Keneltä sinä olet kuullut ilosanoman Jeesuksesta? Tämän sunnuntain evankeliumiteksti kertoo apostoleista, jotka aloittivat evankeliumin eteenpäin viemisen ketjun. Jeesus kutsui valitsemansa apostolit vuorelle ja antoi heille tehtävän. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli parantanut erään miehen sapattina ja näin saanut fariseukset raivon valtaan. Jeesus alkoi valmistautua tulevaan kuolemaansa valitsemalla ihmisiä, jotka todistaisivat hänestä.
Mutta miksi Jeesus valitsi juuri nämä kaksitoista miestä apostoleikseen? Heidän joukossaan ei ollut ketään erityisen lahjakasta, empaattista tai rikasta ihmistä. Kukaan ei alunperin ollut saarnamies tai puhelahjoistaan tunnettu. Matteus-niminen opetuslapsi oli publikaani eli veronkerääjä, Simon Kananeus taas veronmaksua vastaan väkivalloin taisteleva vapaustaistelija. Nämä kaksi olivat toistensa vihollisia! Mikään ihmisten keskinäinen rakkaus ei voinut olla syynä apostolien valitsemiselle.
Vuorelle kutsuttujen opetuslasten listassa ensimmäisenä oli Simon, jolle Jeesus antoi nimen Pietari. Tämä mies on jäänyt kristittyjen mieliin vahvemmin kuin muut apostolit, mutta hän ei silti ollut millään tavoin muita parempi. Kyseessähän oli juuri se mies, joka myöhemmin kielsi Herransa peräti kolme kertaa. Jeesus varmasti tiesi, että näin tulisi tapahtumaan, mutta silti hän halusi Pietarin mukaansa vuorelle.
Pietarin lisäksi kutsun saivat myös Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joita Jeesus kutsui ukkosenjylinän pojiksi. Nimi kuvaa veljesten yltiöpäistä intoa – he olivat juuri ne opetuslapset, jotka tahtoivat taivasten valtakunnassa istua Jeesuksen oikealla ja vasemmalla puolella. Me pidämme heidän pyyntöään ymmärtämättömien puheena, vaikka moni muukin varmasti haluaisi olla taivaassa lähempänä Herraa kuin toiset.
Opetuslasten joukossa olivat myös Andreas, Filippus, Bartolomeus ja Jaakob Alfeuksen poika, joista ensiksi mainittu oli Pietarin veli. Hän oli ehkä jäänyt vähän veljensä varjoon. Filippus, Bartolomeus ja Jaakob eivät hekään olleet erityisen valovoimaisia persoonia – heistä ei ole kovin monta mainintaa Raamatussa. He tekivät työnsä hyvin, mutta eivät päässeet kirjoitusten päähenkilöiksi.
Edellisiä tunnetumpi opetuslapsi oli Tuomas, jonka mukaan on eräs messukin nimetty. Hänen kuuluisuutensa ei kuitenkaan johtunut ansiokkaista teoista, vaan hänen epäilyksistään. Tuomas uskoi Kristuksen nousseen kuolleista vasta nähtyään haavat tämän käsissä. Jeesus tiesi varmasti tämänkin jo ennalta, eikä hän silti sulkenut Tuomasta joukkonsa ulkopuolelle. Tuomas ei edes ollut ainoa epäilijä – muutkaan opetuslapset eivät olleet uskoa tyhjältä haudalta palaavia naisia. Epäilys vaivaa toisinaan jokaisen kristityn mieltä vielä kaksituhatta vuotta myöhemmin.
Kaikki edellä luetellut Jeesuksen opetuslapset pysyivät puutteistaan huolimatta uskollisina Herralleen ja jäivät todistamaan hänestä ylösnousemuksen jälkeen. Juudas Iskariot ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan kavalsi Jeesuksen saadakseen vaivaiset 30 hopearahaa. Se ei tullut Jeesukselle yllätyksenä, mutta hän halusi Juudaksen joka tapauksessa seuraajakseen. Opetuslasten joukossa oli siis paitsi keskenään eripuraisia, myös julmia ja epärehellisiä miehiä.
Apostoleita kuitenkin yhdisti eräs tärkeä tekijä – he olivat kaikki ihan tavallisia, juuri niin kuin me kaikki täällä tänään. Jeesus tiesi heidän heikkoutensa, mutta valitsi heidät siitä huolimatta. Ja nimenomaan valitsi, sillä opetuslapset eivät itse tarjoutuneet vapaaehtoisiksi julistajiksi. Kahdentoista apostolin tavoin myös Paavali tuli valituksi, hän ehkä selkeimmin vasten tahtoaan. Kristittyjen vainoojasta tuli yksi evankeliumin merkittävimmistä julistajista. Kaikki riippui Jumalan tahdosta.
