Facebookissa on Iltarukous-ryhmä, jonka on perustanut Pellosta lähtöisin oleva Satu Kreivi-Palosaari. Eilen tämä oululainen pastori julkaisi ryhmässä tällaisen rukouksen.
Kiitos Jumala kaikesta siitä äitiydestä,
joka on saanut toteutua ja siitä äitiydestä,
joka etsii tapaansa toteutua.
Anna äitien olla juuri niin ihania, raivostuttavia,
liikuttavia ja pelokkaita ja tavallisia äitejä kuin he ovat.
Kiitos, että äitiys ei synny vain synnyttämällä.
Että rakkaus lapseen saadaan lahjaksi. Aina.
Auta äitiä, joka on epäonnistunut.
Auta lasta, jonka on vaikea rakastaa äitiään.
Kutsu esiin hoivaa ja välittämistä,
kaikista meistä. Ihmisistä. Amen
Äitienpäivä on ihana ja kipeä päivä. Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita niiden perheiden kunniaksi, jotka eivät ole saaneet lasta. Minulla kävi perjantai-iltana arvovieraita, Pellossa asuvat vanhempani ja Aavasaksalla asuva tätini piipahtivat meillä oltuamme ensin yhdessä kuuntelmassa tyttäreni pianoesitystä Aino-salissa. Annoin kahveilla äidilleni äitienpäiväkahvia ja äitienpäiväkortin. Halusin antaa Kaisa-musterillekin jonkun lahjan. Kaivoin lahjalaatikkoa ja löysin sieltä Psalmilaulu-CD:n. Hän tuli iloiseksi saamastaan lahjasta.
Tätini on upea esimerkki siitä, miten nainen voi elää täyttä elämää, vaikkei perustakaan perhettä. Hän on niitä ihmisiä, joiden perhe on paljon suurempi kuin ydinperhe. Hän on koko suuren suvun keskushenkilö, joka saa kutsun juhliin silloinkin, kun paikalle kutsutaan vain lähisuku. Hän kuuluu kaikkien perheiden lähisukuun. Hän muistaa syntymäpäivät ja ylioppilasjuhlat. Hän tietää ensimmäisenä vauvauutiset. Hän on kiinnostunut suvun kuulumisista ja hän on kaikille rakas ja tärkeä.
Kokonainen elämä ei tarkoita sitä, että sen pitäisi mennä tietyn muotin mukaan. Raamatussa on paljon esimerkkejä siitä, että ihmiset elivät onnellista elämää, vaikka heillä ei ollutkaan perhettä. Paavali oli jopa sitä mieltä, että on parempi elää naimattomana ja keskittyä enemmän Jumalan ja toisten ihmisten palvelemiseen. Anna-Mari Kaskinen kirjoitti eilen Facebookissa hienon tervehdyksen niille, jotka ovat olleet hengellisiä tai henkisiä äitejä rohkaisullaan.
Hyvää äitienpäivää kaikille teille,
jotka olette katsoneet katseella, joka kohottaa, ei latista,
puhuneet sanoilla, jotka rohkaisevat, eivät nujerra,
ojentaneet käden, joka silittää eikä lyö,
avanneet polkuja pelosta ja häpeästä
kohti luottamusta ja valoa.
Sillä äitiys on enemmän kuin biologiaa
Äitiys on suuri sydän,
sydän joka ei tunne rajoja,
sydän joka murtuu myötätunnosta ja rakkaudesta
mutta jaksaa toivoa, aina toivoa.
Rukoussunnuntai sopii hyvin äitienpäiväksi. ”Jaksaa toivoa, aina toivoa” on kuin suoraan päivän evankeliumitekstistä. Ihminen menee keskellä yötä pyytämään leipää ystävältään, joka ei jaksa kuunnella hänen hellittämätöntä pyytämistä. Raamatussa ei tuomita ihmistä, joka jankuttaa tarpeistaan Jumalalle, vaan Jeesus rohkaisee meitä pyytämään Jumalalta paljon. Jumala ei ole saita Jumala. Hänellä on kaikki maailmankaikkeuden varannot käytössään. Siksi meidän ei tarvitse ajatella, että Jumalalla ei olisi meille annettavaa. Hän voi täyttää tarpeemme paljon paremmin kuin kukaan ihminen.
