4. paastonajan sunnuntai, Joh.6:48-58, Anu Jokinen-Lunden

Anu Jokinen-Lunden
Sastamalan seurakunta

Anna leipää!

Sitä me huudamme, sillä ihminen elää leivästä.
Jumala, anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.

Ja anna meidän auttaa niitä, joilla ei ole tarpeeksi leipää, että annamme omastamme. Se ei ole meiltä pois, silloin kun on mistä antaa.

Sinun pitääkin auttaa, olla tukemassa ja auttamassa niitä, joilla ei ole, kun kerran sinulla on.

Anna meille leipää, kuuluu huuto! Kun maailmassa huudetaan leipää ja huutoon on vastattava.

Ihminen.

Nälkää ja janoa on useaa laatua.
Monen asian nälkää ja monen asian janoa.

Meillä on nälkää ja janoa!

Tämä elämä, sen kiire, velat, stressi, sairaudet, riidat ja kaiken tavoittelu. Se syö meitä, vie voimat ja kuluttaa loppuun.

Ihminen on kuin nälkään nääntymässä, voimaton, haluton, elämään kyllästynyt ja janoon tikahtumassa.

Siinä on ihminen, enää pelkkä tyhjä kuori.

Nälkä ja jano, ne ovat henkistä, ne ovat tyhjyyttä.

Maailman leipä on vaaleaa pullaleipää, jolla maailma lapsiaan ruokkii.

Vaikka maailman silmissä saisi puoli valtakuntaa, vaikka naapurin mielestä asiasi olisivat paremmin kuin voisi toivoa, vaikka pankkitili pullottaisi ja maineesi kiiltäisi, mutta silti on nälkä ja jano.

Ihminen ei elä pelkästä leivästä, maailman leivästä eikä kaupan pitkosta. Vatsa on täynnä ja sydän huutaa… yksinäisyyttä ja rakkautta.

Vaikka leipää olisi riittämiin, se ei ravitsekaan sitä, mitä on nälkä.

Vaikka juomaa olisi, sielu on korppua.

Maailman leipä ei ravitse sitä nälkää, joka on sielullasi.

Jeesus sanoo sinulle: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan.

Sitä leipää ja janojuomaa sinä olet tullut messuun syömään ja juomaan.

Ja mitä tarjoilu on?

Ei ole pitopöytää, ei edes pientä aamiaistarjoilua.

Ei ole päivällistä katettuna, vaikka ehtoollisesta puhutaan.

Ja silti luvataan, ettei enää koskaan ole nälissään eikä koskaan ole janoissaan.

Tarjoilu on kuin täydelliset päivälliset.

Kutsut on lähetetty jo ajat päivää sitten, monille kymmeniä vuosia sitten, joillekin viitisentoista vuotta sitten, jollekin pienimmille viime sunnuntaina.

Jokainen on kutsuttu nimeltä syömään ja juomaan, nimeltä on kutsuttu, ristimänimeltä.

Näillä päivällisillä on tarjolla montaa lajia leipää ja juomaa, joista nälkä ja jano saavat itselleen, laantuvat hiljalleen ja sitten auttamatta yltyvät kun päivälliset ovat ohi. Oikein sielu huutaa ravintoa, kaipaa ruokaa ja juomaa. Kotona saa vähän ottaa välipalaa, tankata ennen seuraavaa päivällishetkeä.

Kotona voit vaikka lukea suurta kokkikirjaa, uudelta puolelta tai vanhalta puolelta. Voit laulella ruokalauluja, tänäänkin ruokalaulu numero– ­on sopiva kotona hyräiltäväksi. Voit katsella tv.stä toisten yhteisiä päivällishetkiä, olla ikään kuin niissä mukana mauissa ja tuoksuissa. Suoria nettilähetyksiäkin näytetään joiltakin päivällisiltä.

Päivällisillä on tarjolla montaa makupalaa.

On aluksi päivän aiheeseen johdattava laulu ja päivällisaiheeseen johdattava rukous.

On päivälliset järjestävälle isännälle kiitosta.

Juhlapuheina kuullaan itse isännän neuvoja ja ohjeita.

