Rakkaat kristityt. Tänään siunataan uusia lähettejä, jotka matkustavat viemään sanomaa Kristuksesta kaikkien kansojen kuultavaksi. Niinhän Herra itse on käskenyt tehdä. Mutta kannattaako lähetystyö? Meneekö evankeliumi eteenpäin, syntyykö uusia seurakuntia, kasvavatko kirkot? Suomessa tai ylipäätään pohjoisella pallonpuoliskolla ja länsimaissa saattaa syntyä mielikuva, että kirkot kutistuvat ja kristinusko olisi auringonlaskun aate. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Kristuksen kirkko kasvaa erityisesti Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Maailman kristittyjen väestöllinen painopiste on jo siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle. Täällä pohjoisessa kristityt vaikuttavat väsyneiltä ja pessimistisiltä, jopa uskossaan uupuneilta, toivossaan hiipuneilta ja rakkaudessaan kylmenneiltä.
Olin äskettäin Luterilaisen Maailmanliiton yleiskokouksessa Namibiassa. Kokoukseen osallistui ennennäkemätön määrä nimenomaan eteläisen maailman kristittyjä. Useimmat Luterilaisen Maailmanliiton jäsenkirkot sijaitsevat Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella ja ovat lähetyksestä syntyneet. Namibiaan saivat viisumeita sellaistenkin maiden kansalaiset, joille se on ollut vaikeaa edellisiin yleiskokouksiin Kanadassa ja Saksassa. Nyt nähtiin, että vaikka taloudellinen voima on edelleen pohjoisessa, hengellistä ja henkilöihin kiinnittyvää voimaa on etelässä.
Mutta miksi lähetystyötä tehdään ja miksi se kannattaa? Onko mieltä ihmisen lähteä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, näkemään vaivaa ja asettamaan itsensä jopa vaaraan? Onko järkeä uhrata inhimillisiä ponnisteluja jonkin heikon, hitaan ja vain vähitellen tuloksia tuottavan asian hyväksi? Ei kaiketi olisi, jos kyse olisi inhimillisistä panostuksista jonkin taloudellisen yrityksen tai inhimillisen valtakunnan luomista varten. Mutta lähetyksessä on kyse enemmästä: on kyse Jumalan omasta työstä. Jumala tekee työtä maailmassa juuri lähettämällä ja jopa itse lähtemällä.
Jumala on liikkeellä maailmaa kohti. Hänellä on hyvä tahto ihmiskuntaa kohtaan, ja hän kautta historian lähestyy ihmisiä monin eri tavoin. Jumala puhuu luomakunnassa ja ihmiskohtaloissa, hän puhuu Raamatussa profeettojensa välityksellä ja hän puhuu lopulta Pojassaan Jeesuksen Kristuksessa. Oikeastaan jo Jumalan luova työ maailmassa on hänen lähetystään. Jumala on suuntautunut maailmaa kohti, ei keskittynyt omaan olemiseensa pyhyydessään ja loistossaan, vaan sulasta rakkaudesta hän luo kauniin ja monimuotoisen maailmankaikkeuden. Hän pitää luomakunnastaan huolta antamalla sen toimia hienojen lakiensa mukaan, tuottamalla sille ravintoa ja pitämällä elämää yllä.
Jumala on näyttänyt lähetyksensä maailmalle oman kansansa kohtalossa; kutsumalla Abrahamin ja antamalla hänelle lupauksen perillisestä, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi, antamalla Mooseksen välityksellä pyhän lakinsa, lähettämällä profeetat, jotka ovat edeltä käsin ilmoittaneet hänen valittunsa olevan tulossa rauhanruhtinaana. Aikain täyttyessä hän on täyttänyt nämä lupaukset ja ennustukset lähettämällä Poikansa. Tällä tavoin Jumala on tullut näyttämään oman kirkkautensa. Hän on näyttänyt oman kirkkautensa siinä, että Poika suostuu kärsimään. Sillä tavoin Poika pyhittää itsensä uhriksi maailman syntien vuoksi. Hän antautuu kantamaan maailman syntien tuomion omassa ruumiissaan.
Poika suostuu kärsimykseen ja kuolemaan. Hän, vaikka on yhtä Isän kanssa, riisuutuu vallasta ja voimasta ja hyväksyy heikkouden. Hän, vaikka on yhdessä Isän kanssa ikuinen Jumala, jättää kuolemattomuuden ja suostuu kuolevaiseksi. Näin Jumala tekee tullessaan ihmiseksi. Jumalaan ei kuolemalla ole valtaa. Mutta kun Jumala syntyy ihmiseksi, hän tulee ihmisen rajoitusten alaiseksi. Hän näkee nälkää, tarvitsee lepoa, syö ruokaa ja saa haavoja – aivan kuten kuka tahansa ihminen. Ja hänet myös voidaan vangita, häntä voidaan piinata kiduttaa ja hänet voidaan surmata, naulita ristille ja tappaa. Hänet voidaan haudata.
