5. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 16:23-33, Satu Valkonen

Satu Valkonen
Savonlinnan seurakunta

”Minä en kyllä usko Jumalaan, ei hän ole koskaan vastannut minun rukouksiini. Eipä Jumala ole minua koskaan elämässä auttanut.” ”Enpähän ole saanut lottovoittoa vaikka kuinka olen rukoillut.” Tällaisia lausumia olen silloin tällöin saanut kuulla. Rippikoulussa kun puhumme Jumalasta, tulee usein ilmi että meidän käsityksemme Jumalasta ovat hyvin konkreettisia. Monet toivoisivat Jumalan olevan jonkinlainen toivomusautomaatti, joka täyttää heti jokaisen toiveen jonka esitämme. Ja sitten kun näin ei tapahdukaan, emme usko että hän on ollenkaan olemassa.

Minä olen aina uskonut rukouksen voimaan. Pienestä tytöstä asti olen rukoillut iltarukoukseni ja olen myös elämässäni voimak-kaasti kokenut kuinka rukoukset ja esirukoukset vaikuttavat. Viikko sitten olin ainoan elossaolevan isovanhempani, Toivo-papan 90-vuotisjuhlilla. Kun kysyin papaltani pitkän iän salaisuutta, hän vastasi: Jumalan pelko. Vastaus ei sinänsä ollut yllättävä. Tiesin kyllä että usko Jumalaan on pappani elämän perusta ja kantava voima. Olinhan jo pienenä tyttönä Toivo-papan kanssa monet hengelliset laulut laulanut ja hän opetti minut pienestä asti turvaamaan Taivaalliseen Isään. Tiedän myös että hän on paljon rukoillut puolestani.

Jumalan pelko, josta vanhassa raamatun käännöksessä puhutaan tarkoittaa Jumalan kunnioittamista. Sitä että Jumala on ykkösenä elämässä. Tiedän tämän olevan totta Toivopapan elämässä. Pappani on elämässään kokenut raskaitakin vaiheita. Hän menetti sodassa nuoremman veljensä ja meinasi itsekin kuolla. Veljen kuolema pysäytti hänet. Pappa tiesi että rintamalla kaatunut veli uskoi Jumalaan. Pappani itse ei vielä tuolloin uskonasioista perustanut. Mutta veljen kuoltua hän ajatteli kauhuissaan että entä jos hän olisikin kaatunut rintamalla. Minne hän olisi kuolemansa jälkeen joutunut.. Jumala puhutteli pappaani vahvasti tuon tapahtuman kautta ja pappa teki uskonratkaisun.

Myöhemmin pappani menetti yllättäen vanhimman lapsensa, minun isäni, tämän ollessa vain 34-vuotias. Tuo suru oli niin suuri et-tä luulen että ellei pappa olisi uskonut siihen, että Jumala ei tee koskaan virheitä, hän ei olisi jaksanut jatkaa elämää eteenpäin.

Pappani jos kuka on elämässään rukoillut paljon, sen tiedän. Silti hänen elämäänsä tuli raskaitakin menetyksiä ja hän koki vaikeita vaiheita. Kuitenkaan pappa ei menettänyt uskoaan rakastavaan Ju-malaan. Kun kysyin häneltä syntymäpäivillä minkä virren hän tahtoisi laulaa, hän vastasi ”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta”. Tuossa virressä on kuvattu koko ihmisen elämä iloineen ja suruineen. Virren sanomassa loistaa vahva luottamus Jumalan armoon ja rakkauteen kaikkien vaiheiden keskellä.

Jumala on rakkaus. Hän tahtoo meille hyvää. Aina me itse emme tiedä mikä meille on parhaaksi, ja saatamme rukouksessa pyytää asioita, jotka olisivat meille vahingoksi. Jumala ei aina anna meil-le sitä mitä me pyydämme. Hän kuulee kyllä kaikki rukouksem-me ja vastaa jokaiseen niistä. Jumalan vastauksia voi verrata liikennevaloihin. Joskus Jumala vastaa vihreällä valolla ja saamme sen mitä pyydämme. Joskus hän näyttää punaista valoa, kieltävää vastausta. Oranssi valo tarkoittaa: odota, vastaus viipyy jonkun aikaa.

