Valioyksilö saa Jeesuksen juoksemalla kiinni ja polvistuu hänen eteensä. Hän on sekä ihmissilmin että juutalaisen mittapuun mukaan täydellinen ja nuoruudestaan saakka kaikessa onnistunut ihminen. Hän on rikas laajasti ajatellen. Hän on elämässään menestynyt ja kunnollinen – siveellinen. Hänellä on ollut voimia lain täyttämiseen, hän on motivoitunut, innostunut ja paneutunut. Hänellä ei ole selvittämättömiä asioita, ei ihmissuhteiden törmäyksiä, ei karilleajoja eikä mitään sisäisiä haavoja tai taakkoja. Jeesuskin katsoi häntä ja rakasti häntä.
Kuitenkin jokin tuntui puuttuvan. Täydellinen elämä ei ollut tuonut sisäistä tyydytystä ja varmuutta. Maallinen ja ajallinen elämä oli pelastettu, turvattu ja vakaa. Jotenkin mies koki, että elämän jälkeen nämä eväät eivät tulisi riittämään. Siksi hän lähestyy Jeesusta juoksujalkaa.
Hän sai tyydytystä täydellisyydestään – vai saiko? Häneltä puuttui palapelin viimeinen pala, viimeinen sana, arvoituksen ratkaisu ongelmaan, joka saa aikaan täydellisen rauhan, joka kantaa elämää kauemmas. Mitä pitää tehdä, jotta voisi periä iankaikkisen elämän? Tämä oli hänen polttavin kysymyksensä. Hänellä on intuitio eli aavistuksenomainen varmuus ja näkemys, että hänen eväänsä ja näyttönsä eivät riittäisi pyhän Jumalan edessä elämän jälkeen.
Keskustelu etenee lain eli ylimalkaan muutaman 10 käskyn tiimoilla. Vastaukset todistavat hänen onnistumisestaan. Ilmenee, että kaikkia näitä hän on pilkulleen noudattanut eikä siveellisestä ja kunnollisesta elämästä puutu mitään.
Sitten Jeesus pudottaa pommin: ”Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on ja anna rahasi köyhille.” Siinä on miehen heikko kohta. Maallinen rikkaus merkitsee hänelle enemmän kuin Jeesuksen seuraaminen ja kuuliaisuus hänelle.
Miehen ongelmana oli mammona, joka ajoi seuraamisen ohi. Vaikka Jeesuksen kova neuvo ei ollut edellytys vaan seuraus, ei mies tätä neuvoa voinut enää hyväksyä. Hän asetti oman reunaehtonsa, joka oli tärkeämpi kuin seuraaminen.
Jeesuksen sanoissa paljastui miehen heikko kohta. Varallisuus oli se aarre, jota hän oli kerännyt ja jonka varaan hän laittoi elämänsä perustuksen ja turvan. Hänen kohdallaan sopivinta olisi ollut hyvä myydä kaikki pois, lahjoittaa tulot köyhille ja lähteä seuraamaan. Kaikesta luopuneille opetuslapsille tämä oli todellisuutta, mutta tätä ei voi asettaa kaikkia sitovaksi kirjaimelliseksi ohjeeksi. Kirkko koostuu myös kotiin jäävistä, jotka pitävät yllä niitä, jotka lähtevät tällä tavoin tuolle tielle. Me voimme kysyä itseltämme, onko meillä jokin kohta, joka on tärkeämpi kuin Kristuksen seuraaminen. Voisiko se olla, ura, maine, ystävyyssuhteet, elämän arjen pyörittäminen, mielihyvä, vapaus ja järjen vastalauseet, poliittinen ideologia. Varmasti jokaiselta meiltä löytyy sellainen epäjumala, johon Jeesuksen sanat osuvat.
Omaisuus oli miehen aarre, hänen epäjumalansa, hänen ensimmäinen käskynsä. Hän ei ollut valmis luopumaan vaan lähti murheellisena pois Jeesuksen luota hänen rakastavan katseensa seuratessa häntä.
