Lauloimme alkuvirressä totuuden hengestä. Tämän sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on totuus ja harha. Tarvitsemme elämässämme johdatusta. Jos yritämme perustaa elämämme oman suuntavaistomme varaan, olemme pian harhapoluilla.
Sunnuntain vertaus kertoo meille esimerkin, joka oli hyvin lähellä Jeesuksen omaa elämää. Vertaus kahdesta talonrakentajasta. Olihan Jeesus itsekin puuseppä ja rakentaja. ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani”. Mitä sanoja tällä tarkoitetaan? Katkelma on Jeesuksen vuorisaarnan lopusta. Myös rippikoulussa olemme kuulleet Jeesuksen opetuksia. Jeesus antaa kuulijoilleen myös suuren vastuun. Joka kuulee nämä sanat, on tehtävä niiden mukaan. Vuorisaarnassa Jeesus ei päästä meitä helpolta. Meidän tulisi noudattaa käskyjä paremmin kuin fariseusten ja lainoppineiden. Mutta muistattekos yhdeltä raamis tunnilta, mikä oli käskyistä suurin?
Talonrakentaja vertauksessa ei ole kysymys mistä tahansa mökistä. Talo on vertauskuva omasta elämästämme. Mikä on se kallio, jonka varaan rakennamme elämäämme? Mieleeni nousi yksi laulu punaisesta veisukirjasta: Tartu käteen Jumalan. Taidettiin se laulaa ainakin pari kertaa, ainakin iltalauluna kerran. Sen kertosäe kuuluu:
Tartu käteen Jumalan,
tartu siihen mikä kestää.
Astu kalliolle, joka pettää ei voi.
Tartu käteen Jumalan,
älä minkään anna estää.
Kuule kuinka sydämesi sykkii
soi.
Saatamme helposti rakentaa elämäämme omaan varaamme. Luulemme selviävämme omin voimin, omin saavutuksin. Elämän perusta rakentuu työn, menestyksen ja ihmisten suosion varaan. Elämä kuitenkin riepottelee meitä tuulineen, rankkasateineen ja myrskyineen. Hengellisen elämän hoitaminen, elämän perusta. Kun rakennat elämäsi kestävälle perustalle, talo kestää myös elämän myrskyn läpi. Parempi olla epävarma varmalla perustalla kuin varma epävarmalla perustalla. Totuuden etsiminen ei ole aina helppoa valintojen maailmassa. Toisaalta, yhden ainoan totuuden näkeminen hyvin kapealla tavalla voi myös olla eräänlainen harha. Mutta Jeesus sanoo: “Siitä teidät tunnetaan seuraajikseni, että te rakastatte toisianne”.
Olemme saaneet elämämme perustan, kulmakiven jo lapsena. Meidät on kasteessa kutsuttu Kristuksen seuraajiksi. Kristus on kutsunut meitä jokaista alusta asti, hän kulkee meidän vierellämme. Hän tarttuu meidän käteemme. Hän on hyvä paimen. Konfirmaatio ei ole matkan loppu vaan alku. Pian yhdessä seurakunnan kanssa lausumme uskontunnustuksen. Se on hyvä perusta, kallio joka ei petä.
Rakkaat nuoret. Otatte pian vastaan kolmiyhteisen Jumalan siunauksen. Saatte luottaa siihen, että Jumala ei hylkää. Pyhä Henki on kasteessa alkanut teissä hyvän työn, ja hän rohkaisee teitä elämään Kristuksen seuraajina. Sille perustalle on hyvä rakentaa. Jumala on antanut seurakunnalleen pyhän sanansa, ehtoollisen ja rukouksen uskon vahvistukseksi. Tästä lähtien saatte osallistua itsenäisesti ehtoolliselle. Saatte myös oikeuden kummin tehtävään. Seurakunta rukoilee teidän puolestanne ja lähettää teidät kulkemaan elämän tietä.
Kehotussanat vanhemmille ja kummeille
Hyvät vanhemmat, kummit ja muut seurakuntalaiset. Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa te heidän tukenaan, niin että he vahvistuisivat uskossa ja kulkisivat ikuisen elämän tietä. Jumala teitä siinä auttakoon.