Hyvät ystävät. Tänä konfirmaatiosunnuntaina 17 nuorta saa siunauksen ja lähetämme heidät elämän seikkailuissa eteenpäin – luottaen Jumalan hyvyyteen ja johdatukseen. Tänään tehtävämme on antaa heille vielä ohjeita matkaa varten, jotka koskevat elämän liikennesääntöjä ja itse lopullista päämäärää, miten sinne päästään.
Rippikoulu kokonaisuudessaan pyrki samaan. Nyt se on päättynyt. Takanamme ei ole vain viikko leirillä, vaan jo viime vuoden puolella tämä yhteinen taival on alkanut. Se on tuonut teidän elämäänne yhtä ja toista touhua ja tehtävää tavallisen opiskelun lisäksi.
Rippikoulun opettajille ja ohjaajille on aina arvoitus, minkälaisen jäljen tämä yhteinen aika jättää teidän sieluihinne. tämän ryhmän kanssa erityisesti se jäi salaisuudeksi, sillä te olitte melko hiljainen ryhmä. Mite te oikein ajattelitte jäi ilmaisematta. En moiti teitä vaan itseäni. Ehkä tilanne ei tuntunut teistä tarpeeksi turvalliselta sellaiseen pohtimiseen. Toivomme kuitenkin, että siihen koko elämän mittaiseen matkaan olisi tullut jotakin sellaista hyvää, mikä auttaa ja rohkaisee teitä eteenpäin, mikä antaa suuntaa kulkea elämän kivikkoisella tiellä.
Nyt teitä kutsutaan itse ottamaan askelia sillä ikiaikaisella tiellä, johon Jumala teidät jo kasteessa on kutsunut. Nuoruus on oman tien etsimisen aikaa. Kun on tähän asti kulkenut pitkälti kasvattajan päätösten ja valintojen alaisena, niin tekee mieli toisinaan ottaa aivan uusi suunta ja karistaa vanhat opetukset pois mielestä. Sellainenkin kuuluu nuoruuteen. Omalla tiellä myös omia valintoja ja kokeiluja tapahtuu. Omat virheetkin täytyy tehdä, omat löydöt.
Päivän aiheena on kuten alussa kuulimme Totuus ja Harha. – ei mikään pieni ja vaatimaton aihe. Totuuden yhdestä ja toisesta asiasta haluaisi moni tietää: Totuus Ukrainassa ammutun lentokoneen ampujasta. Totuus ufoista, presidentti Kennedyn murhasta, totuus salaliittoteorioista, totuus Vatikaanin kätköistä jne. Tällainen totuuksien lista on loputon, mutta jää vielä näkemättä.
Entä uskontojen totuus, perimmäinen totuus? Ihmiset tiedostavat hyvin sen, että on olemassa toisenlaisiakin maailmankatsomuksia, toisenlaisia totuuksia? Miten nämä totuudet voidaan laittaa puntariin? Ratkaistaanko ne miekalla, kuten Irakissa, jossa jihadistit uhkaavat tappaa ihmisiä, jos he eivät käänny islamin uskoon? Onko peloteltava helvetillä saadakseen kannattajia asialleen? Eikö totuus ole tarpeeksi ilmeinen ja vakuuttava, jotta se riittäisi? Päivän evankeliumi tulee lähelle tätä kysymystä.
Nykyään toivotaan että oltaisiin totuuksien suhteen sallivampia, että ei julistettaisi mustavalkoista totuutta, vaan hyväksyttäisiin useampien totuuksien yhtäaikainen olemassaolo. Täyttä varmuutta ei kuitenkaan ole olemassa. Päivän evankeliumissa se saattaisi tarkoittaa sitä, että on olemassa ahdas portti ja vähemmän ahdas, keskikokoinen portti, vähän isompi portti. On olemassa portti joka makuun. Sitten on olemassa se laveakin portti, mutta sitä mistä portista ihminen kulkee ei saa moralisoida. Kullakin on oikeus kulkea omasta portistaan ilman kenenkään syyllistämistä.
Totuus ei kuitenkaan ole jotakin sellaista, mitä me valitsemme. Useimmiten totuus on jotakin sellaista mitä me väistelemme, ja lopulta siihen törmäämme. Totuus ei mielistele eikä taivu rahan edessä.
Jeesus ei ollut kovin hienotunteinen puhuessaan kahdesta portista ja sanoessaan, että toinen portti vie elämään ja toinen kadotukseen. Aika tylyä tekstiä.
Miten näistä aineksista voi näin iloisessa juhlassa sanoa jotakin loukkaamatta joitakin kuulijoita?
Totuudesta on eräs erikoinen tarina, minkä haluan kertoa teille. Se tuo aiheeseen toisenlaisen näkökulman.
Olipa kerran eräs englantilainen herrasmies, joka asui Intiassa. Kerran kierrellessään sokkeloisia kauppakujia ja basaarikatuja hän huomasi erään talon nurkkauksessa pienen kaupan, jonka mainoskyltissä luki – Totuuskauppa.
Englantilaista miestä kiinnosti niin paljon tämä pikkuliike, että hän päätti ottaa selvää, mitä siellä oikein myydään. Se ei ollut kirjakauppa, ei vaatekauppa, ei lääkekauppa. Siellä ei hyllyillä ollut mitään tuotetta esillä. Pienen liikkeen perällä oli tiski ja sen takana kohtelias, huonosti englantia puhuva intialainen pieni mies.
