Onko sinun ollut joskus vaikea uskoa jotain hyvää uutista siksi, että se on tuntunut liian hyvältä ollakseen totta? Varsinkin, jos olit juuri saanut kokea suuren pettymyksen tuossa asiassa. Opetuslapsilla oli tämänkaltainen tilanne. He olivat kulkeneet Jeesuksen seurassa ja vakuuttuneet hänestä. Mutta sitten hän kuoli. Jollakin tavalla opetuslapset tunsivat itsensä petetyiksi. Ja nyt pitäisi uskoa kertomuksia siitä, että Jeesus muka elää. Ei sitä voi uskoa. Riittää, kun on kerran menettänyt toivonsa. Täytyy vain jatkaa elämää niin kuin Jeesusta ei olisi ollutkaan.
Ilo ja hämmästys oli valtava, kun Jeesus ilmestyy heille.
Ensimmäisenä Jeesus nuhteli oppilaitaan epäuskosta ja sydämen kovuudesta. Varmasti opetuslapset tunsivat häpeää sillä hetkellä. Jeesuksen nuhtelu ei kuitenkaan ollut vihainen vaatimus, vaan ojennus rakkaudessa. Hän kyllä ymmärsi ihmisen heikkouden.
Samalla opetuslapset saivat tehtävän levittää sanomaa Jeesuksen sovitustyöstä. Opetuslapset aloittivat lähetystyön, jota on nyt jatkunut jo 2000 vuotta. Millä tavalla sanoma on otettu vastaan näiden vuosien aikana?
Kristittyjä on noin kolmannes maailman väestöstä. Edelleen on paljon niitä, jotka eivät ole kuulleetkaan Jeesuksesta. Mutta paljon on myös niitä, jotka ovat kuulleet, mutta eivät usko. Miksi on niin vaikea uskoa? Ensimmäisen perustavanlaatuisen esteen laittaa oma luontomme. Me olemme perisynnin alaisia ja näin olemme luonnostamme Jumalaa vastaan. Usko on aina Jumalan ihme. Kuulee sanottavan: Eivät hengelliset asiat kuulu minulle, en minä tarvitse Jumalaa. Uskokoon ken tahtoo, minua ei kiinnosta. Tai: On sama mihin uskoo, kukin tulee uskollaan autuaaksi. Näyttää siltä, että nykyään ihmisten on entistä vaikeampaa uskoa mihinkään yliluonnolliseen; oma järki ja käsityskyky on monelle kaiken mittari. Raamatun totuuksia ja kristillisiä opinkappaleita pidetään vanhanaikaisena.
Yksi suuri syy uskomisen vaikeuteen on se, että ei ole helppo uskoa, että mitään ei tarvitse eikä voi Jumalalle antaa. Me olemme tottuneet siihen, että mitään ei saa ilmaiseksi. Tässä maailmassa pitää ansaita arvonsa ja asemansa. Jumala, joka rakastaa ansiotta ja antaa pelastuksen lahjana, tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Ihmisen luonnollinen ylpeys myös laittaa tästä vastaan. On vaikea ottaa lahjaa vastaan.
Toisaalta on niinkin, että jos jollakulla on Jumalasta sellainen kuva, että hänkin vain vaatii, ja odottaa onnistumisia, suorituksia, se karkottaa. Jos joku ajattelee, että usko on vain yksi lisävaatimus elämään, ei ole ihme, jos ei halua uskoa, sillä ei kukaan halua elämäänsä ylimääräisiä taakkoja, lisää vaatimuksia. On meillä muutenkin tarpeeksi paineita ja murheita.
Onnemme on kuitenkin se, että Jumala ei vaadi mitään. Hänen luokseen saa tulla sellaisena kuin on, sillä Jeesus on täyttänyt Jumalan vaatimukset, kaiken sen, mikä meidän olisi pitänyt tehdä. Tämä vanha tuttu, jopa kliseinen lause, on niin totta. Niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa. Sitä on vaikea sydämen pohjia myöten käsittää. Se on täytetty, sanoi Herramme ristillä hetkeä ennen kuolemaansa. Pelastuksessa ei ole kyse siitä, mitä me teemme, kuinka hyvin me onnistumme, vaan siitä, mitä Jeesus on jo tehnyt, että hän onnistui. Monessa asiassa voimme kokea riittämättömyyttä tässä elämässä. Mutta Jumalan edessä ei tarvitse kokea riittämättömyyttä, sitä tunnetta, että en taaskaan kelpaa. Tai jos niitä tunteita tulee, niitä ei tarvitse uskoa. Me kelpaamme Jumalalle Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.
