Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut alkavat vapunpäivänä, 1. toukokuuta Tshekin tasavallassa. Sinne lähetetään jälleen joukkio parhaita suomalaisia jääkiekkoilijoita tavoittelemaan kunniaa ja menestystä. Monet täällä kotimaassa odottavat ja jännittävät,
miten kiekkoleijonien käy. Tuleeko mainetta ja kunniaa? Vai jäädäänkö tällä kertaa ilman palkintoja?
Muistaakseni näiden kilpailujen aikana on Suomen urheilumediassa ollut tapana valita kunkin pelatun ottelun paras ja huonoin ottelija – leijona ja lammas. Leijonan tittelin on saanut se, joka on käydyn ottelun aikana onnistunut tekemään eniten
joukkueen eteen; ollut reippain ja aktiivisin pelaaja. Lampaaksi on valittu se, joka ei ole pystynyt saamaan itsstään irti henkilökohtaista parastaan, eikä siis myöskään olemaan kunnolla hyödyksi joukkueelle.
Tämä tällainen valinta perustuu niille mielikuville, jotka meillä hmisillä on noista kahdesta eläinlajista. Leijonat miellämme vaarallisiksi, nopeiksi pedoiksi, jotka ovat tottunet saamaan kiinni riistansa ja nujertamaan sen. Lampaat taas ovat mielikuvissamme
rauhallisia eläimiä, joita ei ehkä ole suuremmalla älyllä pilattu. Nehän tuppaavat menemäänkin sinne, minne joku niitä johtaa, sen enempää miettimättä.
Äsken luin tämän sunnuntain evankeliumitekstin, jossa Jeesus puhuu lampaista. Minusta nuo lampaat, joista Jeesus puhuu, vaikuttavat aika älykkäiltä olennoilta – vastoin äsken mainitsemaani mielikuvaa.
Evankeliumissa mainitut lampaathan nimeomaisesti eivät lähde seurailemaan ketä tahansa paimenta, vaan kuuntelevat tarkkaan, kuuluuko tämän ääni tutulta ja turvalliselta. Ellei, lampaat lähtevät karkuun. Näin toimimalla ne pelastavat itsensä petojen kidasta ja
rosvojen patapaistista.
Oikean ja hyvän paimenen äänen kuullessaan lampaat tulevat mielellään kokoon ja seuraavat häntä. Silloin ne kulkevat läpi oikeasta portista ja oikea paimen saa johtaa ne kaikessa rauhassa hyvälle laitumelle. Lampaat saavat hyvää ravintoa, elävät ja
kukoistavat.
Puhuessaan lampaista Jeesus tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka uskovat häneen ja haluavat seurata elämässään Jeesuksen opetuksia. Hyvillä paimenella Jeesus tarkoittaa itseään. Raamatun mukaan opetuslapset olivat ensimmäisiä ”Jeesuksen lampaita”. Puheillaan
ja teoillaan, jotka ilmensivät Jumalan voimaa ja Jumalan suuruutta Jeesus voitti puolelleen monia, monia muitakin ihmisiä. Näistäkin tuli Jeesuksen seuraajia, ”lampaita”. He seurasivat opetuslasten tavoin Jeesusta, kuuntelivat hänen opetuksiaan ja todistivat hänen
ihmetekojaan. Jeesuksen seuraajat olivat mukana Jeesuksen elämän viimeisissä tapahtumissa. He näkivät ja kokivat Jeesuksen kärsimykset ja hänen kuolemansa. Mutta nuo Jeesuksen seuraajat näkivät ja kokivat myös sen, että Jeesus nousi kuolleista.
Näin pääsiäisen jälkeen on kirkossa luettu evankelumeista niitä kertomuksia, joissa kuvataan Jeesuksen seuraajien kohtaamisia Jeesuksen kanssa tämän ylösnousemuksen jälkeen. Noissa raamatunteksteissä kuvataan sitä, miten Jeesuksen opetuslapset ja
muut ystävät ymmärsivät lopulta sen, että Jeesus kärsi, kuoli ja nousi kuolleista, koska se oli Jumalan tahto ja suunnitelma. Jumalan tahto oli, että ihmiset saisivat synnit anteeksi ja saisivat myös ikuisen elämän, kun he uskovat Jeesukseen ja seuraavat
häntä. Vertauskuvallisesti sanotaan, niin kuin Jeesus tämän päivän evankeliumissa, että oikeaa paimenta seuraavat lampaat pääsevät hyvälle laitumelle.
Nyt varmasti jo ymmärrämme, että myös me olemme noita ”Jeesuksen lampaita”. Evankeliumissa Jeesus ei suinkaan puhu vain hänen kanssaan samaan maailmanaikaan eläneille ihmisille, vaan myös meille, tämän ajan ihmisille. Jeesus kehottaa meitä
kuuntelemaan hänen ääntään – eli tutkimaan hänen opetuksiaan ja tekojaan. Näitä asioita voi tutkia lukemalla Raamattua. Hän myös kehottaa meitä seuraamaa itseään – eli esimerkiksi olemaan ystävällisiä lähimmäisille, auttamaan toisia ihmisiä ja elämään
niin, että emme tekisi huonoja asioita itsellemme ja toisille.
Tässä voi pitää ohjeenaan vaikka Jeesuksen opetusta, että ”kohtele toisia niin kuin toivoisit, että toiset kohtelevat sinua.” Se on opetus, jonka mukaan voi hyvin elämänsä suunnata.
Kun Jeesus kehottaa meitä kuuntelemaan ja seuraamaan itseään, hän ymmärtää hyvin sen ihmiselämään kuuluvan ikävän tosiseikan, että aina ei onnistu. Kukaan meistä ei onnistu olemaan hyvä, avulias ja rakastava koko aikaa. Väkisinkin käy joskus niin,
että teemme väärin, ajattelemme vain itseämme ja laiminlyömme toiset ihmiset. Näin käy ihan vain sen takia, että ihminen on itsekäs.
Jeesus tietää ja ymmärtää oikein hyvin sen, että ihminen on välillä aika lailla hakoteillä – vai sanoisinko lauman musta lammas. Juuri tämän takia Jeesuksen seuraaminen ei ole hänen seuraamistaan vain tämän elämän aikana. Se, että seuraa Jeesusta, tarkoittaa
myös sitä, että hänen kanssaan saa anteeksi ja saa myös ikuisen elämän. Jeesus itse huolehtii siitä, että ihmisen pahat ajatukset, aikeet ja teot jäävät kiinni ”lammashaan viimeiseen porttiin”. Jeesus itse huolehtii siitä, että taivaan laitumilla kirmailee lauma
putipuhtaita lampaita.