Jumalan tahdolla oli selkeä syy. Aluksi Jeesus kutsui opetuslapset olemaan kanssaan – ei siis vielä lähtemään mihinkään kertomaan hänestä. Apostolien tehtävä oli olla Jeesuksen todistajia. Heidän piti nähdä Herransa teot tämän elinaikana ja olla todistamassa ylösnousemusta. Apostolien täytyi siis ensiksi nähdä ja kuulla kaikki tarpeellinen, jotta he pystyivät lähtemään Jeesuksen asialle. He kokivat Herransa elämän lähempää kuin kukaan muu. Juuri opetuslapsilleen Jeesus puhui eniten itsestään ja Isästään.
Opetuslasten seuraava tehtävä, saarnaaminen, tapahtuikin vasta pitkän ajan kuluttua. Aluksi opetuslasten tuli viedä ilosanomaa Israelin kansalle. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kuitenkin laajensi heidän työnsä kattamaan kaikki kansat maan päällä. Israelilaiset eivät uskoneet Jumalan Poikaan, mutta meille muille avautui samassa mahdollisuus pelastukseen.
Opetuslapset myös karkottivat saastaisia henkiä. Tämä oli kansalle varma merkki siitä, että Jumalan valtakunta tosiaan oli lähellä ja että pahan valta väistymässä. Se oli saarnaamisen tavoin asia, jota Jeesuskin oli maanpäällisen elämänsä aikana tehnyt. Opetuslapset eivät karkottaneet henkiä omalla voimallaan, vaan tekivät sen Jeesuksen nimessä. Valtuuttamalla apostolit karkottamaan henkiä Jeesus antoi heille valtaansa. Se oli melkoinen luottamuksenosoitus heikkoja ihmisiä kohtaan!
Opetuslapsilla oli neljäskin tehtävä, vaikkei sitä tämän sunnuntain evankeliumitekstissä mainitakaan. Jeesus valitsi kaksitoista apostolia, ja määrä pysyi samana vielä Juudas Iskariotin kavallettua hänet – Mattias valittiin Juudaksen tilalle. Opetuslasten lukumäärä oli sama kuin Israelin sukukuntien. Heistä tuli siis uuden Israelin vanhimmat, joiden tehtävä oli koota Israelin kansa pitkän hajaannuksen jälkeen uudelleen.
Miten apostolit sitten onnistuivat tehtävissään? Nämä alunperin puhelahjoiltaan heikot, mustasukkaiset, epäileväiset ja kaikin puolin vajavaiset saivat Pyhän Hengen, jonka voimalla he saarnasivat ja karkottivat pahoja henkiä. He toivat valoa pimeyden maailmaan ja tekivät Kristuksen valtakuntaa todeksi maan päällä.
Apostolien todistus on tähän päivään mennessä kiirinyt lähes kaikkeen maailmaan, ja se on löydettävissä Raamatun lehdiltä. Ilman heitä ei kristinuskon sanoma olisi saavuttanut meitäkään. Vaikka Uudessa testamentissa Pietari vaikuttaa olleen pääosassa ilosanoman levittämisessä, oli muidenkin opetuslasten rooli perimätiedon mukaan korvaamaton.
Samalla tavoin kuin nuo perin tavalliset miehet, olemme mekin ilosanoman kuultuamme kutsuttuja todistamaan Jumalan valtakunnasta. Ennen evankeliumin eteenpäin viemistä meidän täytyy kuitenkin tuntea Jeesus sydämissämme – juuri niin kuin opetuslastenkin täytyi. Apostoleiden tavoin mekin voimme tutustua Vapahtajaamme paremmin, kun vietämme aikaa hänen kanssaan. Jumala toimii meidän elämässämme samalla tavoin kuin apostoleiden keskuudessa vajaat kaksituhatta vuotta sitten, ja rukouksemme kuullaan yhtä varmasti kuin heidänkin.
Jeesuksen seuraaminen voi saada aikaan ihmeitä. Apostolit ovat selvä esimerkki siitä, kuinka paljon Jumala voikaan yksittäisen ihmisen elämässä tehdä. Apostoleilta voimme ottaa myös oppia kristittyinä elämiseen. Silloin, kun meillä on usko elämämme perustana, emme tarvitse evankeliumin eteenpäin viemiseen välttämättä edes sanoja. Meillä on mahdollisuus kertoa Jumalan rakkaudesta ja hänen valtakunnastaan myös omalla olemuksellamme. Kun annamme taivaallisen Isämme rakkauden vaikuttaa meissä, näkyy se myös ulospäin.