Rakkaat kristityt.
”..hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.”
Tämän kiirastorstain teksteissä käy ilmi, miten Vapahtaja osoitti kiintymystä läheisilleen ja palveli heitä. Jeesus pesi opetuslasten jalat aterian yhteydessä. Näin hän antoi esimerkin meille, jotka valmistaudumme kärsimyksen ja ylösnousemisen juhlaan. Jalkojen pesun jälkeen Vapahtaja asettui aterialle ystäviensä kanssa. Siinä hän jakoi leivän ja viinin heidän kanssaan. Näin Jeesus osoitti täydellistä rakkautta, kiintymystä ja huolenpitoa omilleen.
Aterialla Jeesus otti viinimaljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Malja, jonka Jeesus siunasi, oli juutalaisen pääsiäisaterian viinimalja. Sen hän halusi jakaa lähimpiensä kanssa ennen kärsimystään. Malja oli osallisuus Jumalan valtakuntaan, joka Vapahtajan elämässä ja työssä oli tullut maailmaan.
Mutta malja oli myös osallisuus Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan. Muistamme, miten Getsemanessa Vapahtaja rukoili tuskissaan. Hän pyysi Isältään: ”Ota minulta pois tämä malja!” Kuitenkin Jeesus suostui juomaan tuskan ja kivun maljan pohjaan asti.
Vapahtaja pyysi opetuslapsiaan jakamaan ja nauttimaan maljan. Tänään me jaamme keskenämme ehtoollisen leivän ja viinin, leivän ja maljan. Se tarkoittaa, että jaamme elämän kysymykset, sen huolet, ilot ja tuskat, elämän kauneuden ja kauheuden. Toiselle elämän malja on kevyt ja antaa virvoitusta ja iloa. Toiselle malja voi olla katkera, niin että sitä on vaikea ottaa vastaan. Elämän taakan alta nousee pyyntö, että malja menisi ohi, että Jumala ottaisi murheen maljan pois.
Kuitenkin jokaisella on oma maljansa, elämän, toivon ja kivun malja, joka täytyy nauttia.
Millainen malja on sinulle annettu? Onko tuo malja juuri nyt vaikea nauttia? Yksinäisyyden taakka? Suru läheisen poismenon johdosta? Huoli lapsista ja läheisistä? Vaikea suhde läheisiin? Syyllisyys? Elämän tyhjyys? Mitä huolta, pelkoa ja kipua sinä kannat sisälläsi? Millaisia haavoja elämän tie on jalkoihisi iskenyt?
Kristus joi kärsimyksen maljan pohjaan saakka. Hän jakoi ihmisten kanssa ihmisen ikävän ja murheen. Siksi hän tietää myös meidän maljamme katkeruuden. Vapahtaja tuntee kysymyksemme ja kipumme. Hän lohduttaa ja kantaa meitä, pesee jalat ja pään, puhdistaa haavat. Kristus kärsii ja rukoilee meidän puolestamme. Näin ehtoollisen malja on meille lohdutuksen malja. Vapahtaja on kanssamme elämän kysymysten, kivunkin keskellä. Ehtoollisessa tulemme osallisiksi Kristuksen elämästä, kuolemasta, mutta myös hänen voitostaan.
Kristus jakaa leivän ja viinin kanssamme. Vapahtajamme kanssa samasta maljasta juominen kutsuu meidät mukaan iloon ja vaivaan, jakamaan ihmiselämän riemut ja kivut toisten kanssa. Malja kutsuu meitä ottamaan vastuu omasta elämästämme ja sen ratkaisuista. Herran malja ohjaa myös etsimään yhteistä hyvää ja palvelemaan tätä maailmaa. Tuomaan kaiken vihan, väkivallan pelon keskelle toivoa ja sovintoa. Vapahtaja ohjaa meidät toisen rinnalle, yhdessä kulkemaan, yhdessä jakamaan elämän kivun, mutta myös ilon maljan. Tukemaan toista, kun askeleet ovat raskaat ja jalkoihin tulee haavoja.
Jeesus sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Vanhan liiton aikaan ihmisten piti vuodattaa uhrieläinten veri ollakseen mieliksi Jumalalle. Uuden liiton salaisuus on, että siinä Jumala itse suostuu uhriksi ja antaa itsensä maailman hyväksi.
Ehtoollismaljasta ja leivästä nauttiminen on uuden liiton muistelua, ylistystä ja tunnustusta Jumalan suurille pelastusteoille. Se on Vapahtajan kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen julistamista.
Malja, joka kerran oli kärsimyksen ja murheen malja, on nyt meille pelastuksen ja siunauksen malja. Osallisuus siunauksen maljasta on yhteyttä Herraan ja eläväksi tekijään, joka siunaa meitä kaikella läsnäolonsa tuomalla hyvyydellä.
Kärsimyksen maljasta on tullut toivon, lohdutuksen ja siunauksen malja.
Pääsiäisaterialla Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Näin talon isännällä oli tapana tehdä vierailleen. Se oli kiintymyksen ja rakkauden osoitus opetuslapsille.
Vapahtaja osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.
Tämä koskee myös meitä. Samaa kiintymystä Vapahtaja tahtoo osoittaa jokaiselle meille. Hän pesee ja hoitaa jalkojen haavat. Hän jakaa ehtoollisen kanssamme. Se on toivon ja lohdutuksen ateria. Ehtoollisen leipä ja malja kantavat mukanaan toivoa, että kerran nautimme sen yhdessä Kristuksen ja kaikkien perille päässeiden kanssa. Silloin kärsimyksen ja kivun malja on jäänyt taakse. Täällä olleet raskaat askeleet ovat keventyneet. Jalat ovat puhtaat matkan pölystä ja liasta. Haavat ovat parantuneet. Kaikki on anteeksi annettu Kristuksen sovitustyön tähden. On loppumaton ilo ja rauha.
Tähän toivoon nostamme katseemme, kun otamme vastaan pyhän ehtoollisen. Luotamme siihen, että hän, joka on aloittanut meissä hyvän uskon työn, saattaa sen päätökseen. Vapahtaja Kristus kutsuu jokaista: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”