Päivän evankeliumi, jonka kuulimme, on kokonaisuudessaan Jeesuksen rukousta. Evankeliumissa Jeesus ei siis tee mitään – ei paranna sairaita, ei tee ruokkimisihmettä, ei riitele fariseusten kanssa, eikä opeta mitään. Hän rukoilee. Evankeliumissa ei ole siis kovin voimakkaita jännitteitä tai latautunutta tunnelmaa. Mutta tämä on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen kohta.
Kun Jeesus rukoilee, se on hieman erilainen tilanne, kuin se, missä me rukoilemme. Kysymys on oikeastaan Jumalan sisäisestä tapahtumasta; Kolmiyhteisen Jumalan persoonien välisestä rakkaudellisesta vuorovaikutuksesta. Toki tuossa tilanteessa se on ollut poikkeuksellista – Jumalan Poika Jeesus oli maailmassa eikä vielä kirkkaudessa, mutta oli palaamassa sinne. Silti, kun Jumalan Poika keskustelee Isän kanssa, koko maailmankaikkeus sykkii. Tässä kuuluu maailmankaikkeuden sydämenlyönnit.
Rukouksessa Jeesus keskustelee Isänsä kanssa ja opetuslapset saavat osallistua hetken tähän erikoislaatuiseen tilanteeseen. Kysymys on rukouksesta, johon meitä kutsutaan mukaan. Olemme kuin sisällä Andrei Rublevin ikonissa Kolminaisuus, missä enkelihahmoiset Kolminaisuuden persoonat Isä ja Poika ja Pyhä Henki keskustelevat sopusoinnussa keskenään pöydän kolmella syrjällä – ja yksi pöydän sivuista on avoimena meille, jotta me voisimme tulla osaksi tuota Jumalan rakastavaa elämää.
(kuva)
Tilanne, jossa tämä rukuous pidetään on heidän viimeinen yhteinen iltansa. Jeesuksen opetustoiminta on päättynyt. Uusia oppitunteja ei enää pidetä. Kolmevuotinen täsmäkoulutus apostoliksi on tullut valmiiksi ja on heidän päätösjuhlansa aika. Päätösjuhlassa Jeesus pesi heidän jalkansa, he myös nauttivat viimeisen yhteisen ateria jonka yhteydessä Jeesus asetti ehtoollisen. Jeesus on pitänyt valmistuneille puheen ja loppurukouksen. ja vain hetki tämän rukouksen jälkeen Jeesus pidätetään ja hän antaa henkensä koko maailman syntien tähden.
Jeesus kertaa päätösrukouksessaan tehtävänsä. Isä on valinnut maailmasta ihmisiä ja antanut heidät Pojalle. Poika on opettanut heidät tuntemaan Jumalan tavalla, jota ei ole koskaan maailmanhistoriassa aikaisemmin opittu tuntemaan. Oppilaiden onkin siksi tärkeää ymmärtää, että kaikki mitä he ovat nähneet ja kuulleet Jeesuksen seurassa on tullut suoraan totuuden ja valon lähteestä. Se ei ole vain jotakin etäistä heijastumaa, vaan puhtain ja väärentämättömin silmäys Jumalan salattuun sisimpään. Koskaan aikaisemmin näkymä ei ole ollut niin esteetön. Kun Mooses parhaimpana hetkenään näki Jumalasta vain selkäpuolen ja oppi tuntemaan Jumalan salatun nimen. Jeesuksessa Jumalan kasvot tulevat näkyviin.
Ja Golgatan pimentyneessä päivässä Jumalan sydän kirjaimellisesti halkeaa rakkaudesta.
