4. adventtisunnuntai, Matteus 1:18-24, Sofia Marja-Leena Tuomenvirta

Sofia Marja-Leena Tuomenvirta
Malmin seurakunta/ Puistolan kirkko

Neljäskin adventtikynttilä on nyt syttynyt. Tämä kertoo meille sen, että Joulu on ihan kohta täällä. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa. Toisille se voi merkitä suurta iloa ja toiselle tässä vaiheessa jopa pientä ahdistusta. Itseni joudun taas tänäkin jouluna liittämään tähän ahdistuneiden joukkoon. Niin paljon olisi vielä tehtävää ja vain muutama päivä on enää aikaa. Aina sitä ajattelee, että ensi jouluna minä sitten ehdin sitä ja tätä, mutta aina se joulu saapuu hieman yllättäen. Mutta yllätyksiä täynnä oli myös se ensimmäinen Joulu Betlehemissä.

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle. Samalla tavalla kuin meillä alkaa Joulun valmistautumisen loppuhetket, samalla tavalla Marialla alkaa odottamisen loppuhetket. Vapahtajan äidin odotus ja kristitynkansa joulunodotus kuuluvat yhteen. Tämän neljännen adventtisunnuntain evankeliumiteksti vie meidät Matteuksen kirjoittaman Jouluevankeliumin äärelle. Matteus kuvaa joulun tapahtumia enemmänkin Josefin näkökulmasta, kun taas Luukkaan evankeliumin tapa kuvata ensimmäisen joulun tapahtumia on enemmän Marian näkökulma.

Joulun kertomuksissa minusta Josef on aina jäänyt vähän liian sivuun, liian vähälle huomiolle. Kuitenkin monella tavalla se, miten Joosef toimi ja millaisia päätöksiä hän teki, oli mielestäni aika ainutlaatuista.

Joka tapauksessa Josef oli joutunut aika hankalaan tilanteeseen. Hän ja Maria olivat kihloissa, mutta ennen kuin heidän avioliittonsa on vahvistettu käykin ilmi, että Maria odottaa lasta. Mooseksen lain mukaan aviorikkoja tulee antaa ilmi ja kivittää. Emme ihan tarkalleen tiedä sitä, oliko tällainen kivittämisrangaistus ihan jokapäiväisessä käytössä vielä tuohon aikaan. Toisaalta kyllä myöhemmin Jeesuskin kohtaa kansanjoukon, joka haluaa kivittää aviorikoksesta kiinni jääneen naisen, joten tästä voimme päätellä, että kyllä tuota julmaa kivittämisrangaistusta yhä vielä käytetiin. Josef oli lakia kunnioittava mies, siis hänelle Mooseksen laki oli Jumalan lakia ja kunnon juutalaisen tuli toimia tuon lain mukaan. Mutta kuitenkin Josef päätti toisin. Hän ei halunnut julkisesti kuuluttaa Marian häpeää ja vaatia Marialle julmaa rangaistusta, vaikka laki vaatikin Josefia toimimaan niin. Olihan hän se loukattu osapuoli.

Mutta lakiakin tärkeämpää Josefille oli inhimillisyys, armo ja armeliaisuus. Hän päätti purkaa avioliittosopimuksen hiljaisesti. Oliko Josefilla ehkä taustalla jopa sellainen ajatus, että Maria voisi sitten avioitua toisen kanssa, vauvan isän kanssa.

Josef siis päätti purkaa avioliittosopimuksensa Marian kanssa hiljaisesti saattamatta Mariaa julkiseen häpeään. Huomattavaa on minusta se, että evankeliumitekstimme mukaan tämä päätös syntyi Josefin mielessä jo ennen kuin hän kohtasi enkelin ja kuuli mistä oikein on kyse. Jo ilman enkelin viestiä Josef asetti armon lain kuuliaisuuden edelle. Jo ennen kuin tiesi mistä oikein on kysymys, Josef halusi toimia niin, että toisen ihmisen ihmisarvo ei tulisi poljettua.
Minusta tuntuu että Josef kasvatti Jeesuksenkin toimimaan tämän oman arvomaailmansa mukaan. Jeesus opetti oppilaitaan kunnioittamaan ihmistä, armahtamaan toisen tosiamme, auttamaan silloinkin kun laki vaati tuomitsemaan ja rankaisemaan. Itse näen nuo Jeesuksen opetusten juuret jo vahvasti olevan läsnä tässä Josefin käytöksessä ensimmäisen Joulun alla. Millainen isä – sellainen poika.

