Tänään kaikkialla maailmassa vietetään kristillisen kirkon syntymäpäiväjuhlaa. Helluntain sanoma muistuttaa jälleen, miten vaatimattomasta alusta koko kristinusko alkoi. Mieliimme palautetaan, kuinka pelokkaista ja aroista opetuslapsista tuli apostoleita, opettajia ja julistajia, joiden toiminnan ansiosta mekin olemme tänään kokoontuneet tänne Espoon keskiaikaiseen tuomiokirkkoon.
Kirkon syntyminen ei ollut mitenkään todennäköistä. Golgatan tapahtumien jälkeen kukaan ei varmasti olisi lyönyt vetoa sen puolesta, että Jeesuksen seuraajien yhteisö voisi jatkaa olemassaoloaan. Alku oli haparoivaa ja haurasta. Vastustajia löytyi joka puolelta. Uutinen Jumalasta, joka syntyi ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa, joka sovitti ihmiskunnan synnit ja antoi ihmisille aavistuksen siitä, mitä on Jumalan rakkaus, tuntui epäilemättä omituiselta. Kun opetuslapset vielä vakuuttivat, että Golgatan murhenäytelmä ei päättynytkään hautaan vaan Jeesus nousi kuolleista, käsillä oli ennen kokematon tilanne.
Helluntain viesti on, että Jumala itse synnytti kirkon, niiden ihmisten yhteisön, joille Jeesus Kristus on Herra. Kirkko ei ole siis syntynyt ihmisten keskinäisellä päätöksellä ja yhteisellä sopimuksella, jotta Jeesus Nasaretilaisen asia jäisi elämään. Me uskomme, että kirkon synnytti itse Jumala. Hänen Pyhä Henkensä antoi Jeesuksen ensimmäisille seuraajille voiman, viisauden ja näyn, joiden varassa he sitten toteuttivat Herralta saamaansa tehtävää.
Kirkon juhlapäivä korostuu tänään yhteisessä messussamme aivan erityisellä tavalla, kun kirkko saa työhönsä uusia pappeja. Jokainen pappisvihkimys on vahva merkki siitä, että edelleen Jumala etsii, kutsuu ja myös varustaa uusia työntekijöitä kirkkonsa palvelukseen. Yhä edelleen hän lähettää Pyhän Henkensä synnyttämään uskoa, toivoa ja rakkautta. Pyhää Henkeä rukoillen me tänään vihimme uudet papit sanan julistamisen ja sakramenttien jakamisen virkaan.
Helluntain viesti Pyhän Hengen merkityksestä ei kuitenkaan koske vain pappeja ja seurakunnan työntekijöitä. Se koskettaa kaikkia kristittyjä. Tehtävä, joka kirkolle aikanaan annettiin, on meille kaikille yhteinen. Papit ja muut seurakunnan työntekijät palvelevat seurakuntalaisia niin, että me kaikki yhdessä voisimme antaa tälle maailmalle vakuuttavan todistuksen Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta. Helluntai on meidän kaikkien yhteinen juhla. Me kaikki tarvitsemme Pyhää Henkeä.
Me tarvitsemme Pyhää Henkeä puolustajaksi. Jeesus sanoo: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.” Jeesus ei taivaaseen astumisensa jälkeen ole ollut omiensa keskellä sillä tavalla, kuin hän oli ensimmäisten seuraajiensa parissa. Mutta hän ei kuitenkaan ole jättänyt meitä yksin. Hän on keskellämme, nytkin täällä messussamme, Pyhässä Hengessään. Hän on kanssamme arjessa, myös siellä, missä puolustajaa erityisesti tarvitaan.
Me elämme kristittyinä yhä enemmän sellaisessa ajassa, joka oli tuttua ensimmäisille Jeesuksen seuraajille ensimmäisenä helluntaina. Kaikki eivät ymmärrä, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Kaikki eivät edes halua ymmärtää, vaan kristinusko halutaan muiden uskontojen kanssa niputtaa inhimillisen elämän kummallisten ja outojen piirteiden ryhmään. Yhä useammin meiltä kristityiltä odotetaan perusteluja sille, miksi me uskomme Jumalaan, miksi Jeesus on niin tärkeä hahmo, miksi kannattaa kuulua kirkkoon ja miten kuvittelemme voivamme pitää esillä sanomaa Jumalasta, kun kaikki eivät sitä halua kuulla.