Miksi Jumala sitten tarvitsee rukouksiamme? Eikö hän voisi toimia ilman että anomme ja pyydämme häneltä asioita? Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään ja hän tahtoo olla vuorovaikutuksessa luomiinsa ihmisiin. Hän toivoo että käännymme hänen puoleensa, kerromme hänelle asioitamme, ilojamme ja surujamme.

Tämän sunnuntain raamatuntekstit puhuvat vahvasti rukouksen voimasta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille! Tähän asti ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin saatte ja teidän ilonne on täydellinen.”

Mitä sitten tarkoittaa Jeesuksen nimessä pyytäminen? Onko se sitä että rukouksen loppuun liitetään sanat Jeesuksen nimessä. Ei, vaan kysymys on siitä, että kun olemme vahvasti kiinni Kristuksessa ja hänen Henkensä vaikuttaa meissä, silloin me tahdomme samoja asioita kuin Jumala. Silloin myös rukoilemme hänen tahtonsa ja nimensä mukaisesti. Tässä meillä jokaisella on varmasti opettele-mista.. Että oppisimme rukoilemaan Jumalan tahdon mukaisia rukouksia. Jos emme ole varmoja mikä Jumalan tahto on jossakin asiassa, voimme rukoilla: tapahtukoon sinun tahtosi.

Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä: ”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella.” Jumalalle, maailmankaikkeuden Luojalle ei mikään ole mahdotonta! Hän tahtoo käyttää meitä armonsa ja rakkautensa kanavina tässä maailmassa.

Joku onkin sanonut, että Jumalalla ei ole maailmassa muita käsiä, kuin meidän kätemme, ei muita suita, kuin meidän suumme, ei muita korvia kuin meidän korvamme. Kun me annamme itsemme ja koko elämämme Jumalan käyttöön, saamme iloita ja ihmetellä sitä mitä Jumala tekee kauttamme. Todellinen yltäkylläinen ja rikas elämä löytyy vain Jumalan yhteydessä. Monet ajattelevat uskovan elämän olevan tylsää ja yksitoikkoista, mutta minä väitän että on suuri seikkailu tehdä elämänmatkaa Vapahtajan kanssa.

Jumala tahtoo meidän elävän täysipainoista elämää. Hän tahtoo meille hyvää. Jumala on kiinnostunut myös maallisista tarpeistamme ja hyvinvoinnistamme. Siksi raamatussa kehotetaan: ”Anokaa, niin teille annetaan. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen. Heittäkää kaikki murheenne hänen kan-nettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” Jumala on rakastava Isämme, ei hän anna meille kiveä jos pyydämme leipää tai skorpionia kun pyydämme kalaa, sanotaan raamatussa myös. Miksi meidän on niin vaikeaa uskoa siihen, että Jumalalla on todella hyvä tahto meitä jokaista kohtaan?

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon”. Jumalalla on tulevaisuus ja toivo juuri sinulle, oletpa tällä hetkellä minkälaisessa elämänti-lanteessa tahansa. Minua itseäni on vaikeina hetkinä rohkaissut Jeesuksen sanat: ”maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” Ei Jeesus luvannut omilleen, että nämä säästyisivät elämässään kaikilta vaikeuksilta ja ahdistuksilta, mutta hän lupasi olla heidän kanssaan.

Jumala on suurempi kuin mikään pimeys tai vaikeus. Hän voi muuttaa kuolemankin elämäksi. Tämän hän osoitti ylösnousemuksellaan. Raamatussa luvataan että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat” Jumala voi kääntää vaikeutemmekin siunaukseksi kun uskomme ja luotamme häneen. Kuinka lohduttavaa on myös se, että silloin kun emme itse osaa tai jaksa rukoilla, Jeesus itse rukoilee puolestamme. Tälläkin hetkellä Vapahtajamme istuu Taivaallisen Isän oikealla puolella ja rukoilee sinun ja minun puolesta. Valtava asia!