Tänään helatorstaina vietämme Lappeen seurakunnan 600-vuotisjuhlamessua. Helatorstai on osuva seurakunnan juhlapäivä. Päivän evankeliumissa kerrotaan syy sille, miksi kristillisiä seurakuntia on perustettu niin tänne Karjalaan kuin kaikkialle maahamme. Kristinuskon leviäminen kytkeytyi poliittisiin valtapyrkimyksiin ja taloudellisiin intresseihin monella tavalla. Mutta varsinainen hengellinen syy on Jeesuksen antamassa tehtävässä. ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.”
Tänä vuonna vietetään siis Lappeen seurakunnan 600-vuotisjuhlaa. Ensimmäisen kerran Lapvesi mainitaan 25. kesäkuuta 1415 Turun maaoikeuden rajantarkistusasiakirjassa. Ilmeisesti jo tätä ennen on näillä seuduilla ollut seurakunta, mahdollisesti 1300-luvun alkupuolelta lähtien. Lappeen seudun keskiajasta kertovia asiakirjoja on hyvin niukasti. Sen sijaan arkeologia on tuonut lisätietoja. Kymmenen kilometrin päässä tästä nykyisestä Lappeen kirkosta ja Lappeenrannan kaupungin keskustasta sijaitsee Kauskilan Kappelinmäki. Tuolla paikalla vanhan Hämeenlinna-Viipurin maantien varrella on sijainnut kirkko ja kalmisto. Vanhimmat haudat on ajoitettu esikristilliselle ajalle. Hautausmaa on ollut käytössä 1100-luvulta ainakin 1500-luvun lopulle. Lappeen pitäjänkirkon paikka on arvioiden mukaan siirretty Kauskilasta Lappeenrannan kaupungin alueelle 1500-luvun puolivälissä.
Jeesus antoi oppilailleen tehtävän: Kaikille kansoille on saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Evankelista Matteus kertoo sen vielä tutummin sanoin: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Avuksi tehtävän toteuttamiseen Jeesus lupasi lähettää voiman korkeudesta. Se tapahtui helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin taivaasta. Myös tämän päivän kirkkokansa saa osakseen voiman korkeudesta.
Ilman Jeesuksen antamaa tehtävää saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamusta kaikille kansoille emme viettäisi nyt Lappeen seurakunnan juhlaa. Ilman Jeesuksen käskyä viedä viestiä kaikkeen maailmaan ei kristinusko olisi levinnyt maahamme eikä täällä olisi kristillistä kirkkoa. Pelokkaat opetuslapset kokoontuivat lukkojen takana. He kääntyivät sisäänpäin, ruokkivat vain toisiaan, samanmielisiä ja samalla tavalla ajattelevia. Sanoma Jumalasta, joka tuli ihmiseksi Jeesuksessa ja joka Kristuksessa voitti synnin ja kuoleman vallan, uhkasi näivettyä pienen joukon salaiseksi tiedoksi. Mutta Jeesuksen käskystä hänen omansa lähtivät julistamaan evankeliumia Pyhän Hengen antamin voimin. Saarna parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta on saavuttanut nämäkin seudut. Siitä olemme tänään kiitollisia. Kiitos meitä edeltäneiden sukupolvien työlle, että meillä on seurakunta ja mahdollisuus ja oikeus elää kristittyinä. Kiitos ennen kaikkea Jumalalle, että hän antoi ainoan poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Siksi sinuakin kutsutaan parannukseen, katumaan syntejäsi ja uskomaan evankeliumi syntien anteeksiantamuksesta. Raamatun sana vakuuttaa: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (San. 28:13.) ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh. 1:9.)
