Muistathan kertomuksen Baabelin tornista? Siinä ihmiset päättivät rakentaa tornin, joka ulottuu taivaisiin. Baabelilla, muinaisella Babylonilla oli yhdessä historian vaiheessa ylivalta koko Vanhan Testamentin tuntemassa maailmassa. Tekniikan ja tiedon alueella Babylon edusti aikansa osaamisen huippua. Poltetut tiilet ja maapiki niiden laastina tarjosivat keinon rakentaa huikean korkeita torneja. Valta, jota mikään ei uhannut, yhteinen kieli ja kulttuuri sekä uudet, aikaisempiin nähden ylivoimaiset tekniikat loivat ylpeän ja itseriittoisen vision tulevaisuudesta. Siinä kaikki oli vihdoin ihmiselle mahdollista, kaikki hänen käsissään. Ihminen tunsi nousseensa mittoihin, jossa hän oli itse oman onnensa seppä.
Jo tuhansia vuosia muinainen Babylon on ollut raunioalue erämaan laidalla. Historian saatossa monet maailmanvallat, oman aikansa ylpeät hegemoniat ovat ehtineet pyyhkäistä sen rauniokumpujen yli hajotakseen vuorostaan tehdäkseen tilaa uusille valtakunnille. Babylonin rauniot ovat jääneet viimeksi oman aikamme mahtavimman supervallan hyökkäyksen jalkoihin kuluneena keväänä. Kuinka tuore ja ajankohtainen kertomus Baabelin tornin ylpeistä rakentajista siis onkaan.
Kertomus Baabelin tornista ei kuvaa kuitenkaan vain ylivaltaa ja itseriittoisuutta uhkuvia suurvaltoja. Se on kertomus meistä ihmisistä, meidän taipumuksestamme ylpeyteen, itseriittoisuudestamme ja kaikkivaltiuden kuvitelmistamme. Ylpeydessään ihminen haluaa tavoitella taivaita. Hän kuvittelee saavuttavansa jumalan vertaisuuden tai Jumalan itsensä omin voimin, omaan tietoonsa ja omaan tahtoonsa luottaen.
Jumala salli ihmiselle hänen suuruudenhullut hankkeensa ja kuvitelmansa. Niihinkin ihmiselle on annettu vapaus. Mutta kun Jumala antoi ihmisten kielten sekoittua, niin etteivät he enää ymmärtäneet toisiaan, torni jäi rakentamatta. Yhteisen kielen puutteessa ihmisten yhteiset ponnistukset raukesivat ja korkeuksiin pyrkivät hankkeet sortuivat. Kun ihmisten välille syntyy rajoja, heistä tulee toisilleen vihollisia ja pelon aihe. Yhteiset hankkeet sortuvat.
Juuri tällainen on maailma, jossa elämme En tarkoita vain sitä, että maailmassa on tuhansia kieliä ja satojatuhansia paikallisia murteita. Niidenkin ihmisten välillä, jotka puhuvat toisilleen samaa kieltä, on usein ylipääsemättömiä muureja. Eri tavoin ajattelevat ihmiset eivät ymmärrä toisiaan. Ihmiset, joilla on erilainen elä-mänosa tai toisistaan poikkeavat perinteet ja kulttuuri, eivät ymmärrä toisiaan. Eri ikäiset ihmiset tuntevat puhuvansa eri kieltä, puolisot ja työtoverit puhuvat toistensa ohi. Emme puhu syvimmistä asioistamme, koska emme osaa, emmekä jaksa uskoa, että tulemme oikein ymmärretyiksi. Kun yhteinen kieli puuttuu, yhteiset hankkeet sortuvat, pelolle ja viholliskuville on tarjolla otollinen kasvualusta.
Viestiyhteyden katkeamisen kohtaamme erityisesti hengellisessä elämässämme. Usein – ehkä nytkin – voi tuntua siltä, ettei saarnasta tai koko jumalanpalveluksesta avaudu mitään. Sanat eivät löydä tietään sisimpäämme saakka. Saarnaajakin tuntee monesti avuttomuutensa tehtävässään Jumalan sanan tulkkina ja kuuluttajana.
Samoin saattaa olla Raamatun tutkimisemme laita. Vastaan tulee vain outoja nimiä, vaikeasti ymmärrettäviä käsitteitä, mutkikkaita lauseita, kysymyksiä, jotka eivät ole omiamme. Sana ei avaudu. Moni on luopunut yrittämästä päätellen, ettei kuitenkaan ymmärrä yhtään mitään. Tai rukouksemme, keskustelu Jumalan kanssa. Pelkäämme, ettei meitä ymmärretä eikä kuulla. Emme löydä sanoja. Emme tiedä, miten meidän tulisi rukoilla. Vaikenemme, kun arvelemme Jumalankin vaikenevan.
Tai rakennamme uskonelämämme oman oikeassa olemisemme varaan, oman uskovaisuutemme varaan, sen varaan että juuri me olemme uskon oikein ymmärtäneet, oikein kokeneet ja oikein eläneet todeksi. Arvelemme saaneemme Jumalan haltuumme toisin kuin ne, joiden ymmärrys, kokemus ja uskon kieli on toinen. Ne, jotka ovat kokemus ja kieli on toinen, ovat oman rakennel-mamme uhkaajia. Tämäkin on Baabelin todellisuutta, oman tor-ninsa rakentajien ja kielten sekoittumisen maailmaa.