”Mitähän teille saisi olla?” hän kysyi.
”Minua kiinnostaa tietää, mitä täällä myydään?”
”Täällä myydään totuutta. Meillä on totuuksia moneen tarpeeseen. On osatotuutta, puolitotuutta, hyvää totuutta ja hauskaa totuutta. On totuutta yleisesti ottaen, mutta on myös tarkkaa totuutta. On hämmästyttävää totuutta, hämäävää ja yllättävää totuutta. Kuten huomat meiltä löytyy totuus joka tilanteeseen”
Englantilainen mies oli todella ihmeissään, mutta hänelle oli kaiken aikaa selvää, että hänelle riittää vain koko totuus. Hän haluaa totuuden kaikesta, perimmäisen totuuden, mitään salaamatta, lisäämättä ja pois ottamatta.
Myyjä tuli hieman huolestuneen näköiseksi. ”Mitäpä, jos sittenkin ottaisitte jonkin miellyttävän totuuden. Se mitä te pyydätte on hyvin kallis.”
Englantilainen oli päättäväinen. Hänelle kelpasi enää vain koko totuus, maksoi mitä maksoi. ”Sanokaa vain hinta, minä maksan.” mies tokaisi.
”Oi voi! Sitä ei saa rahalla. Se maksaa teidän turvallisuutenne”, kuului vastaus.
Tämä oli tarina totuudesta ja sen vaarallisuudesta. Herää tietenkin kysymys, miten totuus voi maksaa ihmisen turvallisuuden. Eikö totuus ole jotakin sellaista, joka vapauttaa ja tuo lisää turvallisuutta. Tiede, joka tutkii sairauksia ja saa lisää tietoa sairauden syystä hankkii totuutta, joka ei ole vaarallista, vaan turvallista. Sellaisesta totuudesta ei tässä olekaan kysymys. Totuus ihmisestä – totuus sinusta ja minusta. Se ei ole matemaattinen kaava, ei järjen päätelmä. Totuus on tulta, mikä polttaa ihmisen näpeissä. Totuus polttaa sen, mikä on valhetta ja roskaa siksi sitä on vaikea pidellä. Siksi se on myös vaarallinen. Totuudenpuhujista ei yleensä pidetä.
Totuus on valoa, se paljastaa sen, mikä on kätkössä. Me ihmiset taas haluamme mieluusti kätkeä, piilottaa, peittää, unohtaa. Kun olemme tekemisissä totuuden kanssa, uskallammeko oikeasti katsoa sitä.
Totuus asettaa meidät itsemme valokeilaan ja osoittaa meissä itsessämme ikäviä asioita. Totuus tekee kipeää. Tällainen totuus on vaarallinen, sillä me emme silloin ole siinä totuuden ulkopuolisia tarkastelijoita, vaan me itse olemme totuuden tarkasteltavana.
Totuus vapauttaa vain jos se saa puhdistaa meidät. Näin jos se on koko totuus. Osatotuudet ovatkin mieluisampia. Niillä tehdään rahaa. Intialainen totuuskauppiaskin olisi mieluummin myynyt hyvään hintaan miellyttävän totuuden. Perimmäinen totuus ei ollut kauppatavaraa.
Jeesus sanoo itsestään, että: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Jos hänen sanansa ovat totta, hän on se kapea tie, joka vie elämään. Totuus on se ahdas portti, joka meidän on läpäistävä, jossa meidät tutkitaan. Portti on kuin terminaalin turvatarkastus, jossa meidät läpivalaistaan. Siinä käy ilmi, mihin sydämemme on kiinnittynyt: Jumalaan vai maailmaan.
Evankeliumeissa sanotaan, että Jeesus tuli Jumalan luota osoittamaan meille totuuden. Hän sanoi totuuden, mutta ihmiset eivät ottaneet sitä vastaan, vaan naulitsivat sen ristille. Totuus oli liian vaarallinen.
Jeesuksen risti ilmaiseekin meille totuuden. Se on totuus ensinnäkin meistä ihmisistä. Synnin pimeys ja ihmisen pahuus tulee julmalla tavalla esille juuri ristissä. Ihmiset naulitsivat ristille hyväntekijänsä.
Mutta samalla kun risti on totuus meistä ihmisistä, se on totuus vielä enemmän Jumalasta. Siinä meitä lähestyy Jumala, joka sääli meitä ja antoi poikansa kärsimään meidän tähtemme. Koko totuus on siinä, että hän rakastaa meitä silloinkin, kun me sitä vähiten ansaitsemme.
Totuus on olemassa. Totuus voi olla inhottava. Siksi väärät totuudet ja tiet houkuttelevat enemmän. Totuudessa ei ole mitään houkuttelevaa, seksikästä eikä myyvää. Valhe täytyy kääriä houkuttelevaan pakettiin. Mutta totuus on se, joka pitää etsiä ja siinä kiinni pysyä.
Mutta kun totuus saa läpivalaista elämämme, myös itseämme suurempi totuus laskeutuu nähtäväksemme.
Tällaiselle totuuden tielle teitä kutsutaan. Kulkekaa rohkeasti sillä tiellä. Ja jos ja kun totuus saavuttaa teitä, älkää väistykö sitä. Antakaa sen paljastaa myös se, mikä ei tunnu kauniilta. Silloin te opitte tuntemaan hänet, joka on kulkenut teidän kanssanne kaiken aikaa: rakastaen ja armahtaen.