Kun meille syntyi vauva, kiirehti isä soittamaan viestiä läheisille.
Tärkeää oli muistaa tarkasti sentit ja grammat.
Kun Jumala syntyi -kiire tuli enkelille.
Eikä sanomakaan ollut se tavanomainen ilmoitus tulokkaan mitoista ja äidin ja lapsen voinnista.
– Älkää pelätkö, älkää pelätkö, piti enkelin huudella kaikkialle.
Ehkä jokaisessa synnytyshuoneessa on läsnä vieras taivaasta, suurimman sanoman kanssa:
– Älkää pelätkö, enkeli kuiskaa synnytystuskissa kärsivälle äidille Kabulissa, perheensä elannon puolesta murehtivalle isälle Tsetseniassa tai sille tyttövauvalle, joka on jätetty kiinalaisen sairaalan rappusille.
Ehkä ensimmäinen joulu toistuu joka päivä ja joka hetki tämän maailman synnytyshuoneissa.
Niissä, joissa tuska ja riemu tulevat sisään samalla ovenavauksella.
Ehkä ensimmäinen joulu toistuu kaikkialla, missä kipu ravistelee ihmistä.
– Älkää pelätkö. Teille on syntynyt Vapahtaja.
Näin kuvailee kirjailija Satu Kreivi-Palosaari ajatuksiaan joulun merkityksestä. Joulun sanoma on iloinen uutinen: älä pelkää, sinulle on syntynyt Vapahtaja. Kuitenkin valitettavan monet ihmiset pelkäävät tänäänkin, kaukana maailmalla mutta myös täällä Vaasassa. On naisia, jotka Marian tavoin pelkäävät, miten heidän lapsilleen käy. On miehiä, jotka Joosefin tavoin pelkäävät maineensa puolesta. Mitä muut sanovat, jos tottelen enemmän Jumalaa kuin ihmisten mielipiteitä. On paljon niitä, jotka tänä jouluna pelkäävät oman tai läheisen sairauden vuoksi. On ihmisiä, jotka köyhien paimenten tavoin pelkäävät, miten he selviävät taloudellisesti. On ihmisiä, jotka pelkäävät yksin kodeissaan. Turun joulurauhan julistamisesta huolimatta tänäkin jouluina on perheitä, joissa pelätään läheisen väkivaltaisuutta.
Kaikille pelkääville kuuluu enkelien iloinen viesti: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman: teille on syntynyt Vapahtaja!” Mitä enkelien sanoma tarkoittaa tämän päivän ihmisille?
Enkelien viesti on iloinen uutinen siitä, että Jumala ei ole jättänyt sinua yksin. Hän näkee sinut ja sinun pelkosi. Jumala on lähettänyt juuri sinua varten auttajan. Jeesus on kuollut ristillä puolestasi. Jesajan kirjan ennustuksen mukaan Jeesusta kutsutaan nimellä Immanuel, joka merkitsee Jumala on meidän kanssamme. Jumala on kasteessa ottanut meidät omiksi lapsikseen ja hän tahtoo, että me elämme lähellä häntä yhtä riippuvaisina hänestä kuin pieni lapsi äidistään. Jumala kuiskaa meille kuin äiti lapselleen: ”Ei hätää, minä olen tässä!” Jumala on lähellä kaikkein vaikeimpina hetkinämme. Hän ei koskaan hylkää meitä. Hän on mukana vaikeuksien ja surun keskellä, mutta myös suurimmassa ilossa ja onnessa.
Erkki Leminen kuvaa Vapahtajan syntymän merkitystä runossaan näin:
Minä tulin sinua varten, jota jouluna paleltaa.
Minä synnyin talliin ja seimeen, voin sinua rakastaa.
Minä tulin sinua varten, jolla ei ole ystävää.
Minä tulin sinua varten, saatan sinua ymmärtää.
Minä tulin sinua varten, jota ihmiset pettivät.
Minä tulin sinua varten, jonka toiset jo jättivät.
Minä tulin sinua varten, joka yössäsi nyyhkytät.
Minä tulin sinua varten, joka yksin sairastat.
Sillä sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt.
Sinä olet minulle rakas, ota minut vastaan nyt.
Sillä sinä olet minulle rakas, minä kannoin tuomion.
Sinä olet minulle rakas, ovi taivaan auki on.