Mutta juuri tässä Baabelin tornin rakentajien maailmassa, tässä kielten sekoittumisen maailmassa tapahtuu helluntain ihme. Ja se tapahtuu yhä uudelleen. Eikö tuo Apostolien teoista luettu helluntain epistola olekin kuin nurinpäin käännetty kertomus Baabelin tornista.
Hajallaan olevat ja toisilleen oudot ihmiset ovat kokoontuneet yhteen paikkaan. He puhuvat eri kieliä ja edustavat erilaisia kulttuureja. Sen sijaan, että he olisivat yhdessä ja yksin pyrki-neet korkeuksiin Jumalan luo, Jumala itse tulee alas heidän keskelleen. Ja mitä tapahtuukaan! Baabelin kirous alkaa väistyä. Orvoiksi itsensä tunteneet apostolit olivat pelänneet, ettei kukaan kuitenkaan heitä ymmärtäisi ja uskoisi. Nyt he kuitenkin astuvat rohkeasti esiin ja kertoivat Herrastaan. Ilman kieli- ja kulttuurimuureja sanat menevät ihmeellisesti perille. Viesti ta-voittaa eri puolilta tulleiden ja eri kieliä puhuvien ihmisten kaikkein sisimmän.
Kuulijoita ei enää vaivaa heidän ylpeytensä ja itseriittoisuutensa. Pietarin yksinkertainen saarna murtaa heidän sisäiset rakennelmansa, heidän lukkonsa ja hurskaan itseriittoisuutensa. Ne sortuvat. Hädässään ja epätoivossaan nämä ihmiset kohtaavat Jumalan, joka on armossaan tullut alas heidän avuttomuutensa, nöyränä ja vallasta riisuttuna. He kohtaavat pelastajansa ja toivonsa ristiinnaulitussa Kristuksessa.
Helluntai, tuo juutalaisten vuosisatoja viettämä kevään ensi he-delmien juhla muuttuu sinä päivänä Pyhän Hengen ja Kristuksen kirkon ensihedelmien juhlaksi. Viestiyhteys Jumalalta ihmisille on avautunut. Tukkeet ovat poissa. Kieli- ja kulttuurimuurit sortuvat. Ihmisille tulee sanan nälkä. He ottavat evankeliumin iloiten vastaan. Syntyy uusi yhteys Jumalan kanssa. Syntyy myös Jumalan lasten perheyhteys. Luukas kertoo: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” Jumalan Hengen vaikutuksesta Rajat murtuvat ja syntyy rajaton ilo.
Tämän Joensuun 100-vuotiaan kirkon juuri puhdistetut holvit ovat täynnä alkavan kesän elämää. Sinne on maalattu suomalaisen metsän koko kukkaloisto, kukkivat kuuset, lepät, tuomet, raidat, pihlajat. Ne ovat siellä kuin kuvana elämästä, jonka Pyhä Henki, tuo elämän antaja, synnyttää ihmisessä, jokaisessa lajinsa mukaan.
Kirkon seiniä koristaa sen suunnittelijan, Josef Stenbäckin huolella valitsemat, fraktuurakirjaimin kirjoitetut Raamatun lauseet. Kirkkoon tulijaa on ensimmäisenä eteisessä vastassa psalmin 51 jakeet, ”Jumalan mieliset uhrit ovat särjetty henki. Särjettyä ja masennettua sydäntä et sinä Jumala hylkää” (Ps 51:19)
Kun Pyhä Henki tekee ihmisessä uutta luovaa työtään, hän antaa ensin ihmisen omien rakennelmien sortua. Hän antaa kaiken sen sortua, minkä varaan ihminen on rakentanut elämänsä ihmisten ja Jumalan edessä. Kun se raukeaa, ihminen huomaa olevansa eksyksissä. Hän tuntee hapuilevansa yksin pimeydessä, huhui-levansa kielimuurien takana. Mutta juuri sieltä nousevat uuden elämän versot. Juuri siellä Kristus on läsnä ja tekee työtään. Siellä hänen armonsa tulee todeksi. Se on pimeys, johon loistaa Kristuksen valo.
Tuonne saarnatuolin vastapäiselle lehterin seinälle on kirjoitettu ilosanoma niille, joiden omat rakennelmat ovat sortuneet: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi hänen ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo hänen päällensä ai pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman.” Siinä on koko evankeliumi pähkinänkuoressa. Tästä sanomasta syntyi ensimmäinen seurakunta ja tätä sanomaa Kristuksen kirkko Jumalan työvälineenä yhä kuuluttaa kaikkeen maailmaan.
Niille, joiden omat rakennelmat ovat sortuneet, niille, jotka pi-meydessään ovat kohdanneet valon, Kristus ei ole tuomari. Kristus on heidän apunsa ja turvansa. Pyhä Henki on heidän puolustajansa ja oppaansa. Pyhä Jumala on heidän rakas Isänsä. Heille kaikki on alusta asti armoa. Ja siksi kaikki Kristuksen omat ovat heidän rakkaita veljiään ja sisariaan erilaisista koke-muksista, kulttuureista ja kielistä riippumatta. Ilo on rajaton. Mitkään inhimilliset muurit ja rajat eivät siksi pysäytä tätä Ju-malan omaa rakennustyömaata, työmaata, joka yltää ja kantaa taivaaseen.