Jumala on antanut meille elämän ja kaiken muun. Hän on myös johdattanut kansaamme ja antanut sille itsenäisyyden ja vapauden. Herra on luoja, johdattaja ja pelastaja.
Ensiksikin, Jumala on luonut koko maailman ja ”koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat” kuten toisessa lukukappeleessa sanottiin. Se mitä olemme, on Jumalan lahjaa. Olemme saaneet sen monien ihmisten välityksellä. Joihinkin asioihin voimme vaikuttaa, mutta toisiin emme, kuten millaiset perintötekijät olemme saaneet, millaiseen perheeseen olemme syntyneet ja myös mikä on meidän isänmaamme. Nämä asiat muodostavat perustuksen sille, keitä me oikeastaan olemme.
Isänmaamme, tämä rakas Suomi, ei siis ole jotakin meidän ulkopuolellamma olevaa. Me emme ole isänmaan osia, isänmaa on osa meitä. Se on meidän sydämissämme, siinä miten elämme, puhumme, ajattelemme ja tunnemme. Vakka joutuisimme lähtemään tästä maasta ja asumaan muiden kansojen joukossa niin Suomi ja kaikki mitä siihen kuuluu eläisi edelleen sydämissämme. Siksi muinaiset kreikkalaiset olivat oikeassa sanoessaan, että”kukaan ei rakasta isänmaataan siksi että se on suuri vaan siksi että se on oma”. Voimme verrata eri maita toisiinsa monella tavalla. Voimme esimerkiksi kysyä ”Missä maassa on turvallisinta asua, missä on puhtain luonto, missä on parasta harjoitaa liiketoimintaa” ja muuta sellaista. Mutta tuntuisi todella kummalliselta kysyä: ”Mikä maa on paras isänmaa” Jonkin asian hyvänä tai huonona pitäminen liittyy aina siihen, että mietimme mitä meidän kannattaa valita. Kun pidämme jotakin hyvänä, se tarkoittaa, että haluamme valita sen eri vaihtoehtojen joukosta. jos pidämme jotakin huonona, emme halua valita sitä. Mutta eihän kukaan voi valita maata, johon on syntynyt. Korkeintaan voimme sanoa, kuten tutussa virressä veisataan ”meille alla auringon tää synnyinseutu rakkain on.”
Toiseksi, Jumala myös johdattaa kaikkea luomaansa ja jokaista ihmistä. Hän johdattaa meitä sekä rakkaudellaan että voimallaan. Hän ilmoittaa meille lakinsa: rakkauden kaksoiskäskyn ja sitä selittävät kymmenen käskyä. Kun noudatamme niitä vaellamme Jumalan rakkauden johdatuksessa. Mutta jos rikomme niitä pysymme edelleen hänen voimansa ohjauksessa. Koska Jumala on kaikkivaltias, niin maailmassa ei tapahdu mitään, mikä ei kuuluisi hänen hallintavaltansa piiriin. Profeetta Aamoksen välityksellä Herra kerran sanoi Israelille: ”Oletteko te Israelilaiset minulle sen kummempia kuin Nubialaiset? kuuluu Herran sana. Enkö minä tuonut Israelin Egyptistä niin kuin toin filistealaiset kaftorista ja syyrialaiset Kiristä?” Samoin hän on johdattanut myös meidän kansamme tähän maahan historian vaiheiden halki. Näin tehdäkseen hän on käyttänyt ihmisten hyviä ja pahoja tekoja, oikeita ja vääriä valintoja tarkoituksensa toteuttamiseen. Hän kääntää pahankin palvelemaan hyviä tarkoituksiaan. Mutta jos haluamme osaksemme Herran siunauksen meidän on noudatettava hänen tahtoaan. Olemme saaneet vapauden, meidän on siis kunnioitettava myös toisten vapautta. Olemme saaneet Jumalalta maallista hyvyyttä, meidän on myös oltava valmiita jakamaan sitä myös toisille. Näin meidän tulee itse kunkin toimia kansamme menestykseksi ja lähimmäistemme parhaaksi.
Oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden vaatimus ei kuitenkaan koske pelkästään oman kansan jäseniä. Kaikki ihmiset ovat meidän lähimmäisiämme. Menneinä aikoina ihmiset saattoivat elää koko elämänsä tapaamatta yhtäkään vieraan kansan tai rodun jäsentä. Nykyään se on paljon harvinaisenpaa. Mutta kyllä jo Vanha Testamentti käski Israelin kansaa: ”älä tee muukalaiselle vääryyttä, äläkä riistä häntä, sillä olet itsekin ollut muukalaisena Egyptissä.” Jumala tuomitsee jokaisen meistä tekojemme mukaan. Siksi jokaisella ihmisellä on oikeus siihen, että häntä arvostellaan sen mukaan mitä hän itse tekee, ei sen mukaan mihin rotuun tai kansallisuuteen hän kuuluu.
Kolmanneksi huomaamme, että Jumala on myös pelastaja. Tämä maailma on kylläkin Jumalan hyvää ja kaunista luomistekoa. Mutta se kestää vain säädetyn aikansa. Kristus ”on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”, kuten uskontunnustuksessa lausumme. Nyt asumme tässä maailmassa, mutta olemme matkalla kohti taivaallista isänmaata, joka on iankaikkinen elämä Jumalan luona. Olemme täällä vain vieraita ja muukalaisia. Luojan johdatuksen tarkoitus on se, että ”ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet”, kuten tämän päivän epistolasta kuulimme. Tähän etsintään Jumala halusi vastata ja siksi hän lähetti Poikansa maailmaan opettamaan meille totuutta ja tekemään meidät vapaiksi, kuten evankeliumista kuulimme.
Raamatussa iankaikkisuutta kuvataan käyttämällä monenlaisia vertauksia. Ilmestyskirjassa sitä kuvataan taivaallisena Jerusalemina. Tästä Jumalan kaupungista sanotaan myös, että ”sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.” Maallisella omaisuudella ei varmastikaan ole mitään merkitystä maailman loputtua. Tällä tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että kaikki hyvä ja kaunis mitä me ihmiset maan päällä teemme on pohjimmiltaan lähtöisin Jumalasta ja kerran iankikkisuudessa saamme nähdä sen kaiken uudistettuna ja kaikesta pahasta puhdistettuna.Tähän Herramme kutsuu meitä sanallaan. Antakoon taivaallinen Isämme aina kirkkaana kaikua keskuudessamme Poikansa suurista teoista kertovan evankeliumin sanan ja säilyttäköön sydämissämme uskon häneen.