Raamatun kertomukset Kristuksen taivaaseen astumisesta ovat kuin valoisaa unta. Niissä kohtaavat taivas ja maa, aika ja iankaikkisuus, näkyvä ja näkymätön. Ne ovat yhden aikakauden päätös ja toisen alku.
Kaikki neljä evankeliumia kertovat ”siitä, mitä Jeesus teki ja opetti aina siihen päivään saakka, jona hänet otettiin taivaaseen.” Mitä Jeesus oli opettanut? Ennen kaikkea hän oli opettanut tuntemaan Isäänsä ja hänen valtakuntaansa. Jeesus oli monin vertauksin ja havainnollisin kuvin kertonut todellisuudesta, jossa Jumalan tahto tapahtuu. Jeesus oli kertonut, että hänen Isänsä valtakunta on totuuden ja oikeuden, rauhan ja vapauden, rakkauden ja ilon, yhteyden ja keskinäisen jakamisen valtakunta. Siellä kukaan ei ole ulkopuolinen, kukaan ei ole Jumalan hyvyydestä osaton eikä kukaan jätä toista osattomaksi.
Jeesuksen tunnusteoissa, koko hänen elämässään ja olemuksessaan tämä oli jo tullut todeksi. Sairaat olivat parantuneet, sokeat saaneet näkönsä ja kuurot kuulonsa, muiden joukosta karkotetut spitaaliset oli lähetetty terveinä ja puhtaina muiden joukkoon, julkisyntiset Jeesus oli kutsunut armahdettuina ystäväpiiriinsä. Ihmisiä erottaneet muurit olivat sortuneet. Oli saatu esimakua elämän lahjojen, mutta myös taakkojen yhteisestä jakamisesta. Jumalan valtakunta oli tullut Jeesuksessa ihmisten keskelle. Se oli alkanut vaikuttaa heissä. Viimein Jeesus oli ottanut kantaakseen ihmisen tuomion. Kuolemallaan hän voitti sen, mikä meidät viime kädessä erottaa toisistamme ja Jumalasta. Hän voitti synnin ja kuoleman. Nyt ihmiseksi syntynyt Jumalan Pojan oli saanut työnsä päätökseen. Yksi vaihe Jumalan valtakunnan rakennustyössä oli saatettu loppuun. Perusta oli laskettu.
”Viimein”, aloittaa Markus evankeliuminsa loppukappaleen. Viimein oli alkamassa uusi vaihe. Nyt oli alkamassa lähetyksen aika, Kristuksen kirkon aika. Ylösnousseelle Vapahtajalle oli annettu valta taivaassa ja maan päällä. Ennen kuin Jeesus korotettiin kirkkautensa valtaistuimelle Isän oikealle puolelle, Jeesus antoi omilleen tehtävän. Hän lähetti heidät liikkeelle, kaikkialle maailmaan. Se oli oleellinen osa Jeesuksen kuninkaallista vallankäyttöä.
Taivaaseen korotetun Kristuksen valta-asema Isän oikealla puolella kertoo oleellisen Jeesuksen vallan luonteesta. Oikea puoli, kirjaimellisesti oikean käden puoli, merkitsi itämaisille ihmisille tietynlaista valtaa. Itämaiselle ihmiselle käsien työnjako oli tärkeä asia, jopa hygieenisyys syistä. Vasemmalla kädellä tehtiin likaiset työt. Siksi vasen käsi oli siksi myös hajottamisen, kurittamisen ja rankaisemisen käsi. Oikea käsi oli ruokkimisen, hoivaamisen, auttamisen, uuden luomisen, rakkauden osoittamisen ja siunaamisen käsi. Sen käden puolella on nyt Kristuksen valtaistuin. Hänen valtansa on hyvän jakamisen, armahtamisen, parantamisen ja rakkauden osoittamisen valtaa. Se on valtaa, jota ei tarvitse pelätä, valtaa joka lohduttaa ja rohkaisee ja luo uutta elämää. Sitä on ihmisiä rakastavan Isän Pojalleen antama valta.
Tähän vallankäyttöön Jeesus tarvitsee kirkkoaan. Kirkonkin valta on siis tuota oikean käden valtaa. Se on evankeliumin, ilosanoman julistamisen ja todeksi elämisen valtaa. Se on Jumalan hyvyyden ja ihmiselämän taakkojen jakamisen valtaa.
