakentajalle, kuin hänen läheisilleen ja parisuhteelleen. Siinä oppii kuulemma olemaan huolissaan monesta sellaisesta asiasta, josta ei aiemmin tajunnut huolta kantaa. Tuliko eristettyä kylppäri kunnolla, mitenkä katto, ikkunoiden tiiviys, perustukset, paloturvallisuus ynnä muut sadat pienet yksityiskohdat. Tuliko työ tehtyä kunnolla? Vielä kun se työ on tehty useimmiten niin kuin mainoksistakin tutussa Leevi and the leavingsin laulussa lauletaan: ”Vasara ja nauloja, koko rahalla…” Kun johonkin laittaa voimavaransa ja useimmiten kaikki rahansa, toki sen projektin onnistumisesta kantaa huolta.
2. Rakennusmies Jeesus
Puhuessaan talon rakentamisesta, Jeesus todennäköisesti omasi sitä ensikäden tietoa, joka minulta puuttuu. Jeesus oli kasvatti-isänsä Joosefin tapaan ollut ammatiltaan, paitsi puuseppä, myös rakennusmies, koska noilla ammattinimikkeillä ei silloin ollut eroa. Puhuessaan Isänsä talosta, Jeesuksen mielessä ehkä olivat ne talot ja rakennukset joita hän oli Joosef-isänsä kanssa ollut rakentamassa, häneltä taitonsa oppien. Kuuden kilometrin
päässä Nasaretista oli Jeesuksen nuoruuden aikaan ollut rakenteilla suuri roomalaiskaupunki Sephoris ja sen rakennuksilla oli Joosef ja epäilemättä nuori Jeesuskin olleet taloja ja asuinsijoja rakentamassa.
Mutta nyt on Jeesuksen puheella toinen tarkoitus kuin rakennusopin jakaminen. Nyt on puheena Isä isolla I:llä ja talo, joka on toisenlainen kuin talot tässä maailmassa. On puhe Isän talosta ja siitä miten sinne päästään. Talosta ja tiestä joka johtaa talon luo.
Jeesus puhuu iankaikkisuudesta Isän Jumalan talona, jossa on huoneita kaikille niille jotka ovat sitä kohti matkalla. Joiden jalkojen alla rahisee se tie joka vie tämän talon porteille. Tästä Jeesus puhuu ystävilleen viimeisellä ateriallaan heidän kanssaan, jäähyväisaterialla. Sanoissa on siis hyvästijätön tuntua. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat aivan lähellä ja niiden myötä kaikki tulee muuttumaan. Iankaikkisuus tulee murtautumaan keskelle ajallista elämää ainutlaatuisella ja järisyttävällä tavalla. Ja vaikka Jeesuksen ystävät ymmärtävät siitä varsin vähän, heidän elämänsäkin on mullistumaisillaan, ainutlaatuisella ja järisyttävällä tavalla.
Jeesus on lähdössä pois, rakentamaan, niin kuin sanoo. Mutta ei kuitenkaan lopullisesti pois, vaan lupaa että kerran, sitten kun rakennus on valmis, hän hakee ystävänsä sitä katsomaan. Eikä vain katsomaan, vaan asumaan sinne, hänen kanssaan. Isän taloon. Isän kotiin.
Suuria sanoja, niin suuria, etteivät Jeesuksen ystävät niitä ymmärrä. No, silloin kun ei ymmärrä , pitää kysyä. Näin näyttää Tuomas ajattelevan ja kaikkien meidän ajan ja iäisyyden hämmentämien ihmisten puolesta esittää erinomaisen kysymyksen: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Minne sinä Jeesus siis menet? Ja miten me voisimme ikinä osata sinne, minne menet kun emme oikein edes ymmärrä mikä se paikka, sellainen Isän talo, oikein on? Mitä on iäisyys? Mitä on sitten kun aika täällä päättyy?
