Kiirastorstai, Matt. 26: 17-30, Petri Karttunen

Petri Karttunen
Joensuun seurakunta

Joka sunnuntai meidänkin seurakuntamme kokoontuu viettämään pyhää ehtoollista ja pienemmällä joukolla myös viikon aikana. Kerran vuodessa, näin kiirastorstaina meidät pysäytetään katselemaan tarkemmin sitä iltaa, jona Herramme asetti ehtoollisen yhteyden ja sovituksen ateriaksi itsensä ja omiensa välillä. Asettaessaan ehtoollisen uuden liiton ateriaksi, kuten hän sanoi, Jeesus liittyi vanhan liiton ikivanhaan perinteeseen. Vanha liitto ja sen ateria auttaa meitä ymmärtämään, mistä uuden liiton ateriassa oli kysymys.

Millainen olikaan se pääsiäisateria, joka oli valmistettu Jeesukselle ja hänen kahdelletoista opetuslapselleen viimeisenä iltana ennen Jeesuksen vangitsemista ja kuolemaa? Sikäli kuin se oli samanlainen kuin juutalainen pääsiäisateria yleensä, tiedämme illan ruokalistan ja järjestyksen aika tarkkaan. Siitä nimittäin juutalaisen perinnäissääntökokoelman Talmudin luku pääsiäisestä antaa yksityiskohtaiset ohjeet.

Ateria syötiin tavallisesti, perjantai-itana, kun aurinko oli laskenut ja suuri sapatti, niisankuun 14. päivä, oli alkanut. Poikkeuksellista ateriassa, jonka Jeesus oli käskenyt valmistaa, oli se, että oltiin vuorokausi etuajassa. Syynkin Jeesus sanoi. ”Olen hartaasti toivonut voivani vielä syödä pääsiäislampaan teidän kanssanne.” Jeesus tiesi, että tämä oli hänen viimeinen iltansa. Hän tiesi, että tämä pääsiäisateria oli jäähyväisateria.

Aterialla syötiin virheetöntä lammasta, josta ei saanut rikkoa yhtään luuta. Se oli käristetty tulella. Kun liha oli kypsää, kastettiin ensin happamatonta leipää punaiseen kastikkeeseen ja juotiin ensimmäinen malja viiniä. Sitten lausuttiin tai laulettiin psalmi 114, joka kertoo valitun kansan lähdöstä Egyptistä. Tämän jälkeen juotiin muutama pisara suolaista vettä, muistoksi orjuuden kyynelistä. Sitten alettiin syödä karitsaa. Sen ohella nautittiin katkeran makuisia yrttejä. Ne muistuttivat orjuuden katkeruudesta. Jälleen juotiin kaksi maljaa viiniä. Malja kulki kädestä käteen. Kolmas malja, juhlallisin, oli nimeltään siunauksen malja. Sitten alettiin laulaa Hallelia, kiitosvirttä, jonka sanat ovat psalmeissa 115-118. Viimeisenä kiitosvirtenä veisattiin siis psalmia 118, jossa lauletaan: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Ihmeellistä tämä on meidän silmissämme.”

Pääsiäisateria oli tavallisesti iloinen ateria. Huolehdittiin siitä, että kaikki pääsivät siitä osalliseksi. Perheet ja suvut kokoontuivat yhteen. Monet kokoontuivat ystäväjoukolla. Sinä iltana huolehdittiin, että yksikään juutalainen, ei vanha tai nuori, ei köyhä eikä rikas, jäänyt yksin eikä osattomaksi tästä osattomaksi. Olihan se koko kansan orjuudesta vapautumisen juhla-ateria.

Jeesus vietti ystävineen viimeistä ateriaa majatalon vierassalissa. Pääsiäinen oli vieraan maan jättämisen ja luvattuun maahan lähdön juhla. Nyt Jeesus oli jättämässä jäähyväisiä maailmalle, jossa me kaikki olemme lopulta vieraita ja muukalaisia. Tuona iltana Jeesus itse tunsi tuon vierauden ja muukalaisuuden erityisen kipeästi. Hän rukoili Isäänsä, että Jumala varjelisi hänen omansa muukalaisuuden keskellä, varjelisi heidän keskinäistä yhteyttään.

Pääsiäisateria oli ollut orjuuden päättymisen ja ulkonaisen vapauden saavuttamisen juhla. Ovipieliin sivelty karitsan veri oli muinoin suojellut israelilaisia kuolemalta, joka teki tuhoaan vieraassa maassa. Nyt Jeesus puhui uuden liiton verestä, joka avaa tien vapauteen ja varjelee iankaikkiselta kuolemalta. Kaiken tämän opetuslapset saattoivat ymmärtää vasta pitkäperjantain ja pääsiäisen jälkeen.

Vaikka ehtoollisen asettamisen illassa oli jäähyväisten ja eron haikeutta, veisattiin sinäkin iltana kiitosvirsiä, kuten evankelistat kertovat. Kristilliselle seurakunnalle ehtoollinen ei ole surullinen jäähyväisateria. Se on iloinen sovituksen, vapauden kiitosateria ylösnousseen Kristuksen seurassa. Tällaista ensimmäistä ehtoollista vietettiin oikeastaan jo pääsiäisiltana Emmauksen kodissa, jossa Jeesus itse siunasi ja mursi leivän ja jakoi sen pöytäkumppaniensa kanssa.

Aina ehtoollinen on yhteyden ateria. Jeesukselle oli tärkeää, että kaikki olivat mukana viimeisenä iltana, ne, jotka olivat kilpailleet kuka heistä on suurin, tulevan yön kieltäjä, tulevien päivien epäilijä, jopa kavaltaja. Ketään ei jätetty aterian ulkopuolelle.

Kaikkia omakseen kutsumia, kastettuja Jeesus kutsuu yhteyden ja vapauden aterialleen. Meidän jokaisen kanssa hän tahtoo jakaa elämänsä. Hän tahtoo, että meillä olisi elämä ja vapaus. Kirkkomme järjestys ilmaisee asian hyvin: ”Ehtoolliselle saa tulla jokainen, joka tuntee tarvitsevansa Kristusta.” Kelvollinen ehtoollis-vieras ei ole se, jolla elämä on mielestään järjestyksessä ja hallinnassa. Mihin hän Kristusta enää tarvitsee? Kelvollinen on se, joka vapauden ja rauhan kaipuussaan tarvitsee Kristuksen apua, joka tarvitsee tien tästä muukalaisuuden maasta perille kotiin.