Mutta Jumalan Poikana hauta ei häntä pidättele. Jumala herättää hänet kuolleista. Kuolleista ylösnoussut Poika lähettää opetuslapsensa. Hän lähettää kirkkonsa. Hän rukoilee Isää lähettämään kirkolle voimaksi Pyhän Hengen. Henki johdattaa, rohkaisee ja vahvistaa. Henki muistuttaa Jeesuksen sanoista. Näin koko kolmiyhteisellä Jumalalla on yksi yhteinen lähetys: Isä lähettää Pojan, Poika lähettää kirkkonsa ja rukoilee Isää lähettämään sille Pyhän Hengen. Tätä kolmiyhteisen Jumalan toimintaa kutsutaan nykyään teologiassa Jumalan lähetykseksi, missio dei. Jumalalla on lähetys, johon kirkko ottaa osaa.
Lähetys ei siis ole ihmisten keksimä touhu eikä ihmisten itse valitsema kirkollinen toimintamuoto. Se ei ole jokin erityinen harrastus, jonka jotkut muita hartaammat uskovat ottavat omakseen. Se on Jumalan omaa työtä, johon Kristuksen kirkko osallistuu Pyhän Hengen voimassa. Kun lähetys on Jumalan työtä, sen tuloksetkin ovat Jumalan Hengen vaikutusta. Ihminen ei voi synnyttää Kristukselle opetuslapsia. Sen tekee vain Jumala Henkensä voimalla. Henki voi synnyttää uskoa ja kuuliaisuutta. Mutta milloin se tapahtuu?
Sanaa on kylvetty vuosisatoja, jopa tuhansia. Vieläkään eivät kaikki silti ole tulleet Jumalalle kuuliaisiksi. Tämä saattaa herättää pettymystä ja kärsimättömyyttä. Kristuksen evankeliumin julistajaksi ryhtyvä, lähetystyöhön lähtevä, saattaa kokea turhautumista: jos Jumala kerran kutsuu työhönsä ja antaa työhön liittyviä lupauksia, miksi hän ei anna jo nähdä myös tuloksia? Milloin se tapahtuu? Milloin maailma kääntyy?
Emme voi tutkia Jumalan suunnitelmia. Arvailun sijasta tulee pysyä uskollisina ja jatkaa Kristuksesta todistamista sanoin ja teoin. Meidän tulee jatkaa sen osoittamista, että Jumala on hyvä ja että hänessä on maailman toivo. Onneksi työllämme on suuri tukija, nimittäin Herra Kristus itse. Hän rukoilee puolestamme. Hän rukoilee Isää paitsi sanan julistajien ja sanan tekijöiden puolesta, myös niiden puolesta, jotka sanan kuulevat ja jotka sanaa seuraavien tekojen koskettamina siihen uskovat.
Jeesus antaa yhden vastauksen siihen, milloin maailma uskoo: silloin, kun se ymmärtää Isän lähettäneen Pojan. Silloin, kun se näkee, että Jeesus ei ole vain yksi opettaja muiden joukossa, vaan että hän on Isän Jumalan lähettämä Pelastaja. Mutta tämän maailma näkee vasta, kun se huomaa Pojan opetuslasten olevan yhtä Herransa kanssa. Vasta, kun Kristuksen omat ovat yhtä hänen kanssaan ja keskenään, maailma voi uskoa heidän puhettaan. Vasta kun heidän tekonsa osoittavat, että heillä on rakkauden sanoma Jumalalta, voi maailma Jumalan asiamiehiä uskoa.
Jeesus kätkee suuren salaisuuden omiensa keskinäiseen yhteyteen. Sen on tarkoitus heijastaa sitä ykseyttä, joka vallitsee Isän ja Pojan välillä. Niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä, niin tulee myös Kristuksen omien olla yhtä. Silloin juuri heissä näkyy, että Poika on yhtä Isän kanssa. Silloin kolmiyhteisen Jumalan lähetys ilmenee ihmisten keskinäisessä yhteydessä. Pojan omien ykseys todistaa Jumalan ykseydestä. Silloin myös maailma ymmärtää ja uskoo. Me olemme yhdessä lähettämässä ja lähtemässä, sillä meillä on yhteinen tehtävä maailmassa Kristuksen todistajina. Siksi me nyt käymme yhdessä siunaamaan uusia lähettejä.