Tämän päivän evankeliumi voisi sisältää erilaisia houkutuksia erilaisille tulkinnoille ja painotuksille. Esittelen niistä neljä yleisintä. Ensimmäinen tulkinta voisi varoittaa liiallisesta kiintymyksestä omaisuuteen. Varallisuus on pahasta siinä tapauksessa, kun se estää Jeesuksen seuraamisen. Voi syystä huolestua, jos aina nämä asiat ajavat tärkeysjärjestyksessä ohi Jumalan. Omaisuudesta luopuminen ei ole Jeesuksen opetuksen mukaan pelastuksen ehto. Mutta epäjumalasta – se mikä on kaikkein vaikeinta – on alku puuttuvan elämän sanan löytymiselle.
Toinen tulkinta keskittyy kääntymykseen: pitäisi luopua jostain meille kalliista eli väärästä elämäntavasta, järjen ihannoinnista, suosiosta eli jostakin maallisesta aarteesta. Tämäkin on tärkeä näkökulma, mutta ei evankeliumin tähtäyspiste.
Kolmas vaihtoehto antaa viitteitä luostarihurskauteen tai tutuista ja turvallisista kuvioista lähtemiseen esimerkiksi lähetystyöhön hengenvaaralliselle alueelle. Joku voi tulkita tämän näin ja sitä sopii arvostaa. Se on myös ajankohtainen.
Neljäs tulkinta voisi keskittyä yhteiskunnalliseen sanomaan ja kritisoida ökyrikkaiden ja ns. globalisaation asemaa. Heillekin tällä on viestinsä, mutta se ei ole evankeliumin pääviesti.
Pääviesti sisältyy rikkaan nuorukaisen kysymykseen iankaikkisen elämän perimisestä ja Jeesuksen vastaukseen. Jeesus osoittaa lain tien mahdottomuuden kamelin ja neulansilmän vastakohtien avulla. Omien suoritusten, uhrausten ja täydellisen nuhteettoman elämän tie on mahdoton pelastumista ja iankaikkista elämää varten. Rikas nuorukainen oli ns. vanhan liiton pauloissa eli Mooseksen lain piirissä. Mooses edusti vanhaa liittoa eli lain avulla pelastumista. Se tarkoitti elämänohjeita ja nuhteetonta elämää. Nuori mies oli perehtynyt Mooseksen malliin ja sen jälkeen tullut tulokseen, että jotakin tästä puuttuu: epätäydellisen ihmisen hyväksyminen, epäonnistuneen rakastaminen, toisin sanoen armo. Ja sitä Jeesus tarjoaa.
Kuka sitten voi pelastua, on perusteltu ja aiheellinen kysymys. Jeesus vastaa siihen: Ihmisille mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista. Suurimman eläimen, kamelin ja pienimmän aukon, neulansilmän, vertaaminen havaintokuvassa kertoo saman: mahdotonta ihmiselle, mutta mahdollista Jumalalle.
Yksi sinulta puuttuu saa kaikupohjansa meidän jokaisen omassatunnossamme. Se riisuu loogisista ja järjellisistä rakennelmista, itsetehdystä hurskaudesta, läpinäkyvästä tekopyhyydestä ja itsensä korottavasta kilvoituksesta. Se kerta kaikkiaan poistaa edellytykset, pelastuksen ja armon edeltävät ihmisrakennelmat tai suoritukset pelastumiselta. Viime kädessä – kaiken tämän paljaaksi riisumisen jälkeen – jää jäljelle vain Jumalan armo, Jumalan hyvyys, joka pelastaa. Kristuksen ja syntisen väliin ei saa asettaa mitään eikä missään vaiheessa. Kilvoitus on aina seurausta – ei edellytys armolle.
Jeesuksen sanat ovat täyttä evankeliumia. Ne vapauttavat meidät ponnistelusta pelastuksen eteen. Kaikki on jo maksettu, kaikki on jo sovitettu, tie on valmis seuraamiseen. Ei ole olemassa kynnystä, jonka yli pitäisi ponnistaa. Yhtä mahdotonta kuin kamelin on mennä neulansilmän läpi yhtä mahdotonta meidän on maksaa pääsymaksua seuraamiseen. Ihmiselle on mahdotonta pelastua omin voimin, Jumalalle on mahdollista pelastaa, armahtaa, pyhittää ja varustaa seuraamiseen.