Jotkut kristityt ovat sitä mieltä, ettei Jumalaa kannata vaivata omilla pienillä murheilla, kun maailmassa on niin paljon suurempia ongelmia. Se ei kuitenkaan ole raamatullista. Raamatussa Jumala kehottaa meitä pyytämään, jotta saisimme. Hän kehottaa meitä kolkuttamaan, jotta saisimme. Jos rukoilemme Jumalalta jotain asiaa ja saamme sen, ei se tarkoita, että se olisi joltain muulta pois. Meidän hyvinvointimme on Jumalalle tärkeä asia, minkä vuoksi hän mielellään kuuntelee toiveitamme ja tarpeitamme.
Ajatelkaapas miltä teistä tuntuisi äitinä tai isänä, jos lapsi olisi vaikka viikon nälkäisenä eikä kertoisi teille siitä mitään. En usko, että kukaan vanhempi kehuisi lasta siitä, miten hän oli hyvä tyttö tai kunnon poika, koska kärsi nälkää eikä pyytänyt apua. Sen sijaan vanhempi olisi tosi pettynyt ja surullinen siitä, ettei lapsi ole pyytänyt ruokaa pursuilevasta jääkaapista. Äitinä minulle tulisi tunne, että olen epäonnistunut vanhempana, jos lapseni ei uskaltaisi kertoa minulle toiveistaan, unelmistaan ja tarpeistaan. Miksi me sitten niin usein ajattelemme, ettei Jumala välitä meidän toiveistamme?
Ihmisten rakkaus on aina sangen keskeneräistä ja vaillinnaista, mutta Jumalan rakkaus on täydellistä. Siinä ei ole pisaraakaan kateutta ei itsekkyyttä eikä vääränlaista halua hallita, vaan Jumalan rakkaus on puhdasta ja hyvää.
Äitinä yritän kasvattaa lapsissani hyvää hedelmää. Sen vuoksi en aina anna heille heti sitä, mitä he pyytävät. Jos he saisivat kaiken heti, eivät he oppisi samalla tavalla arvostamaan saamiaan asioita. Viimeisimmällä Prisma-käynnillä poikani halusi ostaa Star Wars -elokuvia. Hänelle tuli vähän paha mieli sanoessani, etten osta DVD-levyjä ihan tavallisella kauppamatkalla. Ehdotin, että poika voi pyytää sitä synttäri- tai joululahjaksi tai kerätä rahat tekemällä jotain ylimääräisiä kotitöitä. Uskon, että vaivannäkö asian hyväksi kasvattaa lasta ja hänen luonnettaan.
Samalla tavalla Taivaallinen Isä kasvattaa meidän luonnettamme. Usein hän ei vastaa rukouksiimme kovinkaan nopeasti. Yksi syy voi olla siinä, että hän kasvattaa luonnettamme ja kärsivällisyyttämme. Toinen syy voi olla siinä, että emme aina ole riittävän sitkeitä rukouksessa. Tämän päivän tekstissähän Jeesus nostaa rukouksen esikuvaksi periksiantamattoman pyytäjän. Kolmas syy voi olla siinä, että aika ei ole vielä kypsä. Omassa elämässäni on olut paljon prosesseja, joissa rukousvastaus on viipynyt vuosikausia. Jumala ei anna lapsilleen mitään huonoja asioita, vaan hän antaa meille hyviä asioita oikealla hetkellä. Monet asiat, jotka tuntuvat ensin huonoilta, voivat muuttua Jumalan käsitelyssä siunauksiksi. Jumala rakentaa aivan kuin suurta mosaiikkiteosta, jossa jokaisella osalla on oma tarkoituksensa. Silloin, kun teos ei ole vielä valmis, osien tarkoitusta on välillä todella vaikea tajuta.
Jumalan rukousvastaukset voivat viipyä myös sen vuoksi, että hän ei yleesä hoida oireita vaan itse ongelmaa. Hän pyrkii ohjaamaan meitä niin, että emme pyytäisi hänen apuaan vain silloin, kun kaikki menee pieleen. Jumala ohjaa ihmisiä ottamaan vastuuta omasta elämästä. Sen vuoksi välillä voi tuntua siltä, että Jumala antaa lapsilleen käärmeen, kun tämä pyytää kalaa. Viimeistään taivaassa saamme kuitenkin huomata, että kaikissa Jumalan suunnitelmissa oli takana valtava rakkaus ja hyvyys.
Kelttiläinen rukous kertoo Jumalan rakkaudesta:
Niin kuin käsi on tehty pitelemään ja silmä katselemaan,
niin olet luonut minut iloitsemaan, Jumala.
Ota minut kanssasi löytämään iloa kaikkialta:
orvokin kauneudesta, leivosen laulusta, lapsen kasvoista,
äidin rakkaudesta, Jeesuksen puhtaudesta. Aamen.