Kun muinaisessa antiikin Kreikassa haluttiin tietää jumalien tahto, mentiin niin kutsutun oraakkelin luo. Kuuluisa oli esimerkiksi Delfoin oraakkeli, joka välitti Apollon-jumalan vastaukset ihmisiä askarruttaneisiin kysymyksiin. Ehkä monet tämän päivänkin kreikkalaisista ja meistä muistakin eurooppalaisista toivoisivat, että olisi olemassa jumalan tahdon välittävä oraakkeli, jolta kysyä neuvoa ja joka kertoisi miten tulisi toimia vaikeiden eettisten ja talouspoliittisten valintojen edessä. On näennäisen helppoa kysyä «ναι» ή «όχι», ”kyllä vai ei”? Harva tuntuu kuitenkaan tietävän edes viikko kysymyksen jälkeen, mistä lopulta oikein on kysymys.
Voisiko se Jumala, josta Raamattu puhuu, antaa ohjeita elämän vaikeissa kysymyksissä? Kristittyinä rukoilemme Jumalan tahdon tapahtumista ja sitä, että Jumala johdattaisi elämäämme. Voisiko siis olla, että pyydämme Jumalalta myös vastaukset päivänpolttaviin kysymyksiimme ja eettisiin ongelmiin, kuin oraakkelilta ikään.
Ihmisellä on syvä kaipaus siihen, että kaikkitietävä Jumala puhuisi meille. Myös Raamatun mukaan Jumala on puhuva Jumala. Jumala puhuttelee ihmistä paitsi luotunsa kautta, myös aivan erityisesti sanansa välityksellä Raamatussa. Tämän voi hyvin kuulla oikeastaan kaikissa tänä päivänä luetuissa raamatunkohdissa.
Vanhan testamentin lukukappaleessa Joosuan johtama kansa on saanut kuulla sanaa, ”jonka Herra on puhunut kansansa kanssa”, niin että jopa kivet sen kuulevat. Yhtä ilmiselvää puheen kuuleminen ei ole puolestaan evankeliumissa, jossa Jeesus osoittaa sanansa niille, ”jotka kuulevat”. Ilmeisesti on niin, että kaikki eivät tuota puhetta kuule tai ymmärrä. Uuden testamentin lukukappaleessa, kirjeessä heprealaisille, kuulemme varoituksen ”olla vastustamatta häntä, joka puhuu”. Tätä Jumalan puhetta ei vain kuulla, vaan hänen äänensä laittaa jopa maan järisemään ja suorastaan levittää tuhoa ympärilleen. Vastausmusiikkina kuullussa päivän psalmissa psalminkirjoittajalle Jumalan puhe ja vastaus on sen sijaan elinehto, jota ilman hän ”on kuoleman oma”.
On mielenkiintoista huomata, että kaikissa näissä teksteissä puheen kuuleminen on kaiken lähtökohta. Jumalan puhetta tulisi pystyä kuulemaan ja myös ymmärtämään. Toisaalta tuo puhe ei kuulostaisi olevan vain tiedollista informaatiota, vaan ennen kaikkea jollain tavoin elämään ja sen olemassaoloon vaikuttavaa puhetta.
Miten Raamatun Jumalan puhe sitten eroaa vaikkapa antiikin jumalien neuvoista? Kun kuuntelemme Jeesusta, ketään tuskin yllättää puhe rakkaudesta. Rakkaudesta olisi varmastikin
hyvin voinut puhua vaikkapa Delfoin oraakkeli tai suomalainen tangolaulaja. Ihminen kaipaa hyvää ja rakkautta kulttuurista ja uskonnosta riippumatta. Ihminen kaipaa sitä, että hänellä olisi turvattu elämä ja että ympärillä olisi vakaa yhteiskunta. Kun ihminen kääntyy jumalan puoleen, hän odottaa tältä ennen kaikkea rakkautta ja hyvää. Tämän päivän eurooppalaisen jumala tuskin on enää Apollon, eikä hänen tahtonsa ilmoittaja Delfoin oraakkeli. Tämän sijalle ovat tulleet paljon arkipäiväisemmät asiat: raha, valta ja kunnia, oma itsemme ja tekomme. Ne heijastelevat sitä, mitä toivon ja mihin myös luotan ja uskon. Ihminen rakastaa ennen muuta sitä, miltä se odottaa saavansa hyvää.
Tässä kohtaa olemme juuri siinä, mistä kirjeessä heprealaisille varoitetaan. Epäjumalat pettävät lupauksensa, koska ne eivät voi antaa, mitä lupaavat. Epäjumalien lupauksien varaan rakentaneen ihmisen elämä luhistuu lopulta kuin korttitalo. Siitä osoituksena voisi olla tänä päivänä Delfoin Apollonin temppelin rauniot, mutta myös lukuisat muut sijoiltaan menneet ihmisrakennelmat. Elävän ja todellisen Jumalan äänen kuunteleminen osoittaa sen sijaan, mikä elämässä on lopulta pysyvää. Se osoittaa, että omaan itseensäkin käpertynyt tarvitsee Jumalaa ja hänen rakkauttaan.
Evankeliumissa kuultu Jeesuksen puhe ei siis varsinaisesti anna ohjeita ja neuvoja, kuinka meidän tulisi erilaisissa tilanteissa toimia. Se välittää ennen kaikkea sanomaa siitä, miten Jumala itse toimii. Jumalan rakkaus ei kohdistu häneen itseensä, vaan vastakohtaansa. Jumala rakastaa meitä, jotka vihaamme, kiroamme, loukkaamme, käytämme väkivaltaa ja jotka pidämme ensisijaisena omaisuuttamme. Jumala haluaa näin rakastaa meitä, joilla todellisuudessa ei ole mitään pysyvää. Hän haluaa rakastaa syntistä.
Martti Luther on kirjoittanut tästä rakkaudesta seuraavasti: ”Ristin rakkaus etsiytyy sinne, missä se ei löydä hyvää, josta nauttisi, vaan missä se jakaa hyvää pahalle ja puutteelliselle.” Kun Kristus puhuu tänään meille, hän puhuu meille ristin rakkaudesta. Kristusta kuulevat sellaiset, jotka ymmärtävät, että heillä ei ole mitään omaa, vaan koko heidän elämänsä on lahjaa.
Jumalan sana on luonut ja lahjoittanut maailman ensimmäisistä hetkistä lähtien. Sen voimme kuulla jo Raamatun luomiskertomuksessa. Ja sama Jumala vaikuttaa myös tänä päivänä meidän keskellämme ja meissä. Elävän Jumalan puhe on vaikuttava puhe, joka käskee asettumaan syntisen sijaan, siten kuin Kristus toimii meitä kohtaan.
Jokainen, joka kuulee Kristuksen sanat, saa pukea tänään syntisen ihmisen tilanteen ja tarpeet päälleen, olla hänen asemassaan ikään kuin hän itse. Saat jakaa toiselle Jumalan hyvää ja rakkautta, joka ei erota, vaan yhdistää ihmiset toisiinsa Jumalan valtakunnassa, joka ei järky.