Tässä tilanteessa ei pidä säikähtää. Itse asiassa tällaisessa odotusten, kritiikin ja kyselyjen ristipaineessa kirkko on usein eri puolilla maailmaa elänyt. Tämän paineen keskellä Pyhän Hengen synnyttämä kirkko sai alkunsa ja etsi omaa olemisen muotoaan. On oikeastaan hyvä, että me kristityt joudumme entistä selvemmin pitämään asiaamme esillä ja perustelemaan, miksi uskomme niin kuin uskomme. Oman viisautemme varassa meidän ei kuitenkaan tätä tarvitse tehdä, vaan meille on annettu puolustaja, Pyhä Henki.
Jeesus sanoo suoraan, että ”Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä.” Kristinuskon sisäinen logiikka, uskon salaisuus ja Jumalan mysteeri ovat niin suuria asioita, että ihmisen omat kyvyt eivät riitä niiden ymmärtämiseen. Siksi tarvitaan Pyhää Henkeä, siksi tarvitaan sanaa ja sakramentteja, siksi tarvitaan seurakunta ja kirkko. Jos ihmisen omat kyvyt Jumalan ymmärtämiseen riittäisivät, se tarkoittaisi, että Jumala olisi ihmisen hallittavissa ja ihmisen kontrolloitavissa. Sellainen Jumala ei ole mikään Jumala vaan ihmisen luomus.
Samaan asiaan Jeesus viittaa puhuessaan puolustajasta Totuuden Henkenä. Miten tärkeää Totuus onkaan. Syntymäpäiväänsä tänään viettävältä kirkolta kysytään, onko totta, mitä kirkko julistaa? Onko Jumala olemassa? Onko totta, että Jeesus on sovittanut ihmiskunnan synnit ja onko totta, että hän elää? Papit, muut seurakunnan työntekijät ja kuka tahansa seurakuntalainen voi joutua tällaisten kysymysten eteen.
Kun tällaisiin kysymyksiin vastaamme, on tärkeä muistaa, että emme sorru siihen, mihin tämä maailma niin usein sortuu, kun se puhuu totuudesta. Niin usein totuutta pidetään samana asiana kuin jotakin mielipidettä tai väitettä, jotakin katsomusta tai näkökulmaa. Ennen kaikkea totuus halutaan nähdä samana asiana kuin varmuus. Ajatellaan, että vain se on totta, mistä yksittäinen ihminen voi olla varma.
Jeesuksen opetus ei kuitenkaan noudattele tällaista ajattelutapaa. Totuuden Henki paljastaa, että aivan yhtä mahdotonta kuin on hallita Jumalaa on mahdotonta omistaa totuus. Totuus on aina paljon enemmän kuin minun mielipiteeni, minun katsomukseni, minun näkemykseni, minun näkökulmani tai minun varmuuteni. Minä en hallitse totuutta vaan Totuus hallitsee minua. Totuus ei tyhjene siihen, mitä ihminen asioista ajattelee, sillä Totuus Jeesuksen tarkoittamassa mielessä on Persoona. Totuuden kanssa voi keskustella, Totuutta voi rukoilla. Tämä kaikki on mahdollista, sillä Pyhä Henki on Totuuden Henki.
Hyvät pappisvirkaan vihittävät teologit. Edessänne on tärkeä taitekohta, kun teidät vihitään sanan ja sakramenttien palvelusvirkaan. Teidän puolestanne rukoillaan ja teidät halutaan jättää Totuuden Hengen hoitoon, jotta virkaa hoitaessanne osaisitte johdattaa teille uskottua laumaa eteenpäin tämän maailman keskellä. Ette ole yksin.
Hyvä Espoon tuomiokirkkoon kokoontunut seurakunta. Tänään kirkon syntymäpäivänä niin me yhdessä, niin palkatut työntekijät kuin seurakuntalaisetkin, tarvitsemme Pyhää Henkeä. Haurasta ja haparoivaa on usein meidänkin uskomme aivan kuten oli ensimmäisillä Jeesuksen seuraajilla. Mutta Jumala ja hänen kirkkonsa eivät tarvitsekaan oman voimansa ja oman uskonsa varassa kulkevia, vaan ennen kaikkea niitä, jotka itse tarvitsevat Jumalaa.
Tule, Pyhä Henki, ja lähetä keskellemme taivaallisen valosi säteily.