Apostolien teot kuvaavat Helluntain tapahtuman. Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä toteutui. Hetki, jossa opetuslapset saivat Pyhän Hengen, avasi kokonaan uuden aikakauden maailman historiassa. Siihen päättyi viimeistään vanhan liiton aika ja alkoi kirkon aika. Lakiliitto vaihtui armoliittoon. Jumalan kansa ei ollut enää vain se, joka on sukuluettelon mukaan Aabrahamin jälkeläinen, vaan jokainen jolla on Aabrahamin usko (Gal 3:7); jokainen jolla on opetuslasten tavoin Pyhä Henki. He muodostavat uuden Jumalan kansan – kirkon.
Vanha liitto murtui Jeesuksen toiminnan kautta. Uuden liiton asetussanat lausuttiin kiirastorstaina. Sanat kuulemme jokaisessa messussa Jeesuksen ehtoollisen asettamisen yhteydessä: ”Ottakaa ja juokaa tästä te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni.” Jokainen ehtoollinen näin ollen on uuden liiton ateria. Ja sinä, joka siihen osallistut, olet uuden liiton kansalainen. Uuden liiton keskeisin eroavuus on siinä, että liiton jäsenillä asuu sisimmässä Jumalan Pyhä Henki. Jumalan Henki ei ole enää vain joidenkin harvojen etuoikeus. Se kuuluu kaikille niille, jotka on otettu liittoon Jumalan kanssa.
Opetuslapset saivat Hengen helluntaina. Mutta sen jälkeen, opetuslasten työn tuloksena uuteen liittoon astuttiin kasteen kautta – Jeesus ei kastanut omia oppilaitaan muulla tavalla – helluntai oli heidän kastepäivänsä. Siksi pääsiäisen ohjella juuri helluntai oli toinen suosittu kastepäivä. Se on omakohtainen helluntai. Se mitä opetuslapsille tapahtui helluntaina tapahtui sinulle kasteessa – sait Pyhän Hengen. Mutta helluntaita edeltää Jeesuksen veren vuotaminen. Helluntaita ei olisi voinut olla ilman sitä. Ne kuuluvat yhteen. – Seuraavaksi kerron miten.
Raamatun alkulehdillä kerrotaan kuinka Jumala loi ihmisen maan aineksista ja puhalsi tämän sieraimiin elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli tuntemamme elävä ja ajatteleva olento.
Siksi ihmisestä sanotaankin usein, että hän on kuin saviastia, joka on tarkoitettu Jumalan käyttöön. Ihminen on kuin pieni savesta tehty öljylamppu. Minulla on tässä kädessäni sellainen. Tämä on vähän pienen kaarnaveneen näköinen. Mutta tämä on savesta ja tämä on ontto.
– Tässä öljylampussa on kaksi aukkoa. Isommasta aukosta lisätään lamppuun sisälle öljyä. Ja pienemmästä aukosta lähtee paksu lanka sisälle säiliöön.
Tällaisia lamppuja ei paljon enää käytetä, kun meillä on sähköllä toimivat valaisimet. Periaate öljylampussa on sama kuin kynttilässä: Kynttilässä palavana aineena on steariini, öljylampussa palavana aineena on öljy. Koska se on nestemäistä, astia tarvitaan pitämään öljy tallella.
Niin öljylamppu kuin kynttiläkin tarvitsee lisäksi sydänlangan, jonka päässä liekki palaa. Öljylampussa on kuten sanoin paksu lanka. Lanka on imenyt itseensä öljyä täyteen ja on öljystä ihan märkä. Kun lamppu sytytetään, tähän langan päähän tulee pieni liekki. Öljy palaa langassa.
Ajattelin siis meitä ihmisiä saviastioiksi. Savesta tehdyiksi öljylampuiksi, joiden olisi määrä tuoda valoa maailmaan. Se loistaa sitä valoa ja totuutta, joka tulee Jumalan luota, yhteydestä Jumalaan.
Mutta lamppumme ei ole kunnossa. Se on särkynyt ja öljy valunut maahan ja lanka kuivunut. Olemme siis särkyneitä saviastioita. Mikään liekkikään ei voi siksi meissä palaa – ei ole öljyä. Synti on särkenyt astian. Astia on tehtävä ehjäksi, jotta se saadaan toimivaksi.
Jeesuksen oppilaatkin olivat kukin tahollaan särkyneet. He olivat paenneet kun Jeesus otettiin kiinni ja tuomittiin. He olivat piilossa lukittujen ovien takana ja pelkäsivät. Heidän uskonsa oli heiveröistä ja rohkeus poissa. He olivat sillä tavoin särkyneitä.
