Siellä oli paimenia yöllä kedolla vartioimassa laumaansa. Löydätkö täältä kirkosta lampaan? Lammas on pehmeä. Voidaan silittää lammasta tekemällä näin. [silitetään kättä]
On hyvä, että näillä lampailla on kavereita. Lampaat ovat laumaeläimiä. Ne tarvitsevat laumaa ja paimenta. Yhdessä on turvallisempaa, helpompaa, mukavampaa.
Tässä mekin olemme yhdessä koolla. Kuten lampaat, mekin tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme lähelle jonkun, joka välittää ja huolehtii. Nyt on hyvä hetki vaikka sanoa siinä vieressä istuvalle, kuinka tärkeä hän on. Että on tärkeää, että olet meidän perheessä. Että on tärkeää istua tässä vieressäsi. Koska sinä olet siinä, minä en ole yksin.
Me tarvitsemme toisiamme. Me etsimme toisistamme turvaa, ehkä anteeksiantamusta, ehkä luottamusta, ehkä lämpöä ja valoa.
Me etsimme yhdessä, niin kuin lampaatkin etsivät.
Ja ehkä hekin etsivät, jotka ovat meistä kaukana, jotka eivät kuulu meidän laumaan tai lähipiiriiin. Joulu muistuttaa myös niistä turvan etsijöistä, jotka ovat meille vieraampia.
Valo
Mutta vaikka olemme ehkä kaukana, me olemme heidän kanssaan yhdessä, koska olemme saman tähtitaivaan alla. Kun katsot ylös näetkö tähdet? Tämän tähtitaivaan alle mahtuu tänään monta tunnetta ja tarinaa. Iloja ja huolia, kiitoksia ja pettymyksiä, ehkä myös kysymyksiä ja pelkoja. Mitä sinun sydämellsei tänän kuuluu? Mitä sinä ehkä tänään kaipaat, mitä pelkäät?
Mitä mietit nojatessasi paimensauvaasi ja katsoessasi tätä laumaa tai omaa laumaasi? Mihin ajatuksesi käyvät, kun näet valon joka loistaa?
Sillä tähdet tuikkivat meille. Tällä tavalla. [tehdään käsillä tuikkivia tähtiä] Ne tuikkivat meille sitä valoa, jota kaipaamme. Valoa, jota erityisesti tänä jouluna kaipaamme pimeän keskelle, kun maa on musta ja lumeton.
Enkeli
Tähdet loistavat, mutta me näemme vielä suuremman valon. Kirkkaus täyttää pimeän taivaan. Enkeli ilmestyy. Näetkö sinä enkelin täällä kirkossa? Montako näet?
Tiedätkö, tällä enkelillä on meille viesti!
Me kuulemme tuon viestin. [höristetään korvia]
Me saamme ilosanoman.
Meille on syntynyt Vapahtaja!
Jumala on tullut meidän luoksemme.
Seimi
Enkelin viesti vie meidät seimen luo.
Me tulemme seimelle.
Siinä me ihmettelemme.
Siinä pysähdymme.
Siinä me tuuditamme. Voidaan tuudittaa vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Näin. [tuuditetaan vastasyntynyttä sylissä]
Tässä seimen luona me näemme. Me löydämme. Me uskomme. Me luotamme. Seimen luona me ilahdumme ja hämmästymme.
Jumalan rakkaus näyttäytyy meille, se tulee elämämme keskelle yllättävällä tavalla.
Seimessä me näemme Jumalan rakkauden meitä kohtaan. Me näemme Jeesuksen. Mitään ei tarvitse pelätä, kun Jumala on näin lähellä meitä.
Seimen luota me löydämme turvapaikan, sieltä me löydämme sovinnon, sieltä me löydämme uuden elämän. Siellä loistaa meille valo. Siellä on paikka meille jokaiselle.
Mihin sinä mielessäsi asetut tänään viettämään joulua?
Lampaiden kanssa kedolle – yhteyteen toisten kanssa, ottamaan toinen ihminen huomioon – kaukana ja lähellä?
Tähtitaivaan alle ihmettelemään valoa ja sen lähdettä?
Kuuntelemaan enkelikuoroa, jättämään pelon Jumalalle ja ottamaan vastaan ilosanoman?
Seimen äärelle, ihmeen äärelle, Jumalan rakkauden äärelle, aivan Jeesuksen viereen?
Rukoilemme: Rakas Jumala. Tässä me olemme joulun sanoman keskellä. Puhuttele sinä meitä tänään sillä ihmeellisellä sanomalla, jossa Vapahtaja syntyy maailmaan. Ole jokaisen joulunajassa läsnä niin täällä lähellä kuin kaukana maailmalla. Siunaa lapsia kaikkialla maailmassa. Aamen.
– – –
Jouluaaton saarna, jossa reippaalla otteella hyödynsin sakasti.evl.fi -aineistoa. Kiitos ideoijille!