Mitä ikinä te pyydätte, sen te saatte. Näin pelkistettynä me helposti kuulemme ja ymmärrämme Jeesuksen sanat ja joudumme saman tien syviin vesiin. Eikö jokainen rukoilija kohta huomaa, että kaikkiin rukouksiin ei vastata ehkä koskaan tai vastaus on jotain aivan muuta kuin mitä pyysimme. Tämä on elämän realiteetti: pyynnöistämme ja toiveistamme huolimatta koemme vastoinkäymisiä. Kun kuulemme toisten saamista rukousvastauksista, epäilemme silloin helposti oman uskomme aitoutta ja rukouksemme vilpittömyyttä. Epäilymme kohteeksi saattaa joutua myös itse Jumala.
Jeesus kuitenkin rohkaisee meitä rukoilemaan. Sen hän tekee monin tavoin ja evankeliumit sisältävät tästä arvokkaita opetuksia. Vuorisaarnassaan Jeesus varoittaa rukoilemasta tekopyhien tavoin. Rukous ei ole mikään ihmisten edessä tapahtuva suoritus eikä rukoilijan tarvitse olla monisanainen tullakseen kuulluksi. Rukoilijan on etsittävä hiljaisuutta Jumalan edessä, sillä Jumala näkee senkin, mikä on salassa. Koko elämämme, kaikki kohtaamisemme, tulisi tapahtua rukouksen hengessä.
Jeesus kehottaa luottamaan Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. Rukous on jokaisen oikeus ja mahdollisuus. Kun opetuslapset epätietoisina kysyivät, miten tulisi rukoilla, Jeesus opetti Isä Meidän-rukouksen. Siihen rukoukseen sisältyy kaikki oleellinen. Matteuksen evankeliumissa ovat myös Jeesuksen sanat: ”Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.” (Mt. 21:22) ja Markuksella: ”Mitä ikinä rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän.” (Mk. 11:24). Luukkaan mukaan Jeesus sanoo: ”Pyytäkää niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” (Lk.11:9-10). Näin Jeesus vakuuttaa, että Jumala kuulee jokaisen rukouksen, jokaisen huokauksenkin.
Näiden sanojen valossa me silti kysymme, vastataanko rukouksiimme. Vastataanko minulle, kun hädässäni ja ahdistuksessani rukoilen apua ja johdatusta elämäni kipeydessä, huolien ja voimattomuuden keskellä. Olen monta kertaa kuullut selitettävän, että Jumala kyllä vastaa, ehkä eri tavoin kun odotamme, mutta aina parhaaksemme. Mikä sitten on parhaaksemme? Onko elämänkuvani ja –hallintani jollain tavoin laadukkaampaa tai jalostuneempaa, jos koen menetyksiä, sairautta tai vastoinkäymisiä? Jossain määrin varmasti onkin niin, että tällaiset kokemukset antavat elämään syvyyttä, jota ei muulla tavoin voisi kokea ja ymmärtää. Silloin näistä elämän varjoista voi tulla myös elämää kantava voima, jolloin ymmärtää toisen ihmisen hädän ja ahdistuksen. Mutta elämästä voi tulla myös varovaista ja epävarmaa, jolloin unelmat ja toiveet unohtuvat ja arjesta tulee lähes yksinomaan selviytymistaistelua. Myös rukous hiipuu. Mitä sanottavaa Jeesuksella olisi tällaiselle ihmiselle, sinulle tai minulle? Mitä tarkoittaa Jumalan siunaus, jota pyydämme ja jonka tänäänkin vielä vastaanotamme?
Jeesus kehottaa meitä luottamaan Jumalaan huolten ja ahdistustenkin keskellä. Me emme voi monestikaan vaikuttaa elämämme kulkuun, mutta voimme pyytää Jumalan rauhaa ja läsnäoloa elämämme rikkinäisyyteen ja kipeyteen. Siunatessaan meitä Jumala ottaa meidät sydämelleen ja kantaa meitä. Kärsimyksen keskelläkin hän on lähempänä kuin aavistamme. Hän on meissä. Hänen armonsa ja hyvyytensä ympäröi meidät. Tätä vakuutusta me tarvitsemme yhä uudestaan silloin, kun epätoivo valtaa mielemme ja näemme edessämme pelkkiä mahdottomuuksia.
Palataksemme tämän päivän evankeliumiin Jeesus ei sittenkään sano, että pyytäkää mitä tahansa, sen te saatte. Hän sanoo: Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Sen, mitä rukouksessa pyydämme, täytyy olla sopusoinnussa sen kanssa, mikä on Jeesuksen ja Jumalan tahto. Emme voi siis pyytää sellaista, mitä Jeesus ei
edustaisi tai allekirjoittaisi. Voisiko hän luvata seuraajilleen helpon elämän, terveyden, yltäkylläisesti rahaa ja huolettomuutta. Kun rukoilen itselleni jotain, joudun kysymään, onko se lopulta minun parhaakseni. Näinkö minusta tulisi onnellinen? Jumala on ennen kaikkea armon ja rakkauden Jumala. Hänen anteeksiantonsa on käsittämätön. Voisivatko
Jeesuksen sanat siis kuulua myös näin: Mitä ikinä te anteeksi pyydätte, sen te myös anteeksi saatte.
Jeesus on esikuvamme myös rukouksessa. Suurimman ahdistuksen keskellä hän rukoilee: ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” . (Lk. 22: 42). Jeesus tunnusti, että Jumalan tahto on hänen omaa tahtoaan suurempi. Tämän rukouksen hengessä me Isä Meidän- rukouksessa sanomme: Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Silloin jätämme elämämme Jumalan käsiin ja uskomme, että hän on meidän puolellammeja tahtoo parastamme. Joskus ymmärrämme vasta myöhemmin kaiken tarkoituksen, joskus taas jäämme vastausta vaille. Jeesus varustaa seuraajiaan, sinua ja minua, sanoen: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”