Millä tavalla päivän evankeliumi voi meitä auttaa tänään? Se käy ainakin selville, että Jeesus rukoilee jatkuvasti puolestamme. Taivaan kirkkauteen astunut Jeesus rukoilee seurakuntansa puolesta. Hän sanoo sen tänään hyvin selkeästi. ”Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut…” Maailman puolesta hän ei rukoile, vaan omiensa puolesta. Äkkiseltään tämä tuntuu erikoiselta. Tästä voisi joku nostaa metelin. ”Ei tällainen käy. Kyllä Jeesuksen on rukoiltava koko maailman puolesta. Ainakin hänen Jeesuksnsa rukoilee maailman puolesta.” Mutta evankeliumi sanoo yksiselitteisesti. Jeesus rukoilee omiensa puolesta. Maailman puolesta hän ei rukoile. – Tämä on tärkeä kohta sillä tässä avautuu samalla kristityille valtava tehtävä. Meidän tehtävämme on viedä evankeliumin valoa pimeään maailmaan ja kutsua ihmisiä Jumalan rakkauden piiriin, sisälle siihen rukoukseen joka jo on olemassa Kolmiyhteisessä Jumalassa, missä Jeesus rukoilee omiensa puolesta.
Miksi hän ei rukoile maailman puolesta? Jumala on rakastanut maailmaa ja Jeesus antoi henkensä sen puolesta. Ei hän tietenkään ole välinpitämätön. Mutta hän rukoilee vain omiensa puolesta. On eri asia olla maailmassa ja Jumalan valtakunnassa. On olemassa raja – ne jotka ovat hänen omansa ja joiden puolesta Jeesus rukoilee ja ne jotka ovat maailmassa, joiden puolesta Jeesus ei rukoile. Mutta ovi on avoinna Jumalan valtakuntaan, sille joka kaipaa Jumalan rakkautta.
Paljastaako tämä jotakin rukouksen luonteesta? Jeesuksen rukous koskee sitä, joka on otettu liittoon hänen kanssaan. Joka jakaa yhteisen elämän hänen kanssaan. Rukouksessa hän ruokkii meitä kaiken aikaa. Rukouksessa me olemme erityisiä hänelle. Hän tuntee meidät nimeltä. Hän rakastaa ja hoivaa meitä.
Huomaatko, että sana kristitty saa voimakkaamman merkityksen. He ovat Jumalan omat, joiden puolesta Jeesus rukoilee. Jeesuksen rukous on jotakin sellaista mikä tapahtuu Jumalassa – Kolmiyhteisen Jumalan persoonien välisessä vuorovaikutuksessa, johon meidät kristityt uskovat on vedetty sisälle mukaan. Jeesuksen rukouksessa olemme sisällä jumalallista elämää. Se on jotakin tälle maailmalle vierasta.
Jeesuksen rukous on rukous, jonka hän rukoilee Isän luona, rukous jonka Pyhä Henki meissä tunnistaa ja vastaa siihen. Tätä rukousta ja vuorovaikutusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen välillä tapahtuu kaiken aikaa. Surina vaan käy jokaisen teidän sydämessänne, kun Pyhä Henki kehrää siellä kissanpojan tavoin, kun Jeesuksen rukous silittää sitä. Meidän rukouksemme on liittymistä tähän jo olemassaolevaan rukoukseen.
Tämän ei silti pitäisi tehdä meistä ylpeitä tai ylimielisiä toisia kohtaan. Se ei ole meille kutsu välinpitämättömyyteen ja itseriittoisuuteen. Se on kutsu suureen iloon, mutta se on myös kutsu tehtävään – jotta opettaisimme ihmisiä tunnistamaan Jumalan kasvot Jeesuksen kasvoissa. Jotta he tulisivat myös sisälle Jumalan katoamattoman elämän valtakuntaan.
On siis olemassa jotakin mikä tapahtuu vain omien kesken. Jeesuksn erityinen rukous omiensa puolesta on sellainen. Ehtoollinen samoin on jotakin sellaista, mikä ei ole auki maailmalle – se on uskovien ateria. Sitä vietetään vain omien kesken. Siinä Jumala koskettaa meitä erityisellä tavalla.
Me vietämme sitä tänään tietoisena myös siitä, että riemuitseva seurakunta on yhtä kanssamme. Edeltävät sukupolvet – Jeesuksen rukouksessa eläneet ja kuolleet Harjavaltalaiset – he ovat siirtyneet esirukoilijoiden joukkoon, rukoilevat puolestamme Jeesuksen rinnalla. He varhaiset esi-isät ja äidit joita emme koskaan oppineet tuntemaan. Ne rakkaat, jotka itse olemme saatelleet hautausmaalle. Tänään me kaikki olemme yhtä ja kiitämme pelastajaamme, Herraamme ja Vapahtajaamme.