3. Hautajaisteksti
Tämä Jeesuksen talovertaus luetaan usein tänäkin päivänä ajan ja iäisyyden hämmentämille ihmisille. Se on nimittäin yksi luetuimpia Raamatun kohtia hautajaisissa. Niissä hetkissä, arkun äärellä, kuoleman, ajan ja iankaikkisuuden äärellä tämä teksti on epäilemättä oikealla paikallaan, sillä juuri niistä asioistahan se puhuu.
Ja tuskin missään muussa hetkessä osaamme yhtä hyvin samaistua tuohon Tuomaksen kysymykseen, kuin silloin kun arkun äärellä, elämän katoavaisuuden äärellä, kun itse kysymme samaa: mitä on iäisyys ja mikä on paras tie sinne käytäessä?
Tuomas sai vastauksen kysymykseensä. Sama vastaus on voimassa edelleen ja laadultaan sellainen jota meidän, niin kuin meitä edeltävien ja meidän jälkeemme tulevien sukupolvien on tärkeä se kuulla ja sen merkitystä miettiä. Mikä on paras tie iankaikkisuuden edessä? Jeesus vastaa Tuomakselle ja meille: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Jos etsit tietä taloon, kuka tuntisi sen paremmin kuin hän, joka on sen talon rakentaja? Jos kuolema arveluttaa ja pelottaa, kenen kanssa sen paremmin kohtaisi kuin Hänen, joka sanoo olevansa elämä? Jos miettii, niin kuin jokaisen tulisi miettiä, mikä on totuus iankaikkisuudesta, olisiko hyvä kuulla häntä, joka kerran sanoi itse olevansa totuus.
Kun Jeesus sanoi, että kerran koittaa hetki, jolloin hän tulee hakemaan ystävänsä Isänsä taloon, arkun äärellä tämä sana konkretisoituu tarkoittamaan hetkeä, jolloin aikamme täällä päättyy. Hetkeen joka jokaisen elävän ihmisen mieltä askarruttaa. Elämämme hetkistä kenties arvoituksellisimpaan. Hetkistä yksinäisimpään sanoo joku ja ehkä niinkin. Mutta niille, joille nämä erään talonrakentajan sanat ovat avautuneet, ei ehkä kuitenkaan aivan yksinäiseen hetkeen. Kolkosti sanomme joskus, että silloin tulee noutaja. Mutta Jeesuksen sanojen valossa ei siinäkään asiassa ole mitään kolkkoa tai kammottavaa. Sillä noutaja on meille tuttu ja me hänelle.
4. Asuinsija Isän kodissakin rakennettiin vasaralla ja nauloilla
Hän on se, joka kertoi ottavansa vastuulleen sen rakennusprojektin, jonka tarkoituksena oli luoda sinulle, minulle ja jokaiselle joka haluaa Jeesuksen ystävänä elää, asuinsija Isän talossa. Paikka taivaassa. Iankaikkisuus hänen luonaan.
Niin vaivalloisia kuin maalliset rakennusprojektit ovatkin, eivät ne toki ole mitään sen rinnalla, mihin hankkeeseen tämä rakennusmies ryhtyi. Eikä hän tehnyt työtä itselleen vaan toisille. Sinulle, minulle, kaikille jotka haluavat hänen viitoittamaa tietään seurata ajan ja iäisyyden asioissa.
Mutta se yhtäläisyys oli tällä rakennuksella maallisten talojen rakentamisen kanssa, että rakentajalle se maksoi kaiken. Ja että vasara ja naulat olivat tässäkin rakennusvälineinä. Puuta tosin ei tarvittu paljon. Yhteen ristiin vain.
Kun Jeesus kuoli ristillä, tämä rakennus ja sinun ja minun paikka siellä tulivat valmiiksi. Ja kun hän nousi kuolleista, niin kuin juuri pääsiäisenä muistimme, tie talolle tuli valmiiksi. Kaikki portit ja ovet avattiin. Ja sen tien me löydämme tätä rakennusmiestä, tätä ristin ja ylösnousemuksen Herraa seuraten, häneen turvaten. Hän on tie, totuus ja elämä. Se tie on totta. Siltä tieltä löytyy elämä. Ikuinen elämä.