Me liitämme Jouluun usein kiireen. Joulukiire tuntuu olevan vahvasti läsnä myös ensimmäisen Joulun tapahtumissa. Nimittäin enkeleillä, noilla Jumalan sanansaattajilla, tuntui olevan kiirettä Jeesuksen syntymän ja odotuksen tiimoilla. Ensin enkeli kertoi Marialle, että hän odottaa lasta, nyt tässä tekstissämme enkeli vuorostaan ilmestyy Josefille ja rohkaisee häntä päätöksissään, Jouluyönä enkelit koko valtavalla joukolla laulavat Jumalalle kunniaa ja vähän myöhemmin enkeli johdattaa Josefia unessa pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin. Joulukiire on siis oikeastaan perin Raamatullista, ainakin siis enkelillä.

Olet ehkä itsekin kokenut joskus sellaista, että kun olet kovasti miettinyt ja etsinyt ratkaisua johonkin itsellesi tärkeään asiaan, niin ratkaisu onkin löytynyt nukkuessa. Ihmisen aivot tuntuvat työskentelevän myös silloin, kun ruumis lepää. Näin Josefkin kohtasi enkelin viestin unensa aikana. Kuultuaan tuon enkelin rohkaisun ja kehotuksen ottaa Maria vaimokseen, Josef hylkää kokonaan ajatuksen avioliittosopimuksen purkamisesta.

En usko, että tämän kaiken ymmärtäminen ja hyväksyminen olivat Josefille ollenkaan helppoa. Mutta vahvasti hän luottaa Jumalan sanasaattajaan ja on valmis ottamaan vastaan tämän tehtävän ihan samoin kuin Mariakin aikaisemmin oli valmis enkelin vierailtua hänen luonaan ottamaan vastaan tehtävän Herran äitinä. Melkoisen rohkeita ihmisiä ovat nämä Maria ja Josef.

Evankeliumissamme Jeesukselle annatetaan kaksi nimeä. Enkeli kehoitta Josefia nimeämään poikansa Jeesukseksi, joka on kreikkalainen muoto Joosua nimestä. Tuo nimi tarkoittaa ”Herra on apu”

Profeetan ennustuksessa myös puhutaan nimestä ”Immanuel” joka tarkoittaa ” meidän kanssamme Jumala”. Vaikka tuota Immanuel nimeä ei Raamatussa Jeesuksesta pahemmin käytetäkään, on se kuitenkin ajatuksellisesti vahvasti läsnä.

Jeesus usein lupaa ”minä olen teidän kanssanne”. Matteuksen evankeliumi myös päättyy tuohon samaan lupaukseen, siihen meille tuttuun kaste- ja lähetyskäskyyn, jossa Jeesus lupaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”.
Jeesuksen nimet siis kuulisivat suomeksi käännettyä ” Herra on apu, meidän kanssamme Jumala”.

Tänä sunnuntaina päätyvät adventtisunnuntait. Nyt me saamme jo laskeutua Jouluun. Ulkoisista valmisteluista meidän tulee kääntyä sisäiseen valmisteluun, pohtimaan Joulun suurta sanomaa ja ihmettä kun Jumala tulee ihmiseksi elämään meidän kanssamme. Jumala, joka kulkee rinnallamme tätä elämää, on valtava lahja, niin suuri lahja, että sitä ei ihan yhdessä Joulussa pysty edes tajuamaan.

Saarna Puistolan ja Jakomäen kirkoissa 4. adventti 20.12.2015 1.vsk
Matteus 1:18–24