Voi olla myös vaikea uskoa, jos vaatii tai odottaa todisteita, näkyviä merkkejä Jumalan olemassaolosta ja ei mielestään saa niitä. Jeesus kyllä sanoi että ”niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit…” Ihmeitä siis tapahtuu. Näkyviä merkkejä Jumalan olemassaolosta ja toiminnasta on vaikka kuinka paljon. Ihmeet ja merkit voivat kyllä vahvistaa uskoa, mutta ne eivät voi olla sen perusta. Voimme nähdä kymmenittäin ihmeitä, ja kuitenkaan ne eivät riitä vakuuttamaan meitä, mikään ei riitä. Jos ihminen ei tahdo uskoa, hän ei voi uskoa. Meille on annettu riittävästi, jotta voimme uskoa näkemättä. Jumala lahjoittaa uskon Pyhän Hengen kautta sitä kaipaavalle. Raamattu, Jumalan oma sana, synnyttää uskoa ja myös vahvistaa sitä. Jumalan Sana pysyy, kun oma usko hiipuu. Ja vasta silloin, kun tuntee itsensä heikoksi, huomaa miten suuri on Jumala. On uskallettava tulla heikoksi, että Jumala voisi saada sen aseman mikä hänelle kuuluu. Mutta mitä tarkoittaa se, että hän nousi taivaaseen? Ensinnäkin, hän on korotettu Herra, kirkkauden Kuningas. Hän toi voiton. Hän istuu Isän oikealla puolella. Hän on suorittanut tehtävänsä maan päällä. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on johtaja, joka hallitsee niin suuret kokonaisuudet, kuin myös kaikki pienet yksityiskohdat. Se tarkoittaa myös sitä, että hän tuntee tarkoin meidän elämämme. Mitään ei tapahdu sattumalta.
Toiseksi, Jeesus Jumalan Poika, joka nousi maan päältä taivaaseen, on elänyt ihmisenä ja tietää mitä se on. Hän ei säikähdä heikkouttamme. Jeesus tuntee meidät täydellisesti. Ylösnoussut, korotettu Herra ei siis ole pelottava ja etäinen taivaan Kuningas, vaan hän on sama Vapahtaja, joka rakkaudesta meihin kärsi ristillä.
Kolmanneksi, taivaassa Jeesus rukoilee lakkaamatta puolestamme. Kuinka suurta iloa tuo se, kun joku sanoo, että olen muistanut sinua rukouksin. Ja kun näin sanoo Jeesus, Jumalan Poika. Hänen rukouksensa ei ole turha. Pietarille Jeesus sanoi ennen kärsimistään, että olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. (Luuk. 22: 32) Hän siis rukoili, ettei Pietarin usko sortuisi, vaikka tämä tulisi pahasti pettymään itseensä ja vaikka myös hänen kuvansa Jeesuksesta joutuisi kriisiin. Uskon hänen rukoilevan meidänkin puolestamme ennen kaikkea sitä, että pysyisimme hänen ominaan. Että vaikka koemme raskaitakin pettymyksiä, epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, jaksaisimme aina katsoa Jeesukseen. Että jaksaisimme aina kääntää katseemme itsestämme ja olosuhteistamme Jeesukseen. Silloin säilyy toivo. Ja vielä: Jeesuksen taivaaseen astuminen tarkoittaa sitä, että hän on mennyt taivaaseen edeltä ja hän odottaa meitä sinne. Olemme täällä maan päällä vain hetken, iankaikkisuusnäkökulmasta. Tämä elämä on oppiaikaa, kasvatusaikaa, tässä elämässä on taistelua ja vaivannäköä; toki myös ilon ja onnen hetkiä.
Mutta taivaassa sinua ja minua jo odotetaan. Jeesus on siellä vastassa. Tuntuu hyvältä, kun joku odottaa. Jos olet yksinäinen, niin että sinua ei odota kukaan, niin Jeesus ainakin odottaa. Olet joka hetki hänen mielessään ja rukouksissaan.
Tämä maailma kaipaa rakkautta, Jumalan rakkautta. Ja tämä, Jumalan rakkauden eteenpäin välittäminen, on juuri se tehtävä, minkä Jeesus meille jätti. Sillä evankeliumin kertominen ja rakastaminen kuuluvat aina yhteen. Ja meidät kaikki Jeesus kutsui, meidät tavalliset ihmiset. Meillä jokaisella on oma tapamme elää ja rakastaa. Emme saa väheksyä itseämme ja sitä mitä meillä on annettavaa. On sanottu, että joka päivä ei voi tehdä suuria asioita, mutta joka päivä voi tehdä jotain hyvää. Erään runon/rukouksen sanoin se voidaan kiteyttää: ”Tee minut niin pieneksi, että kukaan ei kompastu minuun matkalla sinun luoksesi, ja niin lujaksi, että ylitseni voidaan kävellä, jos joku tarvitsee siltaa matkalla sinun luoksesi.” (Kyllikki Markkanen)
Lähetyskäskyssä riittää elämäntehtävää. Mutta muistetaan lepo. Jeesus ei ole meille ennen kaikkea työnantaja tai esikuva, vaan Vapahtaja. Jeesuksen luona on lepopaikka.