Isäntä kertoo, miten hän on suunnitellut nämä päivälliset, miten hän on itse tehnyt leivän valmiiksi, miten hän on itse tehnyt janojuoman valmiiksi.

Hän on meitä vieraitaan ajatellut jo ennen kuin me tiesimme tulevammekaan näille päivällisille. Ennen kuin me olimme syntyneetkään!

Hän on meitä vieraitaan rakastanut jo ennen kuin me tiesimme olevamme tänne päivällisille niin kutsutut ja odotetut. Olisi se ollut suru, jos emme olisi lähteneet syömään ja juomaan.

Ja päivällishetken edetessä me saamme yhdessä iloita toistemme seurasta, saamme yhdessä rukoilla omien asioidemme puolesta kaikki yhdessä ja yhteisten asioiden puolesta kaikki yhdessä.

Kaikki asiamme saamme jättää isännän haltuun. Tiedämme, että me teemme itse parhaamme ja isäntämme hoitaa loput! Onpa isäntä!

Tämän päivällishetken jälkeenkin hän lupaa katsoa eteemme ja katsoa peräämme, hoitaa elämäämme, niin arkiasioissa kuin elämän päätyttyä ei jätä meitä vaan lupaa hoitaa asiaamme kuin omaansa niin, että kuolemankin jälkeen saamme olla yhdessä isännän kanssa päivällisillä.

Varsinainen ruokailu on syöminen ja juominen.

Leipä ja viini.

Isäntä sanoo, että se on hänen ruumiinsa, joka annetaan meidän puolestamme.

Isäntä sanoo, että se on hänen verensä, joka vuodatetaan meidän puolestamme, syntien anteeksiantamiseksi.

Leipä ja viini, jota syötyään ja juotuaan, ei enää koskaan ole nälissään eikä janoissaan.

Tämä vaatii lujaa uskoa.

Tämä päivällispöytä ei tavallinen puinen puoliympyrä, josta tarjoillaan vaaleaa leipää ja pieni tilkka punaviiniä.

Tämä päivällispöytä on Jumalan lasten yhteinen uskon pyhä ateria, jossa olemme yhtä. Olemme yhdessä osallisia Jeesuksen pelastustyössä.

Olemme ehtoollispöydässä Jeesuksen ristin juurella, missä saamme antaa hänelle kaikki meitä painavat synnit, ahdistukset ja tappiot. Kaiken sen, mikä painaa ja tuntuu pitävän meidät erossa Jumalasta ja tuntuu sanovan meille, ettei Jumala huoli.

Sano hyvä ihminen silloin Jeesukselle: Anna minulle sitä leipää!

Ja Jeesus sanoo sinulle: Tulkaa minun luokseni, kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ja ehtoollisella sinulle sanotaan: Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis sinun edestäsi annettu ja Herramme Jeesuksen Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu.

Ja sinä saat uskoa ne omalle kohdallesi.

Ja kun sinä olet saanut uskossa maistaa taivaan autuutta, kun sinun sielusi on pelastettu ja sinulla on iankaikkisen elämän toivo sydämessäsi.

Niitä ei vie sinulta kukaan koskaan ja sinä saat olla Jumalalle kelpaava, autuas!

Ei sinun enää tarvitse maistaa maailman jokaista setsuuria eikä maustelimppua, ei sinua enää kiinnosta maistaa kaikkea sitä leipää mitä maailma tarjoaa. Ei sinulla ole enää sellainen nälkä, johon maailman leipä auttaa.

Mutta sitä leipää ja sitä janojuomaa, mitä Herramme Jeesus Kristus sinulle tarjoaa isäntänä messussa, sitä leipää sinä haluat lisää, sitä päivällistä sinä haluat nauttia yhä uudelleen.

Emme me etsi Jeesusta saadaksemme maallista leipää ja tullaksemme siitä kylläisiksi.

Me tulemme messuun, koska me uskomme, että Jeesus elämän leipä.

Se leipä pitää taivaan tiellä.

Rukoilemme:

Taivaallinen isä,
anna jokapäiväistä leipää kaikille, sillä elää.
Anna elämän leipää, sillä siitä elää iankaikkisesti.
Aamen.