Mutta Jumala haluaa tehdä särkyneestä ehjän. Hän kokoaa palaset yhteen ja puhaltaa sen jumalallisella henkäyksellään ehyeksi, jotta sinne voisi jälleen kaataa öljyä ja siihen saisi kauniin liekin palamaan. Jeesuksen ristinkuolema on paikka jossa meidät korjataan. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Päivän evankeliumi sanoo saman asian tuttua tutummalla tavalla. Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainoa poikansa. – Hän antoi Poikansa uhrikuolemaan, jotta me pelastuisimme. Hän olisi voinut lähettää Poikansa tuomitsemaan maailman, mutta hän lähetti Jeesuksen pelastamaan meidät: Tekemään meidät synnissä särkyneet ehjäksi – oman särkymisensä kautta. Juuri tämän tähden pitkäperjantai on ennen helluntaita.
Kun särkyneet saviastiat tehtiin ehjiksi, niihin saatiin kaadettua öljyä sisälle ja lamppujen liekki nähtiin palavan. Raamatun tekstissä, joka lukupulpetilta luettiin, kerrottiin Pyhän Hengen asettuneen liekkien tavoin opetuslasten pään ylle. Tuo liekki oli kuin merkki siitä, että öljylamppu oli nyt ehjä ja paloi jälleen Hengen tulta. Pyhä Henki sai valaista heidän elämänsä ja tuoda valon myös heidän ympärilleen.
Kun mietit itseäsi ja maailmaa jossa elämme, asioiden pitäisi olla hyvin. Jeesus on korjannut särkyneen ihmisyyden. Jokainen voi olla astia joka pitää Pyhän Hengen. Jokaisessa voi palaa hengen liekki. Kuitenkin hengellisen elämän sijasta ilmenee kastetuissa kristityissä enemmän tälle vastakkaista toimintaa. Asioita jotka eivät ole hengen hedelmiä vaan lihan aikaannsannoksia. Astia on ehjä, joten öljy ei ole valunut maahan, kuitenkaan lampussa ei liekki pala.
Lamppu on sammunut, koska sitä ei ole hoidettu. Ihminen ajattelee, että minä pärjään ilman liekkiäkin. Ihminen kehittää itselleen oman elämäntarkoituksen – ei hyväksy sitä, mikä hänelle on luomisessa annettu. Sama Aadamin aikainen synti vaatii meissä tilaa.
Mikä särki Aadamin saviastian? Ylpeys. Hän ei tyytynyt olemaan savea Jumalan kädessä. Hän halusi itse muovata itsensä, mutta sai aikaan itsellensä vahingon. Hän särkyi ja se tuotti hänelle häpeän.
Lankeeminen tuottaa edelleen häpeää – vaikka emme menekään sirpaleiksi. Poliitikko oli muutama päivä sitten julkisuudessa otsikoissa lankeemuksensa tähden. Kun se tuli julki, se aiheutti niin suurta häpeää, että hänen oli jäätävä sairauslomalle. Adam meni piiloon pensaan taakse. Poliitikko meni piiloon julkisuutta. Se joka häpeää, peittää kasvonsa. Hän ei halua tulla nähdyksi.
Tänään ei välttämättä enää hävetä: vaan ihminen palaa vierasta tulta vieraasta polttoaineesta. Ehjä astia voi täyttyä myös muulla kuin Jumalan hengellä.
Me olemme saaneet Pyhän Hengen. Saimme sen siksi, että olisimme Jumalan lapsia, hänen uuden liiton kansaansa; että Hengen tuli palaisi meissä. Me olemme halvoista aineista tehty astia suurta tarkoitusta varten.
Hoida sinä lamppuasi, että se säilyisi palavana loppuun asti. Lue Raamattua, rukoile, käy ehtoollisella, hakeudu hyvään seuraan. Niin saat lamppuusi öljyä lisää ja noki ja karsta tulee huolehdittua pois, jotta liekki palaa kirkkaammin.
Et voi elää muuta kuin omasta puolestasi. Muiden puolesta voi rukoilla, jotta Jumalan alkama työ saisi heissä jatkua. Jotta he kääntyisivät uudelleen Jumalan puoleen ja löytäisivät todellisen onnensa, oman paikkansa ja tarkoituksensa.
Lamput on tehty palamaan, koirat haukkumaan ja heiluttamaan häntäänsä – mutta ihminen on tehty ylistämään Jumalaa.
– – –
(Öljylampun idea vanhasta saarnasta, jonka olen pitänyt Kokemäellä 2002 – toinen vuosikerta)