Helatorstaina annettu tehtävä on yhä voimassa. Tänään täällä Lappeella katsomme menneisyyteen, kuuden vuosisadan taakse. Jokaisen yhteisön on tarpeen tuntea historiansa. Siitä on syytä ottaa oppia. Mutta menneisyys ei ole kirkon oikea suunta. Lukittujen ovien kristillisyys ja sisäänpäin kääntyminen uhkaavat kirkkoamme ensimmäisten opetuslasten tavoin. Kirkkoa ei ole tarkoitettu puolustamaan menneisyyden saavutuksia ja arkistoimaan sitä, mitä on joskus ollut. Samalla kun arvostamme menneisyyttämme, tehtävämme on rakentaa tulevaisuutta.
Kirkko on elävä Kristuksen ruumis, maailman valo ja suola. Jeesuksen antamaa tehtävää ei ole vielä suoritettu loppuun. Parannusta ja syntien anteeksiantamusta on yhä saarnattava täällä Lappeenrannassa, omassa maassamme ja kaikkialla maailmassa. Evankeliumia on julistettava sanoin ja teoin siellä, missä Kristusta ei vielä tai enää tunneta. Siksi kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen. Kirkolla ei ole tulevaisuutta, jos se torjuu lähetyksen tai aliarvioi sen. Lähetys on kirkolle testi uskottavuudesta.
Jeesuksen antama tehtävä on vielä kesken. Hän kutsuu meitä työtovereikseen. Meidän tehtävämme on sanoin ja teoin todistaa Kristuksesta. Vanhassa Lappeen vaakunassa on kuvattu pyhä Laurentius, joka oli pitäjän keskiaikaisen kirkon suojeluspyhimys. Vaakunassa Laurentius pitää oikeassa kädessään kohotettua halstaria ja vasemmassa kultarahoja. Hän toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa 10. elokuuta 258. Laurentius sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Laurentiusta piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi.
Lappeen seurakunnan juhlapäivänä on syytä muistaa pyhän Laurentiuksen esimerkkiä. Se tuo eteemme köyhät ja nälkäiset, ahdistetut ja hyväksikäytetyt, yksinäisyyteen ja häpeään tuomitut, toivottomuuteen jätetyt. Tehtävämme on toimia heidän hyväkseen ja heidän puolestaan. Se on osa sitä tehtävää, jonka Kristus kirkolleen antoi. Diakonia, palvelu on Kristuksesta todistamista.
Hyvät seurakuntalaiset. Helatorstain evankeliumi kertoo myös siitä, minkä varassa me kristityt ja seurakunta toteutamme Jeesuksen antamaa tehtävää, niin täällä Lappeenrannassa kuin kaikkialla. Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.
Viimeisenä tekonaan ennen taivaaseen ottamistaan Jeesus kohotti kätensä ja siunasi seuraajansa. Tällä kertaa opetuslasten reaktiona ei enää ollutkaan pelko ja hämmästys niin kuin aiempien ilmestymisten ja katoamiskokemusten kohdalla. Jeesuksen taivaaseenastuminen ei saanut aikaan eron kyyneleitä, vaan ilon ilmauksia. Jeesuksen siunaukseen kohotetuissa käsissä he näkivät naulan jäljet, täydellisen sovituksen ja lunastuksen merkit. Heidät valtasi riemu. Jeesuksen antama siunaus kuuluu myös sinulle ja minulle tänään.
Täällä Lappeella kuten kaikissa seurakunnissamme on tehty työtä vuosisatojen ajan Jumalan siunauksen varassa ja siihen luottaen. Siunaus tulee esille tässä kirkkorakennuksessa konkreettisella tavalla. Lappeen kirkon alttaritaulun on maalannut kuuluisa 1800-luvun taidemaalari Aleksandra Frosterus-Såltin vuonna 1885. Taulu kuvaa Kristuksen taivaaseen astumista. Tänäänkin jumalanpalveluksesta lähdetään arkeen siunauksen kantamana. Se rohkaisee kirkkoa, seurakuntaa ja jokaista meitä katsomaan tulevaisuuteen luottavin mielin. Tänäänkin lähdemme liikkeelle siunaavien käsien alta.