Katsokaamme, miten Jeesus lähettää apostolinsa matkaan. Hän ei ole toimi kuin vaativa ja ankara piiskuri. Ei hän ollut valinnut palvelijoikseen mitään sankareita, ei täydellisiä seuraajia, ei edes uskossaan varmoja ja vakaita. Kukaan ei tullut tehneeksi apostolien keskuudessa kyselyä, jotta tietäisimme vakaasti uskoneiden prosenttiosuuden, niin kuin nyt oman kirkkomme työntekijöistä. Evankeliumit vain kertovat, että monet uskoivat, jotkut eivät. Siitä Jeesus heitä toki lempeästi nuhteli, kannusti olemaan uskossa rohkeita. Mutta tehtävän ja vastuun hän uskoi jokaiselle. Kaikki rakastivat mestariaan ja olivat valmiita häntä palvelemaan. Jokaisen heistä hän lähetti matkaan.
Kaikille palvelijoilleen Jeesus lupasi siunauksensa. Hänen valtansa näkyisi heidän työnsä jäljissä. Ei heidän omana menestyksenään, ei heidän omana voimanaan tai osaamisenaan. Jeesus itse lupasi jatkaa työtään heidän kauttaan ja heissä. Näin hän jatkoi ja jatkaa yhä sitä työtä, jonka hän oli Galilean kylissä, Samarian ja Juudean teillä ja toreilla aloittanut. Kirkossaan ja sen elämässä hän jatkaa työtä, jossa osattomat kutsutaan osallisuuteen, sivulliset yhteiseen pöytään, syntiset armosta vapauteen, kuoleman omat iankaikkisen elämän perillisiksi. Eri aikoina ja eri kulttuureissa perusteiltaan sama työ saa erilaisia muotoja, mutta aina on kysymys yhteydestä ja ilosta, rauhasta ja vapaudesta, toivosta ja elämästä, jonka Kristus itse antaa.
Pilvi peitti taivaaseen korotetun Kristuksen apostolien näkyvistä. Muinoin pilvi oli peittänyt vuoren, jolle Mooses oli noussut Jumalan puhutteluun. Jumala itse oli kulkenut kansansa kanssa erämaassa pilveen kätkeytyneenä. Kristuskin kulkee omiensa kanssa silmiltämme kätkettynä, kuin pilven peittämänä. Kristuksen kirkkona olemme siis pilven alla vaeltavaa kansaa. Joskus pilvi on synkkä ja sakea. Jumala tuntuu olevan kaukana. Näemme vain oman ja toistemme heikkouden, keskeneräisyyden ja rikkinäisyyden. Mutta silloinkin Kristus on läsnä. Silloinkin hän toimii tässä maailmassa silmiltämme ja ymmärrykseltämmekin kätkettynä. Näemme ehkä hänen tekojaan. Syvällä sisimmässämme, kaipuussa ja uskossa, levossa ja luottamuksessa aavistelemme tai tiedämme hänen kulkevan kanssamme.
Joka uskoo ja kastetaan, saa pelastuksen. Tämä ei ole meille toimeksi annettu, meistä itsestämme riippuva pelastusjärjestys. Se on Kristuksen oma tapa toimia. Hän itse liittää ihmisen kasteessa itseensä, kirkkonsa yhteyteen, kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuuteen. Usko on Kristuksen luomaa elämää. Se on hänen läsnäoloaan ihmisen elämässä, yhteyttä häneen. Kristityn elämässä synti ja syyllisyys saadaan joka päivä hukuttaa kasteen veteen ja joka päivä kasteen vedestä nousee uutta elämää. Kaikki on armoa, lahjaa, jota Kristus oikean käden vallallaan jakaa. Se on päivittäistä huolenpitoa, niin kuin oli muinoin manna ja raikas vesi erämaassa pilven alla vaeltaneella kansalla. Näin Kristus jakaa pelastuksen, osattomille armosta heidän osansa, syntisille tuomion sijasta elämän.
Näin Kristus tekee maailmassa työtään siihen saakka, kun pilvi väistyy, siihen saakka, kun näemme ja ymmärrämme. Pilvenkin alla Jumalan valtakunta on jo nyt keskellämme.