Joulutoivomusten joukossa on usein toive rauhasta. Toive siitä, että koko maailmaan tulisi rauha. Toive siitä, että omassa kodissa olisi rauha. Toive siitä, että omassa sydämessä olisi rauha. Katri-Helena toivoo laulussaan puurokauhaa, jolla saisi lahjoittaa maailmalle rauhan. Hän toteaa laulussa: itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa. On totta, että meidän on tärkeää pysähtyä ja hiljentyä kuuntelemaan itseämme. Luulen kuitenkin, että emme voi omilla harjoituksilla ja hiljentymisellä löytää syvää sisäistä rauhaa, jos Jumala ei sitä meille lahjoita.
Jumala kutsuu meitä tänä jouluna pysähtymään hänen poikansa edessä. Jumalan rakkaus tulee hienoimmalla tavalla ilmi Jeesuksessa. Hän, Jumalan Poika, oli valmis syntymään ihmiseksi ja elämään ihmisen elämän, jotta me saisimme rauhan. Jeesusta kutsutaan Raamatussa rauhan ruhtinaaksi. Raamatussa rauhalla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen elää sopusoinnussa ja rauhassa sekä suhteessa itseensä, toisiin ihmisiin että Jumalaan. Rauha tarkoittaa tilaa, jossa ihmiseltä ei puutu mitään.
Luulen, että me nykyajan ihmiset kaipaamme juuri tätä. Me yritämme etsiä rauhaa tunnelmallisista hetkistä, läheisistä ihmissuhteista ja tavarasta. Meillä on materiaalisesti katsottuna kaikkea, mutta kuitenkin saamme näistä asioista elämäämme vain hetkellistä nautintoa ja tyydytystä ja joudumme pettymään usein. Kirkkoisä Augustinus sanoi, että ihminen on levoton kunnes hän löytää levon Jumalassa. Vain Jumala voi antaa meille todellisen rauhan. Jumala antaa sydämiimme rauhan, kun me nöyrrymme kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja tunnustamme olevamme syntisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat Vapahtajaa. Me emme voi omilla ansioillamme ja hyvillä teoilla saada rauhaa ja paikkaa taivaassa. Jeesuksen anteeksiantamukseen turvautuminen antaa sydämiimme ilon, rauhan ja vapauden. Jumalan anteeksiantamus on valtava, koska hän ei enää muistele vanhoja vääriä tekojamme vaan hän näkee meidät anteeksiantamuksen jälkeen yhtä puhtaina kuin Jeesus on. Joulun iloinen vaihtokauppa on siinä, että Jeesus ottaa vastaan meidän syntimme ja antaa meille vastalahjaksi oman pyhyytensä ja puhtautensa.
Monesti Jumalan rauha on kuitenkin kateissa elämässämme, vaikka uskommekin Jeesukseen. Täydellisen rauhan me voimme löytää vasta taivaassa. Mutta uskon, että Jumala tahtoisi antaa jo täällä maan päällä meille enemmän rauhaa, iloa ja vapautta. Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Jumala tahtoo, että me elämme täyttä elämää. Hän asuu meidän kastettujen sydämissä ja hän kutsuu meitä löytöretkelle sydämiimme, tapaamaan häntä. Jumalan edessä meidän ei tarvitse pitää naamareita eikä esittää mitään. Hänen luokseen saamme tulla juuri sellaisina kuin olemme ja pyytää, että Hän uudistaa meidät rakkaudellaan. Hänelle saamme rukouksessa jättää kaikki huolemme, murheemme ja taakkamme. Hän tuntee meidät kokonaan ja sen vuoksi hän voi auttaa meitä paremmin kuin kukaan ihminen. Hän tahtoo antaa meille rauhan, joka ylittää kaiken ymmärryksen.
Rukous, Raamatun lukeminen, ehtoollinen ja kristittyjen yhteys ovat tärkeitä, jotta Jumala voisi täyttää elämämme läsnäolollaan. Silloin kun elämme lähellä Jumalaa, huomaavat muutkin ihmiset, että Jumalan rauha, ilo ja vapaus täyttävät elämämme. Me saamme paimenten tavoin olla viemässä Jumalan rauhaa niille ihmisille, jotka eivät ole vielä ottaneet vastaan joulun ilosanomaa. Älä pelkää! Sinulle on syntynyt Vapahtaja!
Rukoilemme:
Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,
sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään. Aamen.