Tämä lienee tuttua tekstiä teille, rakkaat rippikoululaiset? Kyseessä on Markuksen evankeliumin mukainen kertomus Jeesuksen kirkastumisesta – ja juuri Markuksen evankeliuminhan me olemme yhdessä leirillä lukeneet läpi.
Ja olihan tämä evankeliumi teillä lukuläksynä jo talven mittaankin. Joten aivan varmasti olette kuulleet tämän tekstin ennen tätä päivää.
Muistatteko, että te kirjoititte leirin viimeisenä päivänä palautelomakkeeseen, mitä uutta olitte leirillä oppineet. Aika moni teistä kertoi oppineensa lisää juuri Jeesuksen elämästä. Se oli mukavaa palautetta luettavaksi. Tällaista
uutta oppia saitte koko leirin ajan, milloin suoremmin, milloin vaivihkaisemmin. Joka-aamuisen Markuksen lukemisen lisäksi kuulimme Jeesuksen vaiheista jumalanpalveluksissamme, raamiksissa ja pääsittepä
päivänä muutamana eläytymään Jeesuksen ja oppilaiden taipaleeseen näytelmien kautta. Uskoisin, että ainakin niistä on jokaiselle jotain jäänyt mieleen – todennäköisesti ainakin eräs punapukuinen lenkkeilijä pääsiäisaamun
hämärissä!
Tämänpäiväinen evankeliumitekstimme puhuu Jeesuksen elämän suuresta taitekohdasta – tilanteesta, jossa Jeesuksen jumalallisuus suorin sanoin ja merkein osoitetaan myös opetuslapsille. Tästä tilanteesta alkaa
myös Jeesuksen tie kohti kärsimystä, ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Näiden tapahtumien kautta me saamme hänet syntiemme sovittajaksi ja oppaaksi tiellä taivaan
kotiin.
Jo monet vuosikymmenet, tosiasiassa jopa vuosisadat myös rippikoulu on merkinnyt eräänlaista taitekohtaa kristityn ihmisen elämässä. Rippikoulun käyneet ja konfirmoidut ovat perinteisesti ajatellen ottaneet aimo
askelen kohti aikuisuutta. Rippikoulun käyminen on merkinnyt suurempaa vapautta tulla ja mennä – ennen ehkä muine kulkuvälineineen, nykyisin rippilahjamopolla. Rippikoulun käynyt on saanut luvan käydä tansseissa, ottaa
korvakorut tai alkaa seurustella. Osaltaan samaiset ”vapaudet” saattavat päteä edelleen. Nämä tosin ovat oikeuksia ja vapauksia, jotka nousevat perheiden ja sukujen perinteistä.
Kristillisen seurakunnan näkökulmasta rippikoulunsa käyneet ja konfirmoidut saavat konfirmaatiopäivästään eteenpäin oikeudet toimia kummina sekä solmia kirkollisesti avioliiton täysi-ikäisiksi tultuaan. He saavat
myös oikeuden käydä itsenäisesti ehtoollisella. Äänestysoikeus sekä vaalikelpoisuus kirkollisissa vaaleissa seuraavat myös aikanaan rippikoulun jälkeen. Nämä oikeudet rippikoulu ja konfirmaatio seurakunnan
näkökulmasta antaa. Ja tänään te, rakkaat nuoret, myös saatte nuo oikeudet. Jumala siunaa teitä ja avaa eteenne uusia polkuja, uudenlaisia mahdollisuuksia seurata Kristusta.
Myös kirkastusvuorelta Jeesuksen seurassa alas laskeutuneet opetuslapset saivat kokemuksensa jälkeen elämäänsä uutta suuntaa. Heille oli nyt ilmestyksessä kerrottu, kuka Jeesus todella on. Ehkä hämmentynein
mielin, ehkä hiukan peloissaankin, mutta varmasti Jeesusta koskevasta tiedosta uutta voimaa saaneena he lähtivät taas kulkemaan Herransa seurassa ja hänen askeleissaan. Edessä olivat vielä monet tapahtumat ennen lopullista
varmuutta pääsiäisaamun ylösnousemusihmeen myötä, mutta he tiesivät ja tunsivat, että seurasivat hyvää Mestaria, parasta Opettajaa.
He vastaanottivat jälleen Jeesuksen kutsun olla hänen seurassaan, kuunnella ja katsella – ja myöhemmin kertoa evankeliumia eteenpäin ja todistaa Kristuksesta. Samaan meitä kaikkia kehotetaan yhä tänään – tulemaan Jeesuksen
seuraajiksi, kulkemaan hänen kanssaan sekä ajallisen että ikuisen elämän tietä, ja tässä elämässä tekemään parhaamme niin Jumalan kuin lähimmäisenkin rakastamisessa. Tälle tielle ja tähän tehtävään kuuluu kutsu
meille kaikille – niin minulle kuin sinulle, hyvä kirkkovieras, ja etenkin teille, rakkaat rippikoululaiset. Ottakaamme tuo kutsu ja tehtävä ilolla vastaan!